
Tarinatiistai Tiistaina Pakkahuoneella sukelletaan tarinan kerronnan eri ulottuvuuksiin. Tapahtuman aluksi kanteletaitaja Eija Kankaanranta ja laulaja Sanna KurkiSuonio esittävät Pekka Jalkasen maailman vanhimpiin myytteihin lukeutuvan Gilgamesh eepoksen pohjalta säveltämän puolituntisen teoksen Yrtti. Toisena nähdään Susinäyttämön esitys Voi kun mie saisin. Työryhmä - Aki Hietala, Tapani Mustonen, Raija Korhonen, Jaana PalveKarppanen, Ilkka Tahvanainen ja Gitta Vähäniitty - on valmistanut Tapani Mustosen sävellyksiin ja pääosin Kantelettaren sanoituksiin perustuvan esityksen, jossa tarinan kerronta etenee musiikin ja nukketeatterin keinoin. Illan päättää sirkusryhmä AgitCirk, jonka riemastuttavassa esityksessä Panohommia ja kirjoitusvirheitä yhdistyy elävä runous, musiikki ja sirkus. Lavalla runoilija-jonglööri Miika Nuutinen ja jonglööri-sirkustaiteilija Sakari Männistö. http://www.eijakankaanranta.net/
BlackBird Blackbird on minimalistisen musiikin konsertti, joka kutsuu mukaansa hiljentymään hetkessä syntyvän musiikin äärelle. Kuulija matkaa säveltäjä Juhani Nuorvalan, kanteletaitaja Eija Kankaanrannan ja laulaja Sanna KurkiSuonion mukana sävelten ajattomassa virrassa. Musiikki polveilee ammentaen eri musiikillisista tyylilajeista ja ilmaisukeinoista. Luvassa on musiikillinen keidas, jonne voi tulla hetkeksi pistäytymään tai jäädä pidemmäksi aikaa. Nimensä konsertti on saanut Beatlesin Blackbirdistä. http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/mainframe?readform&244FFE8FA42BE587C225722000235A3E
Jaakko Teppo Ilta Jaakko Teppo Ilta on pakattu täyteen Teppoa sun muuta suomalaista kuplettia ja laulelmaa. Kupletin juoni on seuraava: Ilta käynnistyy klo 20 Jaakko Teppo - Haaska mies -kirjan julkistamisella. Paikalla ovat kustantaja Johnny Knigan edustajat, kirjan kirjoittaja Maxi Kaukonen ja sekä itse illan sankari ja pääsyyllinen Jaakko Teppo. Teppo ja Kaukonen jutustelevat ja väliin Ville Härkönen kajauttaa pari valittua palaa Teppo-kataloogista. Klo 21 alkaen käydään 1. Jaakko Teppo laulelmakilpailun finaali, johon arvovaltainen tuomaristo on valinnut seuraavat kansantaiteilijat: Matti Muhonen, Pentti Ojajärvi ja Kari Kuronen Välillä vähän henkäistään. Kello 22.45:n tienoilla julkistetaan tulos ja seppelöidään voittaja. Finaalin jälkeen kuullaan kahdella estradilla kuutta esiintyjää aidossa Teppo-hengessä. Matti Halmeaho on laulava "lavilogi", jonka Veikko Lavin persoona on vienyt ei vain hänen laulujensa esittäjäksi vaan myös tutkimaan mestarin elämää ja uraa. Kupletti on hallussa laajemminkin ja omia teoksia löytyy. Aapeli Rummukainen on savolainen vääräleuka, joka on kiilannut itsensä Juomalaulukisojen ja Kotkan Merimieslaulufestivaalin finaaleihin ja napsinut palkintosijoja kupletin SM-kisoissa. Levyjä on tehty ja juhlia, tapahtumia ja kissanristiäisiä kierretty. Sama pätee Matti Muhoseen, savonlinnalaiseen näyttelijä-muusikkoon, joka kupletöörinä on tulkinnut mm. Jaakko Teppoa ja Tapio Rautavaaraa. Takana on kolme levyä täynnään omia lauluja. Ville Härkönen tunnetaan mm. Ville Härkönen & Velvet ja Samettivallankumous -yhtyeistä. Soolokeikoilla taittuvat myös iskelmät ja jaakko-tepot komeina tulkintoina. Duo Spektaakkeli on joensuulaisduo, joka esittää tunnettuja suomenkielisiä cover-kappaleita kuoruttaen leevi-and- the-leavingsit, jaakko- tepot ja muut kauniilla lauluharmonioillaan. Erikoistilanteissa duon koko tuppaa kasvamaan. Mitenkähän monijäseninen duo nähdään Teppo-illassa? Aarne Tenkanen, Suomen ainoa laulava ratikkakuski, siirtyi Gösta Sundqvistin radio-ohjelmista iskelmätulkitsijaksi. Hemaisevan seksikäs pörröpää -hitti vei kolmen keikan Euroopan kiertue, joka jatkuu vieläkin. Miehekäs tunteiden tulkki, joka laulaa naisilta jalat alta.
