Popkatu-klubi
Teatteriravintola 14.7. klo 21.00

RYTMI MENEE VEREEN JA PAKOTTAA TANSSAHTELEMAAN

En kerinnyt NuortenPOPista Ruuhen keikalle Kuunari Elinalle, mutta onneksi siitä silti saatiin kuvaus tänne sivuille. Pearly Gatesin vielä pauhatessa torilla poistuin Teatteriravintolan lasiterassille kuuntelemaan Emilia Kaasisen bändiä Georgea. Takanani istuneet siskokset Klaukkalasta kehuivat esitystä miellyttäväksi, kuunneltavaksi kokonaisuudeksi. Naiset kiittelivät erityisesti Emilia Kaasisen kaunista lauluääntä ja laajaa äänenkäyttöä. - Tämä muistuttaa sitä islantilaista, sitä Björkiä, toinen sisaruksista arvioi, ja toivotti yhtyeelle paljon onnea ja menestystä jatkossa.

Pitkän linjan muusikko Harri Saksala oli tuttu monelle lasiterassilla istuneelle jo lapsuudesta. Nyt hän oli keikalla yhdessä monitaiteellisen Yrjänä Sauroksen kanssa. Saksalan voimakas ääni levisi yleisöstä täyttyneelle terassille. Miehet soittelivat keinuttavasti tuttuja 60-luvun pophittejä. Välillä Sauros kertoi tarinoita yksinäisestä miehestä, joka osasi nauttia toisten onnesta koska oli saanut apurahan, ja sammakkopariskunnasta joiden mykkäkoulu loppui kun kännykät menivät rikki. Toisinaan kaverukset soimasivat toisiaan toverillisesti: - Sä alotit äskenkin ihan väärän kappaleen, sanoi Saksala. - Älä nyt, tässä oli aika kiva tunnelma ja nyt sä pilasit sen, sanoi Sauros. - Oli mukavaa soittaa täällä, Sauros kehui keikan jälkeen. - Täällä on aina jostain syystä mukavaa, hän lisäsi, ja kertoi soittaneensa Teatteriravintolassa kolmesti, joskus myös Jokelassa ja kerran torilla oman erikoisen saurofoni-soittimensa kera.

Torstain klubi-illan päätti puoliltaöin soittonsa aloittanut Folkswagen. Yleisö jaksoi odottaa tätä joensuulaista, Karjalasta aiheensa ammentavaa yhtyettä. Sanat osattiin ja laulettiin yhdessä ääneen. Jaksoimmepa jopa laittaa jalalla koreasti letkeän keinuvien kappaleiden tahtiin siinä määrin kuin ahdas tila antoi myöten. - Te olette melkein yhtä ihania kuin me, totesi laulusolisti Timo Munne yleisöstään, kun yhdessä oli laulettu ”Volga, Volga, rakkaus tai kuolema” Joensuun pimenevään, lämpimään yöhön. Yleisössä heilunut Yrjänä Sauros tykkäsi Folkswagenista kovasti. - Kiva, kun oli venäjää ja suomea. Rytmi oli hyvää ja tarttuvaa. Kun meni seisomaan ja kattomaan lähempää, niin rytmi tarttui vereen ja oli pakko vähän tanssahdella, Sauros kuvasi kokemustaan, jonka monet meistä jakoivat.

Pop-kadun verkkotoimitus
Riitta Soikkonen

HTML 4.01 by Gonzales