Voitteko uskoa, että Kumikameli on ollut olemassa jo 30 vuotta? Lähinnä ihmetyttää, että kuinka ihmiskunta on voinut tulla toimeen ennen kameleita! Kumikameli on se kivi kengässä, joka uppoaa puoliksi varpaan juureen aiheuttaen viiltävää, mutta syntisen nautinnollista kipua. Se sukulaissetä, joka ristiäisissä tokaisee lapsella olevan postimiehen silmät.
Kumikameli on kulkenut pitkän tien kitarattomasta outoilumusiikista miltei metalliseksi riffikoneeksi. Tyylistä huolimatta bändillä on kuitenkin aina ollut punkkarin sielu. Alusta loppuun Kumikameli on pysynyt ankarana ja ehdottomana. Sävellykset ovat vääräjalkaisia vänkyröitä ja tekstit jakelevat piiskaa suuntaan jos toiseen. Keikoilla meno on ollut arvaamatonta, yhtä aikaa sympaattista ja pelottavaa. Bändin primus motorille Toppo Koposelle tulisi pystyttää patsas Joensuun torille. Vaikka traktorillahan se sen kumoon ajaisi.
Kumikameli Töminä-klubilla perjantaina 15.7.