PolePole Arnold Chiwalala on tansanialainen koreografi, runoilija, lauluntekijä ja tanssija, joka on ollut mukana monissa musiikki-, teatteri ja tanssiproduktioissa pitkin eteläistä Afrikkaa ja myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa takana on opintoja ja opetustöitä SibeliusAkatemiassa, Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa. Aktiivinen muusikko on tuttu näky tapahtumista ja musiikkifestivaaleilta sekä esiintyjänä että kurssien ja työpajojen pitäjänä. Kantele on muodostunut tärkeäksi soitimeksi opiskelujen kautta ja PolePolessa se on noussut keskeiseen rooliini. Duon toinen osapuoli Topi Korhonen on SibeliusAkatemiassa koulutuksensa saanut monipuolinen muusikko, jonka käsissä kitaran lisäksi kyytiä saavat trumpetti, basso, mandoliini, koskettimet ja lyömäsoittimet. Yhdessä on soitettu vuodesta 1998.
Hieno hetki Joensuun Laululavalla toukokuun lopussa: Hullut Hattuset esittää Taivaanrannan maalarit -levynsä nimibiisin säestäjänään Karjalan Sotilassoittokunta ja 6 000 koululaista. Menee yleisöön kuin veitsi voihin ja fani vallan liikuttuu. Hattuset pärjää toki hyvin pelkällä kvartetti-kokoonpanollaankin. Tekstejä, joissa riittää pähkäiltävää niin pienemmille kuin isommillekin ihmisille ja sävellyksiä, joissa ei mennä yli siitä mistä aita on matalin. Lastenmusiikiksi Hattuset on melkein progea. Sanaa ei pidä säikähtää: helposti lähestyttävää ja kuulohermoja kutkuttavaa meininkiä. Ja lava-aktinahan Hattuset on riemastuttava. Vaivatta uuden suomalaisen lastenmusiikin kärkikaartia.
Onerva Orava toteaa: “Se oli mahtava kokemus, en unohda sitä koskaan. Tai en ainakaan moneen tuntiin.” Uuden suomalaisen lastenmusiikin keskeinen yhtye. Yli 2 000 keikkaa, 6 levyä + DVD. Paljon riemukkaita, viisaita ja lämminhenkisiä lauluja. Hyviä biisejä, jotka tässä tapauksessa ovat pääasiassa lastenmusiikkia. Toimivat kyllä hyvin myös isille ja äitille. Estradilla kokemus, jota ei unohda - no - siis moneen tuntiin. Niilo Närhi arvioi: ”Orffien soitintenkäsittely tuntuu kehittyvän levy levyltä. Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, niin heistä kuullaan vielä!” Sumffaa! http://www.tohtoriorff.net/
Kansanmusiikkiyhtye Duo Mustikka soittaa tekijöidensä näköistä ja kuuloista musiikkia. Viulisti Ella Isotalo ja laulaja Emmi Kuittinen eivät ole tiukkapipoisia perinnepoliiseja, vaan ottavat kappaleisiinsa vaikutteita eri musiikkityyleistä. Duon filosofian mukaan rajat on tehty rikottaviksi ja bänditreenit ennen kaikkea sosiaaliseksi tapahtumaksi. Kappaleet ovat itse tehtyjä tai omia sovituksia perinteisistä lauluista. Kuulijat ovat kuvailleet kuvailleet riemastuttavaksi, vilpittömäksi ja raikkaaksi. Viulun lisäksi Ella soittaa jouhikkoa, Emmi taasen säestää lauluaan haitarilla ja melodicalla.
