Kaisu viihtyy vapaaehtoisena. Kuva: Lauri Kosonen

Kaisu saapui Ilosaarirockiin perjantaina ja työskenteli anniskelussa lauantaina ja sunnuntaina klo 11–16.

Kaisulta tulee kehuja ja kiitosta sekä työporukalle että asiakkaille.

– Kerran kuulin asiakkaan tilauksen väärin ympäröivän melun takia ja jouduin korjailemaan, mutta asiakkaat olivat ihania, rentoja ja ymmärtäväisiä.

Itse työ oli tuttua, sillä Kaisulta löytyy anniskelupassi ja aiempaa työkokemusta. Rokkiin oli tänä vuonna tullut uudet kassat, joten uuttakin tuli opittua.

Viikonloppu on vastannut odotuksia.

– Meistä duunareista pidettiin hyvää huolta. Saimme hyvää ruokaa ja juomaa työpäivinä. Työvuoroista sopimisessa oltiin joustavia ja työntekijöitä oli sopivasti.

Mieleenpainuvinta festariviikonlopulta Kaisulle on leirintäelämä Ravileirinnässä.

– Leirinnässä on joka kerta erilaista ja jännää.

Festarielämään kuuluu muutenkin yllätyksellisyys, ympäriinsä juoksentelu ja väsymys.

– Telttaan asettuessani huomasin makuupussin puuttuvan. Se oli pudonnut linja-auton tavaratilaan. En löytänyt tietoa rokkibussin aikatauluista ja kiire oli pian sulkeutuvalle linja-autoasemalle, joten juoksin leirinnästä asemalle ja takaisin pian Joensuuhun saapumiseni jälkeen. Mutta hauskaahan se on – varsinkin näin jälkikäteen!

Alkuhankaluuksien jälkeen Kaisu on nauttinut työstä ja festarielämästä.

– Kokemus oli hyvä! Tulisin uudestaan. Mukava työ ja työpaikka.

Teksti: Anna Mikkonen
Kuva: Lauri Kosonen

Suuressa narikkateltassa on pitkät rivit korkeita hyllyjä, joille juomat ja muut tavarat säilötään.

Toimittaja narikkahommissa. Kuva: Kalle Kervinen

Olen viikonlopun töissä Rokin verkkotoimituksessa, ja päätin tehdä jutun muusta vapaaehtoishommasta. En ikinä ollut käynyt narikkatiskin toisella puolella, eikä asiakkaana ollut tullut tarkkailtua, kuinka siellä homma toimii. Asetuin narikkatelttaan kokeilemaan duunia itse ja likaamaan käteni.

Hyllypaikkojen numerojärjestys ei minulle puolen tunnin vuoron aikana selkiytynyt täysin. Se täytyy myöntää, että olen paljon parempi kirjainten kuin numeroiden kanssa. Stereotyyppinen humanisti. Onneksi käsiteltiin pikkurahoja, ja suurimmalla osalla asiakkaista oli tasaraha valmiina.

Työkaverit kommentoivat sunnuntai-alkuiltapäivän hetken olevan rauhallinen. Lauantaina tilanne oli ollut toinen. Kuusi vapaaehtoista oli joutunut perumaan viikonlopun työvuoronsa, mikä on lisännyt muiden duunia. Onneksi porukkaa on hakenut töihin runsaasti ja allekirjoittanutkin kävi olemassa hyödyksi.

Ainut, mikä työvuorosta jäi harmittamaan, on se, että eräs mies unohti ottaa vaihtorahansa (18 €, ei oo pikkurahasta puutetta?). Jos olisin muistanut, minkä laukun hän antoi, ja olisi ollut vapaa hetki, olisin voinut teipata rahat hänen laukkuunsa kiinni.

Työ ei pohjimmiltaan ole monimutkaista, mutta joitain toiveita työntekijän ominaisuuksille on. Narikan luottoduunari Tuomas Suvanto kommentoi työn vaativan työntekijältä pitkää pinnaa.

– Ei pidä pelätä fyysistä työtä, vaan on jaksettava ottaa muutama tuhat askelta päivässä.

Ongelmatilanteita voi tulla kohdalle.

– Esimerkiksi yöllä festarin sulkeutuessa ihmisiä on paljon, ja jonossa usein tulee kilpaa siitä, kuka on vuorossa, joten paineensietokykyä ja asiakaspalveluhenkisyyttä tarvitaan, Tuomas kertoo.

