Rytmiklubin hornankattila Teatteriravintolassa
15.07.2006 Joensuun Kaupungintalon tulipesä roihuaa korkeana Rytmiklubilla.
Paikalliset tapahtumajärjestäjät Propleema ja Popkatu tarjoaa Ilosaarirockin jatkoklubilla massiivisen määrän suomalaisia rytmimusiikin ammattilaisia. Hiphopin, reggaen ja muun rytmimusiikin parhaat raaka-aineet sekoitetaan samaan hornankattilaan, joten tuloksena ei voi olla muuta kuin kuuma meininki ja parhaat sessiot. Rytmiklubi tarjoaa eri meiningit kolmessa eri osastossa.
Sisäpihalla kuullaan ensimmäistä kertaa "Giant Räbät" sessio jossa Giant Robot säestää suunsoittajien parhaimmistoa. Lauteille nousee viime vuoden englannin kielen sarjan suomenmestari So Hot It Hurts, moninkertainen räpin suomenmestari Pijall (Ceebrolistics), ehkä kovin toastaaja Puppa J, moottoriturpa Frankly Irrational, Kemmuru sekä Hannibal&Soppa. Illan aloittavat joensuulaiset Spook ja Vide Puer.
Lasiteranssilla ihmisiä tanssittaa yksi suomen kovimmista reggaesoundsystemeistä POUTA SOUND (Raappana, Resupekka, Leimasin, Lempow) sekä lukuisat feattaajat kuten Nopsajalka, Seppo Paarma & Bongo Rhino.
Teatteriklubilla hiphop, funkybreaks ja grime rytmejä soittaa dj Plankton aka Dead-O (Dead Boys Massive) sekä Propleeman vakiolevynpyörittäjät Hank Holiday, Kiilo ja Asmo. Undercontrol hoitaa visuaalit.
Loistavan Ilosaarirokin ohjelmiston turvin voimme odottaa luultavasti myös paljon kovia yllätysvieraita!
Tutustu illan ohjelmaan tarkemmin täällä.
Tervetuloa!
Erikoistarjous: Naisia lavalla!
Maanakka, Tuhmat Tädit ja Elina Plays Irina
Popkadun naistenklubilla perjantaina 26.5.
Pöly on pikkuhiljaa laskeutunut Popkadun klubin estraadilla, kun kantriveijarit Ville, Antero ja Napoleonin Orgiat ovat ratsastaneet kohti auringonlaskua. Seuraavaksi lavalle hyökkäävät naiset – Maanakka, Tuhmat Tädit ja Elina Plays Irina – kun Popkadun Naistenklubi valtaa Teatteriravintolan lasiterassin perjantaina 26.5. iltasella kymmenen jälkeen.
Maanakka on muutamassa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Pohjois-Karjalan kansanlaulun kärkinimistä. Marita Koskelon, Salla Seppän, Kirsi Uutisen ja Laura Vuorjoen muodostaman lauluyhtye uudistaa taitavasti muinaissuomalaiseen sävelmaailmaan pohjaavaa karjalaista runonlaulua ja luo uutta ja oman näköistä musiikkia. Viime kesänä tuli menestystä Tampereen sävel -yhtyelaulukilpailussa ja ilmestyi debyyttilevy Tuima. Keikkaa on tehty ulkomaita myöten. Maanakka on avoin ja innostava esiintyjä: omia varpaita ei tuijotella, vaan meininkiä riittää.
Klubin toinen ja hyvin erilainen lauluyhtye on kulttuuriyhdistys Vääräpyörän naiskaartista muodostuva Tuhmat Tädit. Viime kesän Alanko katutähdeksi? -kilpailussa se nappasi muut esiintyjät -sarjan jaetun pääpalkinnon "suorasukaisella yleisön haarojen väliin käyvällä naisenergialla" – kuten kilpailun tuomaristo yhtyettä luonnehti. Klubille Tädit tuo kuoroteoksen Fixua lihaa. Teos rakentuu Leena Halosen säveltämistä ja Halosen ja Yarin sovittamista Arja Tiaisen runoista, joita kehystävät Tätien valitut totuudet maailmasta ja elämästä. Esityksen kokonaissuunnittelu on Halosen ja ohjaus Halosen ja Hannele Autin käsialaa. Tuhmia Tätejä säestää Yari.
Elina Plays Irina on laulaja Elina Laakkosen ympärille syntynyt yhtye, jossa soittaa monista joensuulaiskokoonpanoista tuttuja nimiä: Pertti Feller (kitara), Lade Laakkonen (basso) ja Leo Leino (rummut). Yhtye esittää Irinan musiikkia. Materiaali on pääosin peräisin Irinan ensimmäiseltä levyltä.