Joen Sottiisi on pohjoiskarjalainen pelimanniryhmä, joka vetäjänsä Edo Penningsin johdolla soittaa pääosin pohjoiskarjalaista kansanmusiikkia, mutta ohjelmistosta löytyy myös omia kappaleita. "Kunnon pelimanni soittaa mitä tahansa musiikkia".
Oskala & Tastula Hannu Oskala (5 rivinen haitari +laulu) ja Jarno Tastula (viulu + laulu) ovat parivaljakko vailla vertaa. Lavalla pursuaa äijäenergiaa ja luvaton määrä taiturillista soittimien hallintaa. Pakko kokea!
Rämpsäkät on perustettu vuonna 1992 Rääkkylässä. Nykyisessä kokoonpanossa - Johanna Rautiainen ja Marjo Smolande (kanteleet), Anna Fält (laulu) ja Yerim Gueye (perkussiot) - on toimittu keväästä 2008. Yhtye soittaa raikasta nykykansanmusiikkia, jossa itäsuomalainen ja rääkkyläläinen perinne sulautuu senegalilaisrytmeihin ja etnovaikutteisiin. Nimestä huolimatta ohjelmisto ei ole rilllumareitä vaan vakavasti otettavaa muttei vakavaa, surumielistä muttei surullista, herkkää ja tunteikasta musiikkia. Ensilevynsä yhtye julkaisi 2003 ja uutta materiaalia saatiin viime kesänä Tuuli-levyllä. Seuraava levytys synnytettäneen vielä tämän vuoden puolella.
Kimara Kimara on joensuulainen kansantanssiryhmä, joka tanssii perinteisiä suomalaisia, karjalaisia ja pohjoismaalaisia kansantansseja sekä eurooppalaisia historiallisia tansseja tyyliin sopivissa asuissa.
On tullut aika julistaa takapotkun ilosanomaa ja käynnistää H.V.Ketoharjun & Tuomiopäivän Tietotyöläisten kohuttu kesäkiertue alaotsikolla "Ääniä musiikin liepeiltä". Tournee saa ansiokkaan alkunsa sekä myöskin huikean huipentumansa ToriPopissa. Huolella hiotut sovitukset sekä vinhan virtuoottinen soitanta aikaansaavat kepeän kesämielen vauvasta vaariin ja muksusta mummoon! Puolessa tunnissa spektaakkelimaisiin ulottuvuuksiin paisuva musiikillinen makumatka ulottuu ihastuttavista ikivihreistä ihmismielen syvimpiin syövereihin porautuviin ponnekkaisiin potpureihin akkuja lataavaa avarakatseisuutta unohtamatta. Vietä loistokasta laatuaika: koe elävä HVK&TT!
Miten sukkuloit sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa? Mikä on optimaalinen kättelyetäisyys? Miltä näyttää tilannetajuinen ja menestyvä mies? Viime kesänä ToriPopin pankin räjäyttänyt tanssiteatteri Minimi parkkeeraa torilavalle Absolut Finlandin jatko-osalla Manners of Success - Menestyksen käytöstavat. Perusmiehitys on sama: Antti Lahti ja Tuomas Juntunen (koreografia), Tommi Kainulainen (ohjaus) sekä Aavikko-yhtyeestä tuttu Tomi Kosonen (musiikki). Lavalla toriyleisön päät pyörälle panevat Lahti, Juntunen & Kosonen. Tätä esitystä ei kannata missata, jos sattuu kuvittelemaan ettei muka ymmärrä nykytanssia. Tanssillinen tyyliopas antaa vinkkejä työhön ja siviiliin sekä opastaa solmion sitomisen jalossa taidossa. Ihan must! http://www.minimi.fi/showpage.php?id=180
Ruuhi on pääosin pohjoiskarjalainen, nuorista ammattimuusikoista koostuva ryhmä, joka soittaa ehtaa pelimannimusiikkia jalan alle käyvällä poljennolla, sydämellä ja asenteella!