Tämä kokeiluni oli siis pintaraapaisu, tunnustelua hommaan. Voisin olla siellä pidempäänkin, mikäs siinä. En pois meinannut päästäkään, kun palauttaessani asiakkaalle narikkalappua, oli heti seuraava ojentamassa laukkujaan minulle. En ihmettele, että ruokatauot voivat jäädä pitämättä.

Sinä, joka nyt luet tätä etkä ole vielä ollut Rokissa töissä, harkitsepa hakua ensi vuoden Ilosaarirockiin. Suosittelen!

Teksti: Anna Mikkonen
Kuvat: Kalle Kervinen

Narikassa. Kuva: Kalle Kervinen

– Perslihakset sai kyytiä, Maija nauraa.

Somistajien työnä on tehdä festivaalista mukavan näköinen. Ilosaarirock-kirjaimet ovat yksi näkyvimmistä ja kuvatuimmista yksityiskohdista. Kuvassa vastaavakolmikko Maija, Laura ja Sarianna. Kuva: Terhi Hytönen

Festivaalin somistus on hyvinkin pienistä yksityiskohdista suuriin visuaalisiin yksityiskohtiin liikkuva alue. Suuri osa somistuksesta on sellaista, että se huomataan vain, jos se puuttuu tai on epäonnistunut. Tällä kertaa huoli siitä on kuitenkin ollut turha. Haastattelun yhdeydessäkin joku festarikävijä ilmestyy paikalle kehumaan, kuinka hienolta paikat näyttävät.

– Festivaalin rakennusviikko oli kiireinen. Sää on aiheuttanut vähän odottamattomia muutoksia aikatauluihin. Mutta ehkä on hyväkin oppia, että aina sää ei suosi. Ilosaarirockissa on tottunut siihen, että aurinko paistaa ja kaikki on helppoa, seitsemän vuotta somistuksen vastaavana toiminut Maija sanoo. Laura on toiminut vastaavana kolme vuotta. Sarianna on ensikertalainen.

Vastaavakolmikolla on duunareita noin 200, ja alueen somistamisen palapeli ei ole aivan pieni eikä aivan yksinkertainen.

– Sarianna on tiimittänyt väen ja laskenut tehokkaat työvuorot. Sillä tavalla saadaan paljon aikaan, Laura sanoo.

Työpäivät venyvät vastaavilla pitkiksi. Maija kuvailee, että lyhimmillään on rinteellä vierähtänyt vain kymmenkunta tuntia päivässä, mutta tyypillinen päivä on pitempi. Työt painottuvat festaria edeltävään viikkoon ja sen jälkeisiin pariin päivään, joten bändejäkin vastaavat ovat ehtineet nähdä.

– Ricky-Tick Big Bandia odotin eniten, mutta sitä en ehtinyt katsomaan sen kynttilöidensytytysurakan takia, Maija sanoo.

Vesalaa he kertovat olleensa myös katsomassa.

– Sitä odotin kaikkein eniten. Ja pakkohan se Antti Tuisku oli käydä katsomassa, Laura sanoo.

Meneillään on somistajaporukan vuoden tärkein viikko.

– Täällä ollaan kuin yhtä suurta perhettä. On niin paljon ihmisiä, joita tapaa vain tämän viikon vuodessa, Laura sanoo.

– Rakkaudesta lajiin tätä tekee. Koen olevani hirveän etuoikeutettu, kun saan olla osa tätä suurta sirkusta, Maija lisää.

Valokuvia otettaessa vastaavakolmikko asettuu kurkistelemaan Ilosaarirock-kirjainten takaa. Hetken päästä kuvia katsellessa kolmikko nauraa, että kuvat näyttävät aivan jonkin bändin promokuvilta. Sen bändin nimi olisi Maijan mukaan varsin punk-henkinen.

– Bändi olisi nimeltään ”Meillä kaikilla on ongelmia”.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Terhi Hytönen

Saku sai Siiriltä Mustanaamio-henkiset festarikynnet. Kuva: Markus Korpi-Hallila

Siirin käsittelyyn asettunut Saku kertoo huomanneensa toisen miespuolisen talkoolaisen koristuttamassa kynsiään ja innostuneensa.

– Ajattelin sitten, että mikä jottei. Tässä on tämmöinen Mustanaamio-ajatus, että toiseen käteen tulee pääkalloja ja toiseen jin ja jang -kuviot, hän kertoo kynsilakan makeassa tuoksussa.

Siiri kertoo lakanneensa kynsiä ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana. Hänen mielestään erilaisten kuvioiden maalailu on aina ollut kivaa.

