Joku saattaa luulla, että kirkkaalla liekillä palanut suomalainen hardcore hiipui 80-luvun puoliväliin mennessä, mutta väärässäpä ovat. Kiukkuisella ja yhteiskuntakriittisellä hardcorella menee paremmin kuin pitkään aikaan ja siitä erityisen hyvän esimerkin tarjoaa Kohti Tuhoa.
Nimeään myöten lohduton Kohti Tuhoa julistaa mädän ajan loppua raivoavilla riffeillä, ylitemmolla laukkaavilla rummuilla ja päähän käyvällä bassolla. Tiukan bändisoiton päälle huutaa solisti Helena totuuksia vihaa ja epätoivoa täynnä olevalla äänellään. Kaaosmainen vyöry pysyy juuri sopivasti näpeissä. Jos bändin debyyttilevy Rutiinin orjat olisi julkaistu 80-luvulla, sitä pidettäisiin kiistämättömänä punkklassikkona. Kuunnelkaapa vaikka linkolalaisesti pessimistinen Massakuolema niin tiedätte. Ja tulkaa Töminään!
Kohti Tuhoa Töminä-klubilla perjantaina 15.7.