Timo Lassy Band ja näyteikkuna jazzin maailmaan

Mahdollisuus soittaa jazzia rokkifestareilla oli Timo Lassy Bandille tervetullut. Musiikkitapahtumien ohjelmiston monipuolistuminen on Timo Lassyn mukaan upea asia. Yhtyeen 50- ja 60-luvun jazzin seassa kaikuvat bluesin ja soulin sävyt sekä 70-luvun hapokkuus.

Saksofonisti Timo Lassyn johtama Timo Lassy Band toi tuoreilla vivahteilla maustetun tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä Rentolavan sunnuntai-iltapäivään. Ehdan jazz-bändin buukkaaminen rokkifestareille ei ole niitä tavallisimpia peliliikkeitä.

– On tosi kiva päästä soittamaan tällaiseen paikkaan. Meille on kuitenkin harvinaisempaa soittaa rokkifestareilla, Lassy sanoi.

– Ehkä vähän erilaista yleisöä kuin normaalisti. Enemmän nuorempaa jengiä. Tollanen vähän sekalaisempi porukka. Haastavaa meille, mutta hyvät fiilikset jäi keikasta, hän mietti.

Saksofonisti Timo Lassy soittaa ja paidaton mies nauttii. Kuva: Tuomas Vitikainen

Jazz-keikoille epätyypilliseen tapaan eturivissä oli esimerkiksi paidaton mies, eikä hän suinkaan ollut yleisöjoukon ainut.

– Se on mahtavaa. Näkee, että jengi on pari päivää täällä hillunut ja on rennoissa tunnelmissa. Se rentouttaa meitäkin. Lavalla voi olla ihan just niinku haluaa. Tulee kepeä tunnelma, Lassy mietti.

Bändi koki tarpeettoman jännittäviä hetkiä juuri ennen keikkaansa.

– Oli kiperä tilanne just ennen kuin oltiin menossa lavalle. Basisti Antti Lötjöseltä katkesi bassosta kieli. On tosi harvinaista, että kontrabassosta katkeaa. Oli mukana jotain varakieliä, mutta ei just sitä kokoa, Lassy kertoi.

– Onneksi täällä festareilla on hienoa henkilökuntaa, joka heti reagoi, hän kiitteli.

– Joensuusta jostain löytyi oikeanlainen kieli. Ehkä minuutin myöhästyi keikka sen takia.

Ilosaarirock on Lassylle tuttu paikka, sillä hän on esiintynyt Laulurinteellä ainakin Five Corners Quintetin ja Ricky-Tick Big Bandin riveissä.

– Ricky-Tick Big Bandissa olin silloin, kun se oli ihan instumentaalinen big band. Ja ehkä joku muu saattaa vielä olla.

Lassyn lisäksi Timo Lassy Bandiin kuuluvat kosketinsoittaja, basisti, rumpali ja perkussionisti.

– Tän porukan kanssa on soitettu kymmenen vuotta kimpassa. Ei tarvii suunnitella kauheesti. Voidaan lennostakin vaihtaa, hän kehui.

Lassyn mukaan tällainen konsertti on erinomainen näyteikkuna jazz-musiikille.

– Tässä on ollut mediassakin sellaista keskustelua, että rokkifestareilla ei olekaan niin paljoa rokkia vaan ne on tapahtumia joissa kuulee monenlaista musiikkia, hän sanoi.

– Mä ite tykkään rock-musiikista, mutta kiva että on muunkinlaista musaa. Se on hyvä suuntaus.

Viime vuosina useat festivaalit ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa. Lassykin on todennut tämän.

– Monella festivaalilla on funtsinnan paikka, että mikä se ydin oikein on, hän pohti.

Yhtyeen kaikki kappaleet ovat Lassyn kynästä.

– Se on uutta jazz-musiikkia joka kumartaa perinteisiin. Insipiraation lähteenä on toiminut paljon jazzin kulta-aika, 50- ja 60-luku, hän kuvasi.

– Kyllä siellä on toisaalta muunkinlaisia vivahteita, blues ja soul ja vähän seventies-henkistä pientä hapokkaampaakin hommaa.

– Nyt oon tajunnut sen, että voi soittaa aika monen tyylistäkin materiaalia samalla keikalla. Olin ehkä aikaisemmin siitä kriittisempi.

Keikka saattoi olla monelle elämän ensimmäinen jazz-konsertti. Populistisuuteen tai suoranaiseen ”jazz for dummies” -tunnelmaan ei Lassyn mielestä silti kannata lähteä kuin korkeintaan hitusen.

– Ehkä snadisti. Tietenkin pikkaisen mestan mukaan suunnitellaan. Tai kyllä noita samoja biisejä soitetaan, mutta ehkä se muuttuu, että millä tavalla niitä soitetaan. Konserttisalissa on dynaamisia mahdollisuuksia huomattavan paljon enemmän kuin tuulisella festarilavalla, hän pohti.

Teksti ja kuva: Tuomas Vitikainen