– Siitä lähtien kun mie perustin Instagram-tilin, oon lakannut kynsiä melkein joka päivä. Kun tästä on innostunut, niin on tullut hankittua enemmän erilaisia lakkoja ja välineitä.

Siirin Instagram-tili @liinuloviisa tarjoaa näytteitä nuoren naisen osaamisesta. Lisäksi kannattaa kiinnittää festarialueella huomiota oranssipaitaisen väen kynsiin.

Tälle päivälle Siirillä oli alkuiltapäivästä vasta pari aikaa varattu, joten vielä ehtii käydä hoitamassa kynnet festarikuntoon. Kynsitaiteilija on paikalla neljään saakka.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Markus Korpi-Hallila

Kirsi ja Jutta. Kuva: Veera Konsti

Kirsi Helsingistä on toista kertaa mukana vapaaehtoishommissa. Tällä kertaa mukaan on lähtenyt myös Jutta Hämeenlinnasta. Työtehtävät ovat löytyneet Cateringista ja infopisteeltä.

– Parastahan tässä hommassa on ilmainen lippu, mutta on tämä muutenkin ollut kivaa. The 1975 -bändin keikalle aiomme ehdottomasti mennä!

Tuomas. Kuva: Veera Konsti

Taukotuvan kahvilassa juuri vuoronsa aloittanut Tuomas taas kertoo leipien teon olevan mieluisaa mutta hektistä puuhaa.

– On tässä hommassa vielä hieman opeteltavaa esimerkiksi kassakoneen kanssa.

Kati. Kuva: Veera Konsti

Päälavan vieressä sijaitsevan pääanniskelun “jokapaikanhöylänä” toimiva Kati kehuu työpistettään, sillä sinne kuuluvat päälavan esiintyjät hyvin.

– Sannin keikka oli tästä käsin kuunneltuna todella hyvä! Miinuspuolena on ainoastaan se, että asiakkaiden kanssa kommunikointi vaikeutuu keikkojen myötä.

Vapaaehtoistyö Ilosaarirockissa saa kehuja myös muuten.

– On ollut kivaa. En normaalisti juttelisi näin monen tuntemattoman kanssa kuin nyt olen jutellut. Olen saanut paljon uusia tuttavuuksia.

Sami. Kuva: Veera Konsti

Järjestysmiesporukan keskeltä löytyy Sami, joka kertoo olevansa 14:ttä kertaa hommissa Rokissa.

– Keräämme kaveriporukallemme – Joensuun Opet (JoPet) – talkootyöllä rahaa. Sadekaan ei paljoa haittaa, kun työpiste sijaitsee teltan sisällä, mies kertoo nauraen.

– Mukava tänne on tulla vuodesta toiseen. Kaverit ja leppoisa meininki tekee tästä hommasta parasta!

Saara. Kuva: Veera Konsti

Joensuulainen Saara on tullut lepäilemään taukotuvalle. Työnkuva lipunmyynnissä portilla on vaatinut veronsa.

– Neljättä vuotta olen näissä hommissa ja joka vuosi olen tykännyt. Olen ehtinyt myös Yonan keikalle ja se oli hyvä, vaikka satoikin, Saara kertoo.

Teksti: Anton Rintajouppi
Kuvat: Veera Konsti

– Monille on vaikeaa pähkäillä, mikä kaikki kuuluu energiajätteeseen. Me opastamme, Kotala sanoo.

Kierrätys on kivaa! Kuva: Markus Korpi-Hallila

Kierrätyskarnevaaliin on saatu jo pari kanta-asiakastakin, jotka ovat jo voittaneet kaikki voitettavissa olevat palkinnot. Pyörässä on peruspalkintojen lisäksi yllätyskohta, josta voittaa jonkin muita isomman palkinnon. Lisäksi on musta sektori, joka tarkoittaa tehtävää.

– Me ollaan keksitty vaikka runo ja kärrynpyörä tehtäväksi.

Kotalan mukaan ihmiset ovat ottaneet kierrätysonnenpyörän todella hyvin vastaan. Väkeä on käynyt muutama tunnissa.

– Ihmiset tuntuvat olevan todella kiinnostuneita kierrätysasioista.

Monet artistitkin ovat ihastelleet festarin ympäristövastuullisuutta. Esimerkiksi Tiisun artistit päivittelivät Netti-TV:n haastattelussa, että eivät ole ikinä ennen nähneet backstagea, jossa kierrätys olisi järjestetty niin hyvin.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Markus Korpi-Hallila

Henkilöstössä on hymy herkässä. Kuva: Markus Korpi-Hallila

Tiskin takana duunareita auttamassa oli torstaina muun muassa joensuulainen Oona Malinen, joka viihtyy vapaaehtoisena henkilöstössä.

