Sulo-klubin yleisö Popedan rautaisessa otteessa
Se, mikä Maamme-laululla aloitetaan, Porilaisten marssilla lopetetaan. Sulo-klubin viimeisenä esiintyjänä Popeda vetää keikan isännän elkein leveässä haara-asennossa.
Pate ei kuule teitä! Kuva: Veera Konsti
Popeda aloittaa keikkansa mahtipontisesti: Maamme-laululla, jota Tähtiteltan täyttävä yleisö luonnollisesti laulaa täysin rinnoin. Pate Mustajärvi bändikavereineen ottaa lavan haltuun kokenein ottein ja aloittaa Matkalla Alabamaan -kappaleella. Settilistassa ei liene biisiä, josta yleisö ei osaisi vähintäänkin kertosäkeen sanoja.
Tuulikone tuivertaa Costello Hautamäen tukassa, ja Mustajärvi seisoo leveässä haara-asennossa ison talon isännän lailla. ”Kädet ylös!” hän käskee ja yleisö tottelee. Punaista ja makeaa saa useamman pariskunnan huojumaan paritanssiotteessa, kun taas Kellot lyö -kappaleen aikana yleisössä soitetaan ilmakitaroita varsin riehakkaasti.
Rumpali Lacu Lahtisella on kuulemma niska jäykkänä, ja hän lähtee yhden biisin ajaksi lepäämään. Tuuraajaksi lavalle nousee Egotripin Risto Niinikoski. Tahdotko mut tosiaan kerää viimeisetkin laumasta eksyneet Tähtiteltan suojiin Manserokin messiaan rautaiseen otteeseen. Yleisön laulu raikaa Pitkä kuuma kesä -kappaleen aikana kauas.
Yhtyeen poistuttua lavalta jokunen kuulija luovuttaa ja katoaa usvaiseen yöhön. Loput saavat kuitenkin jatkaa hurmosta vielä Kersantti Karoliinan ja Ukkometson tahtiin. Viimeisen biisin aikana lavalla nähdään myös haitari ja kaikki kädet nousevat ilmaan, koska Popeda ”iskee joka jätkään”.
Popedan äijäilymeininki viedään huolella loppuun saakka, sillä se, mikä mahtipontisesti aloitetaan, myös mahtipontisesti lopetetaan. Porilaisten marssi kaikuu yöhön yleisön lähtiessä valumaan portteja kohti suurena, hurmioituneena massana.
Teksti: Johanna Mikkola
Kuva: Veera Konsti
