Valtavirtaräppi on Suomessa muuttunut yhä popimmaksi, mutta kaikkia tämä kehityskulku ei miellytä. Katutyylien kaupallistuessa esiin on marssinut joukko uuden sukupolven tekijöitä, jotka eivät ryhdy ihanteistaan tinkimään. Tämän porukan kärjessä kulkee viime vuonna soolodebyyttinsä julkaissut Gettomasa, oppirahansa freestyle-kuvioissa jo aikaa sitten maksanut supliikkimies. Loisteliaan Chosen One -albumin puhutuimmaksi biisiksi nousi nopeasti kautta aikojen tymäkimpiin suomiräppistygeihin kuuluva, yhdeksänminuuttinen Pelkuri, jossa itseään säästelemätön artisti lääkitsee vanhoja haavoja repimällä ne ensin kunnolla auki. Pysäyttävä laulu kertoo perheväkivallasta ja alkoholismista väkevämmin kuin ehkä mikään kappale kotimaisen lyriikan kentällä aiemmin.
Syvät vedet ovat kuitenkin vain yksi puoli artistista, sillä yleensä Masa näyttää miten homma menee alas antamalla länsirannikon vihellyksen ujeltaa ja funkkibasson potkia. Mahtuupa repertuaariin modernia soundiakin, jonka päälle riimit putoavat joka kerta pistämättömän notkeasti ja pakottomasti. Se vaan on helppoa, kun sen on osaa.