Marko Sillanpään Certain Clow (2005) on hieno, maan huippumuusikoiden kanssa tehty kantrirocklevy. Perinteen luovaa hallintaa ja hienoja biisejä pullollaan. Asettuminen Joensuuhun synnytti Marko Sillanpää Bandin, jossa kitara-basso-rummut-peruskokoonpanoa värittää taitava kosketinsoittaja. Levyn biisit ovat saaneet rinnalleen uutta materiaalia ja keikat ovat koulineet orkesterista iskukykyisen ryhmän. Sävykästä americaanaa itäisen Suomen aavoilta preerioilta. http://www.markosillanpaa.com/
Suomalaisella rockkulttuurilla alkaa olla ikää, kun Kauko Röyhkän kaltaisella tekijälläkin on takanaan jo yli neljännesvuosisadan ura. Veteraaniksikin voisi mainita, jos miehessä ei olisi enemmän kuin ripaus ikuista vastarannan kiiskeä. Vähän sivusta näkee tarkemmin. Yli kaksikymmentä levyä komeaa jälkeä. Erityisesti 80luvulla syntyi klassikoita, mutta taso on säilynyt. Loppujen lopuksi ei ole yllättävää, että Riku Mattilan kanssa tehty duolevy nousi listojen kärkeen. Vaikka kertoohan se toki yllättävän hyvää suomalaisten musiikkimausta. Taitavia yhtyeitä Röyhkällä on ollut aina. Popkadulla mies esiintyy yksin. http://www.avenet.fi/www30016/
Raja on hyvää seutua lauluntekijälle: aiheita riittää. Niin hyvä, että tematiikan ympärille voi rakentaa folkyhtyeen. Folkswagen liikkuu Suomen ja Venäjän rajaseudulla, Karjalassa. Omia ja vieraita lauluja ihmiselon karvaudesta ja ihanuudesta jo vuodesta 2000. Kesäkuun lopulla yhtye kiertää kyliä rajan pinnassa uuden levyn julkaisukiertueella. “Kyläkaupan rappusilla” niputtaa ohjelmistoon kertyneet kupletit, laulelmat ja iskelmät, mutta Popkadulla Folkswagen vetää tällä kertaa folkrockimmin. http://www.folkswagen.fi/
Bordurian kuuluisin maailmanmusiikkiyhtye nyt Popkadulla! Menee täydestä kuin väärä raha, mutta totuuden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että Borduria on kuvitteellinen alue jossain päin kuvitteellista Itä-Eurooppaa. Aidon kuuloista balkanilaismeininkiä orkesteri joka tapauksessa taikoo esiin soittimistaan. Sointiin on tarttunut kosolti myös sirkusmusiikin sävyjä: orkesterin toinen levy Suber Bordurka on sävelletty Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Aika -esitykseen. Levyllä kuullaan eteerisempääkin maalailua, mutta livenä Bordurka on bailubändi viimeisen päälle. Hopsassa! Kannat kattoon! http://www.myspace.com/bordurka
Heli Keinonen & Mammu Koskelo Heli Keinosen laulut ihastuttivat Suomea vuonna 1967. Savolaisen folkin edustaja ja itämurteita jokseenkin hyvin hallitseva Esa Pakarinen kutsui hänet vieraaksi tvohjelmaansa, mutta oli huuli pyöreänä sanojen suhteen; olivat näet oikeaa karjalan kieltä. Kun Heli nyt nousee stagelle pitkästä aikaa kotikentällä, voi saman hämmennyksen kokea vaikka kahdesti, sillä setissä kuullaan vanhojen hittien, työväenlaulujen ja muutaman 70luvun ehkä hieman vähemmän tunnetun levytyskappaleen lisäksi vuosien varrelta maailmalta mukaan tarttunutta arabiankielistä musiikkia sinänsä luontevaa arabian opettajalle! Nykyitäsuomalaisen lisävivahteen esitykseen loihtii Mammu Koskelo kanteleella ja kitaralla.