– Parasta tässä työssä on asiakaspalvelu ja mukavat tyypit, joiden kanssa saa tehdä työtä ja jutella.

Oona oli yrittänyt päästä henkilöstöön töihin myös aiempana vuonna. Hän halusi nimenomaan töihin rokkiviikolle ennen itse festaria, jotta pääsee nauttimaan vapaasti viikonlopusta ja keikoista.

– Ellie Gouldingin keikan peruuntuminen harmittaa, mutta onneksi on Antti Tuisku!

Vielä ensimmäisenä päivänä ei pitkiä jonoja ollut syntynyt. Allekirjoittaneen hakiessa omia tarvikkeitaan paikalla ei ollut jonoa, ja henkilöstön tyypeillä oli aikaa rupatella hetken. Pahoja ruuhkia ei yleensä synnykään, sillä homma pyörii monen työntekijän voimalla. Lauantai-iltapäivänä on kokemusten mukaan pisin jono, joten silloin palvelukseen ilmoittautuvat duunarit, varautukaa odotteluun!

Joensuulainen Petra Penttinen, 15, osasi ennakoida ja oli hakemassa tarvikkeita hyvissä ajoin ennen lauantain työvuoroa. Hän on töissä Vekararokissa, mutta ei tiennyt vielä haastatteluhetkellä, mitä tarkalleen tulee siellä tekemään. Vapaaehtoiseksi Petran houkutteli mukaan kaveri. Kaverien tapaaminen onkin parasta tapahtumassa.

– En ole aiemmin käynyt Ilosaarirockissa enkä ollut festareilla töissä. Odotan tapahtumaa tosi innolla, uskon että tulee olemaan hauskaa. JVG on pakko nähdä!

Tunnelma jäähallilla oli odottava – ihan kohta päästään käärimään hihat ja aloittamaan festarit!

Teksti: Anna Mikkonen
Kuva: Markus Korpi-Hallilla

Jyrki ja rokkityömään paras menopeli. Kuva: Markus-Korpi-Hallila

Pääanniskelualueen rakentaminen on täydessä vauhdissa ja päälavakin alkaa saada jo festari-ilmettä. Tehtävää näyttäisi silti olevan vielä paljon. Jyrki Santaharjun mukaan kaikki on kuitenkin sujunut rakennuspuolella tähän mennessä ongelmitta.

– Meillä on ollut tässä pieniä miehistönmuutoksia, mutta mitään vaikeuksia ei ole ollut ja yllättävän hyvin on mennyt. Jopa vähän huolestuttavan hyvin.

Tällä hetkellä Santaharju vastaa anniskelualueiden ja VIP-alueen rakentamisesta sekä toimii myös VIP-alueen koordinaattorina ja anniskeluvastaavana. Rokkihommissa hänellä on menossa jo 15. vuosi.

– On tässä jokunen homma tullut tehtyä, Santaharju hymähtää.

Ilosaarirock on kasvanut vuosittain yhä isommaksi festariksi, mistä kertoo sekin, että viime vuosina viikonlopun kävijämäärä on ollut yli 50 000.

Myös rakentajien näkökulmasta rokin tekeminen on kasvanut ja kehittynyt.

– Alueelle on esimerkiksi tullut erilaisia kiinteitä rakenteita ja vedetty sähköjä, mikä helpottaa asioita. Koko ajan pyritään myös miettimään, jos kaupunki investoisi tänne jotain, koska yhteistä hyväähän tässä tehdään. Festari kasvaa koko ajan ja vaikka kapasiteetti on täällä alueella rajallinen, en mie usko, että se ihan vielä täynnä olisi. Mutta aika lähellä ollaan.

Rokkialue ja sen rakentaminen on kokenut vuosien aikana monia muutoksia, mutta Santaharjun kokemuksella kaikki alkaa olla tuttua.

– Ainahan jotakin pientä uutta on, mutta nyt ei ole mitään sellaista, mikä tulisi mulle ihan uutena. Kun mie tuun tänne alueelle ja näen, mitä tapahtuu, se on kaikki niin tuttua.

Koko Joensuussa vallitsee rokkiviikolla erityinen tunnelma, mikä ulottuu myös itse rokkialueelle. Talkoolaisten keskuudessa alueella vallitsee rento ja rempseä tekemisen meininki.

