Putro Parvella kuljetti kuulijaansa tunteiden vuoristoradalla
Samuli Putron kesän ainoan konsertin luvattiin olevan koskettava elämys, joka tatuoituu muistoihin. Sitä se todella oli. Se oli kokemus, joka jätti kuulijan sisälle myllerretyn olon.
Samuli Putro esiintyi Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Kuva: Antti Pitkäjärvi
Lavalla seisoo kalju, vakavailmeinen mies, joka toivottaa onnea kaikille heinäkuussa syntyneille. Hän toivottaa onnea ihmisille, joita me olemme ja ihmisille, joiksi me olemme tulevia. Musta kangas putoaa ja paljastaa Joensuun kaupunginorkesterin koko komeudessaan.
Samuli Putro kuljettaa yleisöään tunnetilasta toiseen. Älä huuda mulle -kappaleesta tehty leikkisä versio hymyilyttää ja Milloin jätkät tulee saa dramaattisena orkesterisovituksena lisää särmää. Tähtiteltta on täynnä ja tunnelma tiivis. Joku tanssii, joku seisoo hiljaa paikallaan ja keskittyy kuuntelemaan. Ihmiset pyyhkivät silmäkulmiaan vaivihkaa.
Samuli Putro herkisti yleisönsä. Kuva: Antti Pitkäjärvi
Anna nyt saa Putron lanteet keinumaan terävän vihjailevasti. ”Enhän anna”, yleisö vastaa, kuten kuuluu. Älkää unohtako toisianne ja heti perään Elämä on juhla herkistää ihmiset, ja joku itkee jo avoimesti. Putro lohduttaa eturivissä tunteillutta:
– Älä itke, kaikki menee hyvin. Sinun elämässäsi kaikki tulee menemään hyvin.
Tunnelma kevenee hetkeksi, kun Epätoivon esseet joudutaan aloittamaan uudestaan Putron töpättyä. Miehen hymyillessä hänen poskipäänsä korostuvat ja otsan mietteliäät uurteet siliävät. Olet puolisoni nyt koskettaa varmasti joka ikistä kuulijaa, eivätkä kyyneleet virtaa vasta alakerrassa, vaan nyt, yleisössä, myös allekirjoittaneella. Joku nieleskelee omiaan pidätellen.
Tavalliset hautajaiset tanssittaa ja huolimatta siitä, että Putro on ”nelkytviis ja kalju”, hän saa lavamanagerilta luvan vain yhteen encore-kappaleeseen. Tuo kappale on itseoikeutetusti Älä sammu aurinko. Toive on heitetty ilmaan, kunpa aurinko ei sammuisi, eikä kesä loppuisi vielä. Toivoa voisi, että myöskään tämä konsertti ei vielä loppuisi, mutta ohi se on.
– Me ollaan taas täs todellisuudessa, toteaa joku astuessaan Tähtiteltan hämystä ulos päivänvaloon.
Putron yleisöä. Kuva: Antti Pitkäjärvi
Kuten sanottu, olo on myllerretty. Lyhyessä ajassa on käyty läpi niin monta tunnetilaa, ettei pieni ihminen oikein tiedä, mikä niistä jäi päällimmäiseksi. Vaikuttunut. Hämmentynyt. Huojentunut. Ainakin toimittaja on näitä kaikkia.
Teksti: Johanna Mikkola
Kuvat: Antti Pitkäjärvi
