Popkamu-klubi, Trubaduuri-ilta
Kuunari Elina 13.7. klo 19.

Ahdistus ja tuska sopivat kesäillan koristuksiksi kauniissa paketissa

Panu Rouvinen lauleskeli balladeja suomeksi muodikkaan korkealla äänellään ja pehmeästi suhisevalla ässällään. Ohjelmistossa oli niin Panun omia kuin muidenkin sävellyksiä. Eturivissä istuneet ystävät pääsivät uudelleen häidensä tunnelmaan, kun heidän häihinsä sävelletty herttainen Elämän valssi esitettiin. Siinä rrrakastettiin ainakin kolmella ärrällä. Vanhaa saksalaista kansanlaulua esittäessään Panu olisi sopinut täydellisesti johonkin keskiaikaiseen linnaan viihdyttämään linnanneitoja. Tunnelma oli lämminhenkinen ja leppoisa.

- Mulla piti olla täällä huippukitaristi mukana, mutta se tuli kippeeksi, sanoi Emilia Kaasinen. Emilia esiintyi näin ollen yksin kitaransa kanssa ilman Timo Seppälää. Torstaina Teatteriravintolassa nähdään Emilian koko bändi, George. Emilia lauloi upealla äänellään englanniksi esimerkiksi Neil Youngin ja Rolling Stonesin biisejä.
- Kaunista, henkäisivät Elinan partaaseen nojailleet pojat. Keikan jälkeen poikien arvio oli ammattimainen:
- Hyvin kansainvälisen kuuloista, tai amerikkalaisen, oikeastaan. Esitys käsitteli maailman epäoikeudenmukaisuutta, kun aikaisempi esiintyjä liikkui kotimaisissa teemoissa. Ihan hyvä meininki.

Ville Härkönen istuutui kitaransa kanssa Elinan kaltevaan keulaan ja totesi, että etukenossa soittaminen vaatii vähän totuttelua. Hän kiitti Emiliaa esityksestä ja sanoi jatkavansa samassa aihepiirissä:
- Lisää ahdistuksesta ja kuolemasta kertovia biisejä kauniiseen kesäiltaan.
Lauloipa hän myös rakkaudesta. Ville kertoi biisilistansa koostuvan uusista ja vanhoista, omista ja lainatuista ralleista. Joka toinen laulu oli esiintyjän omaa tuotantoa ja kaikki kappaleet kuultiin englanniksi. Esiintyjä jutusteli rennosti kappaleiden välissä:
- Siinäpä surullinen tarina siitä, mihin päihteiden väärinkäyttö voi johtaa, hän totesi eräästä kipaleestaan.

Trubaduurien ääntä vahvistettiin pienillä kaiuttimilla, joten laulu kuului myös Elinan terassille. Väki viihtyikin hyvin siellä aurinkovarjojen suojissa, eikä pöytiä ollut yhtään tyhjänä. Tuuli kävi laivan sivusta miellyttävän vilpoisasti, heilutteli trubaduurien nuotteja ja rypisti Pielisjoen pintaa. Tällaiseen elävän musiikin yltäkylläiseen tarjontaan voisi tottua ja unohtaa, että tämä kaikki on vain hetken huumaa, eikä Joensuussa oikeasti voi joka ilta kuulla hyvää, elävää musiikkia. Mutta hienoa, että on edes tämä hetki.

Pop-kadun verkkotoimitus
Riitta Soikkonen

HTML 4.01 by Gonzales