Santaharju onkin sitä mieltä, että rokkiviikossa parasta ovat ihmiset, jotka kokoontuvat yhdessä tekemään festaria.

– Parasta on tämä porukka, joka tänne tulee ympäri Suomen ja on jo tuttuja. Ja myös se, kun näkee konkreettisesti oman kätensä jäljen, mitä on täällä tehnyt.

Bändejä Santaharju ei ehdi VIP-alueen työtehtäviltään katsomaan, mutta se ei miestä harmita.

– Ei se haittaa, oon mie omat rokkini jo rokkaillut. Nyt teen asiakkaille mukavaa festaria.

Työt kutsuvat, joten päästän Santaharjun takaisin hommiin. Loppukaneettina hän kuitenkin vielä toteaa:

– Tää on maailman paras festivaali. Eilen sanoin vahingossa haastattelussa, että Suomen paras, mutta kyllä se on maailman paras!

Teksti: Ida Käkelä
Kuva: Markus Korpi-Hallila

Ekologisuus näkyy Ilosaarirockissa kaikkialla.

– Bändikopeissa, henkilökuntatiloissa, yleisöalueilla. Ennen tapahtumaa ja sen jälkeen. Artistikopeissa on edelleen pöytäliinoja, jotka on tehty meidän vanhoista t-paidoista ja muita pieniä juttuja. On hyötykäytetty paljon, mitä meillä on jo olemassa. Kun iso massa ihmisiä tulee samaan paikkaan, siinä on mahdollisuus vaikuttaa myös ihmisten asenteisiin ja tuoda asiaa esille.

Ympäristöaiheet ovat yhä tärkeämpiä monille festariesiintyjille.

– Nykypäivänä bändeillä alkaa olla raidereissa ympäristöarvoihin liittyviä vaatimuksia. Pitää olla kierrätysmahdollisuus ja luomuruokaa. On myös paljon vegaaneja. Me elämme samassa syklissä ja uudelleenjärjestelyitä ei tarvitse tehdä hirveästi, sillä palvelut ovat meillä jo olemassa.

Kierrättämisestä on tehty festarivieraille helppoa ja ennen kaikkea hauskaa. Ravileirinnässä pääsee pyörittämään kierrätysonnenpyörää tuotuaan paikalle ensin pussillisen roskia ja lajittelemalla ne oikein.

Kun osaat lajitella roskasi, pääset pyöräyttämään kierrätysonnenpyörää Ravileirinnässä. Kuva: Antti Pitkäjärvi

– Riippuen mille sektorille osut, saat palkinnon, mutta pyörässä on myös rosvosektori, jossa joutuu tekemään yllätystehtävän. Voi joutua tekemään vaikka tanssiesityksen tai muuta pöhköä.

Viime vuonna siivousseuran välisiivous sai yllättävän käänteen, kun Ravileirinnän asukkaat eivät helpolla luopuneet roskistaan.

– He halusivat mennä pyörittämään pyörää ja saamaan palkintoja.

Huippusuositussa kierrätysonnenpyörässä pääsee kokeilemaan onneaan tänäkin vuonna.

Katri Kilpiän artistisuositukset tämän kesän ohjelmasta ovat Propagandhi, Ricky Tick Big Band sekä Juice Normaali.

– Meidän ympäristöarvot ovat vaikuttaneet paljon Propagandhin saamiseksi ylipäätään paikalle. Ympäristön suojelu on yksi bändin periaatteista, minkä perusteella he valitsevat keikkapaikkansa. Lindgrenin Tommy on ollut meillä esiintymässä ja fiilistelemässä ja ilostuttamassa ehkä vuodesta X ja Y ja hän on taas mukana tänäkin vuonna Ricky Tick Big Bandin kokoonpanossa. Juice Normaali, ihan ehdottomasti.

Teksti: Saila Rönkkö
Kuva: Antti Pitkäjärvi

Kyltit, kyltit! Kuva: Markus Korpi-Hallila

On maanantai, festarialueen toinen rakennuspäivä. Laululavan kentälle on pystytetty bajamajoja ja myyntikojujen telttoja. Metelli-telttaa ja anniskelualuetta ollaan parhaillaan rakentamassa, mutta muuten rakennuselementit lojuvat vielä ympäri kenttää.

Kylttitiimi on työssä toista päivää. Joillekin tiimin 33 vapaaehtoisesta työpäivä on ensimmäinen.