Popkatu ja Vääräpyörä tarjoavat: Fixua Lihaa! Tuhmat Tädit juovat vain nelosolutta, syövät sinut heti, puhuvat sängyssäkin lyriikkaa, osaavat pitää varansa, antavat joka saatanan nulikalle (jos huvittaa) ja lyövät rikki kaikki ennätykset. Eivätkä Maanakka ja Elina Plays Irina jää pekkaa pahemmaksi.
Halvalla lähtee: piletti viisi euroa!
Vain tänä yönä!
12.3.2006
Jokaisessa meissä asuu
pieni stetsonpäinen kantrirellestäjä!
Stetsoni on otettu esiin, flanellipaita pesty ja bootsit kiillotettu. Preerian punainen kuu nousee Pielisjoen takaa. Voimme jo kuulla kavioiden kopsetta ja iloisia JIIHAA-huutoja. On perjantai-ilta 12.5.2006, ja kauan odotettu Popkadun Kantri-klubi on avattu.
Kuvia illasta voit ihailla täällä.
Saluunaksi muuttuneella Teatteriravintolan lasiterassilla yleisön kirvoitti kantri-tunnelmiin Ville Härkönen duo eli Ville ja Petri Varis. Itsensä hengiltä juoneet kantri-legendat katselivat taivaastaan lasiterassin katon läpi myhäillen, kun pojat tekivät oikeutta heidän musiikilleen. Kuulimme lauluja kantrin keskeisistä teemoista - sydämenasioista, alkoholiasioista ja lopuksi vielä murhasta: suloinen tytär työnnettiin kaivoon. Murhasta kertoneeseen kappaleeseen kiteytyi kantrin elämänohje: kaksi sointua riittää. - Sehän oli jo lähestulkoon punkkia, totesi eturivissä esitystä seurannut Hannele viimeisen kappaleen metakan haihduttua. - Kylläpäs kahdesta soinnusta voikin saada paljon irti, jatkoi hän innostuneena, ja suunnitteli jo Ville Härkönen ja Velvet -yhtyeen Lemonade Cowboys -levyn ostoa. - On se varmaan sitten Ville Härkösessä se jokin juttu, Hannele analysoi tuntojaan. Lisäisin tähän, että myös Petri Variksessa on varmaan jokin juttu.
- Hyvä meininki oli, Amerikan meininki, totesi Ville Härkönen keikan jälkeen kysyttäessä meiningistä. - Oli kiva soittaa. Itellä oli hauskaa ja yleisölläkin näytti olevan, eikä kuitenkaan menty liikaa hassutteluosastolle. Mikä tärkeintä, ei hävetä! hän linjasi.
Jokaisessa meissä asuu kuulemma pieni stetsonpäinen kantrirellestäjä. Napoleonin orgiat -yhtye tuli Kantri-klubille auttamaan meitä tuon sisäisen rellestäjämme löytämisessä. Esimerkiksi bändin Saint Michel -kappale kertoo Mikkelissä ryyppäämisestä. Kengän pohjassa on ammottava reikä -kappale puolestaan pohdiskelee toimeentulo-ongelmia, ja Allasmiehen laulu kertoo tukkien käsittelystä. Lisäksi kuultiin hieman takaa-ajomusiikkia. Asiantuntijavieraamme Hannele on Napoleonin orgiat -yhtyeen vannoutunut fani. Hän on nähnyt poikien jokaisen keikan yhteä lukuunottamatta. - Jokainen keikka on aina bändin paras keikka - se varmaan kertoo aika paljon. Viime kerrasta yhteissoitto on kehittynyt paljon, Hannele arvioi. - Kyllähän tää on tosi vangitsevaa meininkiä, vakuutti hän.
Illan viimeisenä esiintyjinä nähdyt ja kuullut Kantri-Antero ja herra Putkinen saivat Hannelessa aikaan yllättäviä tuntemuksia: - Mie kuolen, apua! hän kirkui, kun kahden rahtarin uskomaton spektaakkeli ravisteli hänen aistejaan. Kantri-Antero, ihmeellinen ukkeli, joka kuulostaa siltä kuin olisi tullut joskus karjuneeksi äänihuulensa hajalle, hakkasi marakassilla peltiä ja kaatoi kaljansa lattialle lammikoksi, joka vääjäämättömästi eteni kohti yleisöä. Lauluillaan hän kertoili muun muassa, mistä tunnet kunnon rekkamiehen kun näet sen: 1. Kasvoilla jäljet tuhansien kilometrien 2. Vyötäröllä jäljet tuhansien lihisten 3. Käsivarteen tatuoitu I love Volvo. Tämä lähes epätodellinen musiikkielämys innosti osan yleisöstä tanssimaan kantritanssia keskilattialla.
Popkadun verkkotoimitus,
Riitta Soikkonen