MEILLÄ MENEE HYVIN

Kotiteollisuuden Helvetistä itään -levy myi sitten platinaa. Se on hämmentävä tieto. Se on yllättävän hyvä saavutus bändiltä, joka ei osaa soittaa eikä varsinkaan laulaa, ja jota noiden taitojen omaaminen ei edes kiinnosta. 30 000 myytyä levyä tarkoittaa sitä, että meistä tulee ihan helvetin rikkaita, kohtahan tässä päästään melkein tehdasduunarin liksoihin. Kyykistykää ja miettikää sitä, te köyhät!

Mutta haittapuoliakin löytyy. Puolia, jotka saattavat hipin turhautumisen partaalle. Ajatelkaapa kuinka moneen huonoon kotiin niinkin tosissaan ja suurella vaivalla tehty ja jonkinlaisella taiteellisella kunnianhimolla ladattu levykokonaisuus on joutunut? Kuinka monessa kodissa kyseisen levyn pointtia ei koskaan tajuta sen soidessa aina taustamusiikkina? Kuinka monessa lastenhuoneessa levy soi ala-aste -ikäisten taputellessa paskaa lattialla? Tai kuinka moni perheenäiti kuuntelee sitä kotitöiden lomassa heti Jari Sillanpään levyn jälkeen? Kuinka monesta levyhyllystä Helvetistä itään löytyy jostain sieltä Mamban ja Suurlähettiläiden lomasta? Kuinka moni perheenäiti tai -isä on napannut Anttilassa levyn ostoskärryynsä vain sen takia, että se roikkui listalla yli puoli vuotta? Ja kuinka moni äiti on pettynyt siihen, että levyltä saattaakin löytyä muutama kirosana, eikä sitä sen vuoksi voikaan antaa pienelle Keijo-Anterolle 5 -vuotislahjaksi? Aika moni, ainakin saamieni sähköpostipalautteiden perusteella.

Wittu, lisätään löylyä, haluan piehtaroida tuskassa nyt ihan tosissani! Kuinka moni teini kuuntelee levyä ymmärtämättä siitä hevon vittua, kuunnellen sitä vain sen takia kun kaverikin kuuntelee? Kuinka monet teinit kiistelevät siitä, että kumpi on parempi; "Kottarit" vai Negative? Kuinka moni skinhead kuuntelee Minä olen -rallatusta ymmärtäen sen tekstin äärioikeistolaiseksi kannanotoksi, todeten Kotiteollisuuden jätkien olevan ihan helvetin hyviä tyyppejä, ne kun vihaavat ulkomaalaisia? Kuinka moni vaimonhakkaaja-sovinistipaska pitää meitä kanssaveljinään? Kuinka moni saa meistä tehdyistä haastatteluista ja TV -esiintymisistä sen kuvan, että olemme jatkuvasti kännissä, että kaikki keikkareissut tehdään ympäripäissään? No, siinä on kyllä vähän totuuttakin mukana, tuo oli huono esimerkki.

Kuinka moni tyttöporukka kuuntelee levyä siiderinkittauksen lomassa jutellen samalla parisuhdeongelmistaan, meikeistä ja siitä, että mitä laitetaan illalla päälle kun lähdetään "bailaamaan"? Kuinka monella kuntosalilla Kotiteollisuus soi naisten aerobicin tai stepperillä jumppauksen taustamusiikkina? Kuinka moni itsensä yksinäiseksi tunteva runotyttö kirjoittelee päiväkirjaansa itkien samalla maailman pahuutta Kotiteollisuuden soidessa? Kuinka moni teinityttö tuijottaa huoneensa ikkunasta iltaisin kaukaisuuteen harittavin ja kostein silmin haaveillen Hongiston ihanista käsivarsista oman värisevän vartalonsa ympärillä? Kuinka moni kirjoittaa teinikalenteriinsa: "Isona minusta tulee Sinkkosen vaimo!" Kuinka moni jo kenties parhaat hetkensä kokenut, eltaantunut, yli neljäkymppinen, viimeiksi joskus 80-luvulla seksiä saanut ja pikkuisen viinaan menevä nainen etsii monen vuoden tauon jälkeen mustan, niittejä täynnä olevan ja Appendix -selkätekstillä varustetun nahkarotsinsa vaatekomerosta, vetää mustat pillifarkut, tennissukat ja avokkaat jalkaansa ja lähtee katsomaan Kotiteollisuutta, "kun se Hynynen on niin vitun äijä"?

Kuinka monessa teini-Corollassa Kotiteollisuus pauhaa karvanoppien ja hajukuusien heiluessa, finninaamaisen lippisjätkän sotkiessa kalsarinsa haparoidessaan ensimmäistä kertaa epävarmasti juuri ja juuri kämmenenkokoista tissiä? Kuinka monessa teinidiskossa lauletaan Minä olen -biisin kertosäettä hurmiossa täysin sujuvasti Hausmyllyn ja Raptorin tuotantojen ohessa (tällaistakin tilannetta olemme saaneet jossain Pohjanmaalla todistaa)? Wittu, tässähän täytyy rientää Rautakauppaan ostamaan köyttä, jos tälle visioinnille ei tule loppua!

Ja lopuksi: Kuinka moni pitää Hynystä säälittävänä marisijana, joka valittaa vaikka siihen ei oikeastaan ole mitään syytä?

Hynynen

  takaisin