– Ollaan lajiteltu kylttejä, suunniteltu, mitä maalataan tänä vuonna, ja aloitettu maalaaminen ja pystyttäminen, kylttivastaavat Miia Jääskeläinen, 31, ja Juho-Matti Arvassalo, 32, kertovat ensimmäisten päivien ohjelmasta.

– Perjantaihin asti maalaillaan kylttejä, mutta jo huomenna niitä aletaan pystyttää. Samaa tehdään oikeastaan koko viikko. Meidän osuutemme on hieman yksipuolisempaa kuin somistuksen, joka koristelee koko alueen.

Sääolosuhteista huolimatta työnteko on sujunut hyvin.

– Lämpö vähän häiritsee. Kaikki ovat aika väsyneitä, varsinkin näin iltapäivällä, mutta sellaista se aina on. Toisaalta tämä on ihanteellista meidän kannaltamme, sillä kyltit kuivuvat nopeammin, Jääskeläinen ja Arvassalo kertovat.

– Ihanteelliset olosuhteet ovat silloin, kun ei sada, ja on niin lämmintä, että on mukavaa olla ulkona. Laululava on loistava paikka tehdä töitä, sillä täällä on myös katos sateen varalta.

Yleisiä festivaalityöhön liittyviä haasteita ovat kiire ja aikatauluongelmat, joita Jääskeläinen ja Arvassalo yrittävät ehkäistä ennalta.

– Aikatauluja ei pysty ennakoimaan kovin tarkkaan, ja jossain vaiheessa tulee kiire. Varsinkaan tällaisessa luovassa työssä ei voi antaa tiukkaa aikataulua kyltin tekemiseen, sillä niistä pitää tulla siistejä, Jääskeläinen kuvailee.

– Yritämme pitää alkuviikosta vähän kireämpää tahtia, jotta välttäisimme kiireen, Arvassalo lisää.

Molemmilla vastaavilla on kokemusta vapaaehtoistyöstä Ilosaarirockissa. Tuleva rokki on Jääskeläisen kahdeksas, Arvassalon viides.

– Hommat ovat vuodesta toiseen samankaltaisia, joskin somistajilla vaihtuvat somisteet, Jääskeläinen kertoo.

– Taisin lähteä mukaan, kun joku kaveri pyysi apua. Tämä osoittautui mukavaksi hommaksi ja halvaksi tavaksi tienata rokkilippu, Arvassalo kuvailee työn aloittamista.

– Kyllä tästä tuntuu saavan enemmän silloin kun osallistuu rakentamiseen. Siinä on omanlaisensa fiilis, kun ei ole vain asiakkaana.

Kylttiruljanssi päättyy perjantaina, mutta maanantaina on vielä vuorossa purku ja kylttien lajittelu ensi kesää varten. Kiireisimpiä päiviä ovat torstai ja perjantai.

– Olemme viikonlopun aika lailla vapaana. Torstaina ja perjantaina suurin piirtein kaikki alueella valmistuu, ja vasta sen jälkeen pääsemme laittamaan kyltit paikoilleen, joten aikataulu usein venyy, Arvassalo kertoo.

Ilosaarirockia kiitetään usein hyvästä fiiliksestä, johon vaikuttavat ainakin lyhyet välimatkat ja luonnon läheisyys.

– Mitä olen muilta kuullut, niin täällä majoitukset ovat mukavan lähellä, ja keskustakin on sopivan matkan päässä. Tunnelmaa ovat kaikki kehuneet, täällä on leppoisaa, Jääskeläinen kertoo.

Sekä Jääskeläinen että Arvassalo haluavat kiittää vapaaehtoisia.

– Heidän avullaan nämä festarit tehdään. Eihän tämä rakentuisi ilman heitä, joten iso kiitos heille!

Rokkilippu motivoi myös kylttiryhmän vapaaehtoisia Mari Kirjavaista, 28, ja Hanna Mäntystä, 20.

– Viime kesänä tuli sellainen fiilis että haluaisin mukaan. Toivon saavani uutta kokemusta ja näkeväni, miten tällainen festivaali rakentuu. Täällä on ollut hyvä työporukka. Eniten odotan näkeväni Volbeatin. Huippua, että se tulee tänne, Kirjavainen kertoo.

– Olin ollut aiemmin siivousryhmässä, ja nyt halusin kokeilla jotain uutta. Oikeastaan ihan sama mitä bändejä tulee nähtyä, eniten odotan sitä festarifiilistä ja kavereiden tapaamista, Mäntynen kertoo.

Teksti: Niina Turunen
Kuva: Markus Korpi-Hallila