Villi-itä synnyttää kantri-orientoituneita orkestereita kuin sade sieniä: Kantri-Anteri & Rahtarit, Napoleonin Orgiat (r.i.p.) ja viimeisimpänä Highway Burns. Mies- ja naissolisti, kitara, maniska ja pystybasson johtama komppiosasto, joka saa orkesteri laukkaamaan pikitietä pitkin kuin pillastunut hevoslauma. Hiihaa! Moottoritie on kuuma!
Sanna Kurki-Suonio. Hedningarnassa sen 90-luvun huippukaudella. Soololevy Musta 1998. Yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa ja vierailuja monilla levyillä ja projekteissa. Duo-levy Kainuu kanteleensoittaja Riitta Huttusen kanssa 2004. Jari Lappalainen lyömä- ja kielisoittimineen täydentää duon trioksi, joka julkaisee Hurian ja nappaa sillä Etno-Emman. Kolme asiaa siihen ainakin vaikutti. Kainuun arkiviisuihin ja riimillisiin lauluihin tarttuminen tuntuu raikkaalta keskellä kalevalaisen perinteen nimeen vannovaa suomalaista nykykansanmusiikkikenttää. Esiin on kaivettu hienoja lauluja. Trio esittää ne pienieleisen tyylikkäästi, ottaa paljon irti pienestä kokoonpanostaan ja sekoittaa mukaan omaa materiaalia. Ja tietenkin: Sanna on sävykäs laulaja, joka hallitsee vaivattoman tuntuisesti monia eri rekistereitä. Soljuvaa kainuulaista bluesia? Usean vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin Popkadulla: Sanna Kurki-Suonio Trio. Olkaa hyvä! http://www.sannakurkisuonio.com/
Asfaltal Da Kosmosas on Pietarissa perustettu suomalaisvenäläinen trio, joka yhdistää naisäänen bassoon ja konepohjaan. Lähtökohta on suomalaisessa kansanmusiikissa, mutta toteutus vie jonnekin Intian, Afrikan, Jamaikan, Arabimaiden ja Karjalan välimaastoon. Ameriikkaakin löytyy. Koneet ja sähköbasso soivat, mutta äänikuvassa on myös runsas annos akustisten soitinten väriä. Ja Laura Vuorjoen tulkinta kiinnittää moniaineksisen keitoksen kotoiseen maankamaraan. Leijuvaa ja sykkivää musiikkia. Ihan tanssikamaa. http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=251531172
RaiRai on moderni rock-yhtye Tampereelta, joka rakennettiin kymmenen vuotta sitten Kangastusorkesterin rauniolle. Siitä tulivat solisti Heli Hyttinen ja kitaristi Mikko Kauranen. Edellinen on tuttu myös Joensuun bändikuvioista, vaikkapa 10 vailla 2 sateesta. Muut rairait ovat Timo Piipponen (basso & laulu) ja Tuomo Ijäs (rummut). Piipponen on Tampereella luotsannut Siunattua Hulluutta. RaiRaista on sanottu, että “mukavaa hippirockia”. Mistään nostalgiasta ei ole kysymys. Tässä päivässä mennään, mutta saumoista tihkuu esiin 60luvun monenkirjava rockperinne. Hienosti soiva bändi, jolla on kovan luokan solisti ja nippu hyviä biisejä. Se riittää. Aina.
Vihreä Maa on raikas ja monella tapaa valmis bändi, vaikkei iällä pilattu olekaan. Ensimmäinen keikka soitettiin toissa vuonna. Ennen Vihreää Maata oli Monica´s Lips, joka soitti skaata. Jotain siitä jäi vaikka kieli vaihtuikin englannista suomeksi ja musiikki sävyrikkaaksi ja ajatuksella sovitetuksi popiksi tai miksikä lie. Pari omakustannetta on tehty. Jo toissavuotinen esikoinen “Vihreä Maa” oli hieno, mutta uudella “Onni on uskoton nainen” -ep:llä bändi - niin kuin sanotaan - puhkeaa kukkaan. Vakuuttavaa touhua. Epäilenpä, että aurinko paistaa kaupungintalon sisäpihalla perjantaiyönä. http://www.vihreamaa.tk/
L.R.Phoenix and Mr.Mo’Hell: http://www.myspace.com/lrphoenix
Hullujen Hattusten Ville Karttunen ja Miihkali Jaatinen esittävät omia lastenlaulusuosikkejaan aikuisyleisölle pieteetillä ja lämmöllä, joka kumpuaa sadoista television edessä vietetyistä intensiivisistä hetkistä lastenohjelmia tuijottaen. Televisiosukupolville - ja niitähän riittää - näillä lauluilla on oma nostalgiakertoimensa ja toteutus on taiten tehty. Siitä vaan lapsuusmuistojen vietäväksi: antaa laulun, koskettimien ja kitarasynan kuljettaa. Tunnarien best of niin kuin vain Voimakaksikko sen osaa.
Hurjien Poikien keulakuva, Heko on kuvitteellinen hahmo. Hän soittaa kuvitteellista bassoa. Yhtye ei ole kuvitteellinen. Se on julkaissut neljä oikeaa ja hiukka kummalista omakustannetta. Tekstejä, jotka pakenevat arkirealismista kohti dadaa, undergroundia ja absurdismia. Sinne missä uransa alkupuolella ovat astelleet herrat Numminen ja Peitsamo. Muitapa ei nyt suomalaisina vertailukohteina nousekaan mieleen. Ajatuksella, vaikkei ehkä ihan vakavissaan tehtyä musiikkia, josta rokkiperinteen tuntemus paistaa läpi: yhtyehän soi kuin sekopäinen Beach Boys! Konserttejakin - ajoittain kaoottisia - on soitettu. Pitkään on ollut tyystin hiljaista. Hiljaisuus rikkoutuu Popkadulla. Hienolla tapaa omituinen orkesteri. http://www.hekojahurjatpojat.com/
Anna Fält opiskelee kansanlaulua ja keikkailee kolmen kansanmusiikkiyhtyeen kanssa tehden lisäksi soolokonsertteja ympäri Suomen. Pääosassa esityksissä ovat ihmisääni, tarinankerronta sekä intiimit tunnelmat ja tunteet. Vanha runolauluperinne saa kaverikseen haitarin. Luvassa on runosoittoa, laulurunoa ja perinnelaulua tuotuna nykyaikaan.
”Kieli- ja lyömäsoittimet, siinäpä oivallinen kokoonpano!”, ajattelivat Jukka Kyllönen (lyömät) ja Markus Rantanen.(kielet). Kun sielussa soi, niin ääni täytyy saada ulos. Tästä oivalluksesta ja tekemisen tarpeesta sai alkuunsa Jurkus Magga. Usean vuoden kestänyttä yhteisyötä on jalostettu uuteen muottiin innosta pinkeänä. Perinteinen pelimannimusiikki ja omat sävelmät ovat molemmat yhtälailla mielekästä temmellyskenttä dynaamiselle duolle.
Tapani Varis esittää kansansävelmiä, improvisaatiota ja muuta musiikkia. Vanhoista kansansoittimista puhalletaan pölyt; munniharppu, liru, pitkähuilu ynnä muut pillit ja kolistimet soivat.
anna ö!
Triihvo Joensuulaisen Triihvon musiikki on rouheaa ja nykyaikaan päivitettyä suomalaista kansanmusiikkia. Yhtye tekee musiikkia perinnettä kaihtamatta, laadusta tinkimättä, asenteella. Triihvossa soittavat Laura Vartio (haitari), Mammu Koskelo (kantele, kitara) ja Kirsi Uutinen (laulu).
|
|
|---|---|
|
|
