Ilosaarirock 2004

Etusivu Bändit Media Info Viestit Kohti rokkia Linkit Festarielämää In English

Ilosaarirock mukana salibandyn Rock SM-turnauksessa

Pelaaja-arviot
Vilttiketjun tunnelmia
Kuvagalleria
Tulokset ja sarjataulukko
Pistepörssit
Ilosaarirock salibandyn Rock SM-mestari
Ilosaarirock mukana salibandyn Rock SM-turnauksessa
Pelaajaesittelyt

Pelaaja-arviot

Maalivahti: Jute Musikka hanskakäsi, pelisilmä ja tiiliseinä Kipper Kiprusoffin torjunnat painuivat unholaan kun Mutter Musikka asettui tolppien väliin. Torjui lähes kaiken, ja ohjasi peliä äänekkäästi. Turnauksen all star-maalivahti aivan kiistämättä. Kruununa nollapeli finaalissa, ja oikeasta asenteesta kertoo nukkuminen kultamitali kaulassa. Ensi vuodelle kuitenkin tilauksessa uudet polvisuojat.

Puolustajat: Kölli Kortelainen pelisilmä, vasara ja fläppitaulu Joukkueen valmentaja ja taktinen selkäranka. Keräsi mm. tukun syöttöpisteitä, ja otti myös urheasti vastaan kohdalle osuneet lonkkataklaukset. Hakeutui maalinedustalla tappituntumalle välittämättä vastustajan sukupuolesta. Esimerkillinen taistelija.		Harri Laukkanen höylä, luuta ja tossut Harri oli odotusten mukaisesti joukkueen joka paikan höylä ja luuta. Piti maalinedustan puhtaana varmoin ottein. Pyrki myös viemään joukkueen poliisin roolin Piipariselta ottamalla jäähyn väkivaltaisuudesta. Tinkimätön likaisen työn tekijä.
Asko Piiparinen vasara, kapteenius ja slapshot Ake johti joukkuetta kapteenina ja joukkueenjohtajana rautaisella otteella. Etukäteisveikkauksista huolimatta tilille kirjattiin vain yksi jäähy. Laukauksia sen sijaan tilastoihin kirjattiin useita, mutta valitettavasti slapshotit viuhuivat pääasiassa ohi maalin.		Hannu Sallinen maila, jalat ja pää Vilttiketjulaisten ehdoton suosikkipelaaja. Oli kokoonpanossa puolustajana, mutta raatoi myös hyökkäyspäässä maaleja takoen. All star-puolustaja, joka piti myös mediakohua yllä. Vain KISS-maski puuttui.
Janne Sivonen lukeminen, kynttilä ja luuta Kolmosketjun virallinen hippi ja usokki, mutta vain kentän ulkopuolella. Vähätteli turhaan mailatekniikkaansa, pystysyötöt olivat nimittäin rautaa. Myös luuta pysyi hyvin kädessä, joten omissa ei soinut yhtään ylimääräistä kertaa vaikka flunssakin painoi.		Turbo Tahvanainen nyrkkeilysäkki, vasara ja pelisilmä Piti kolmosketjun pakkiparin nestetankkauksesta huolta, erityisesti jouduttuaan jättämään finaaliottelun väliin vastustajan tahallisen mailaniskun seurauksena. Alkuotteluissa varmaa ja fyysistä peruspeliä ilman hätäilyä. Ilahdutti vilttiketjulaisia hoitamalla penkille ihan oikean viltin.

Hyökkääjät: Pate Karttunen valmistautuminen, pelisilmä ja laukaus Pate hoiti koko joukkueen parhaat alkulämmittelyt lähtöyönä Jet Set Barissa. Mutta sehän on tähtisentterille sallittua ja jopa suotavaa. Vastasi joukkueen komeimmista maaleista ja paransi otteitaan peli peliltä itsekritiikin voimalla. All star-keskushyökkääjä, joka vei aloitukset nimiinsä kerta toisensa jälkeen.		Ilkka Kosunen jalat, shortsit ja jälkipeli Syttyi kenttäkaverinsa Patjeksen tapaan täyteen liekkiinsä vasta tärkeimmässä pelissä. Maalin ja vahinkomaalin tekijä antoi myös muutaman namupassin. Jaksoi pitää pitkän vartensa pystyssä aamutunneille asti.
Tommi Lehikoinen tähti, uudet paidat ja kaikki muu 10+3. Tehopisteet kertovat kaiken. Tommi vei koko lohkon pistepörssin voiton ja keräsi mm. hattutempun siivittämänä palkinnoiksi läjän uusia paitoja ja farkkuhatun. All star-hyökkääjän kunto ja taidot riittivät loppuun asti, ja niitä jäi säästöönkin.		Topi Ryhänen jalat, pelisilmä ja asenne Kakkosketjun laituri muodosti nerokkaan tutkaparin sentteri Lehikoisen kanssa. Jaksoi vääntää vaihto toisensa perään hirmuisella asenteella ja tulostakin syntyi. Tuli try-outilla joukkueeseen mutta jatkosopimus tehtiin jo ensimmäisen vaihdon jälkeen.
Matti Härkönen rebound, tuuletus ja ajantaju Näppi vastasi mitä todennäköisimmin turnauksen mieleenpainuvimmasta tuuletuksesta iskettyään avausottelussa irtopallon maalin edustalta verkkoon. Ei väistänyt taklaustilanteissa edes toimitsijapöytää. Tuli tilanteisiin myöhässä ja kovaa. Puolusti ensimmäistä kertaa elämässään.		Ville Härkönen jarru, syöttö ja piiska Kolmossentteri saalisti avausottelussa syöttöpisteen mutta keskittyi muun ajan lähinnä purkamaan vastustajan hyökkäyksiä. Toimi vaihtelevalla menestyksellä linkkinä puolustuksen ja Näpin välissä. Salibandyhenkinen hiusmalli toi tyylipisteitä, kuka niitä tehopisteitä kaipaa?
Katri Kilpiä uusi maila, kamera ja asenne Joukkueen moniosaaja. Pelasi joka kolmannen vaihdon fyysistä peliä säikähtämättä mutta ehti siitä huolimatta esimerkiksi valokuvaamaan ja auttamaan huoltoporrasta. Ansaitsi myös uuden mailan palkintoseremonioissa tehtyään hienoa työtä joukkueen eteen sekä kentällä että sen ulkopuolella.		Marja Kiiskilä kotikenttä, hahmo ja kynäily Pohjanmaan lahja joukkueellemme pisti esimerkiksi finaalissa pari vastustajaa pahemman kerran kahveelle hyökkäyspäässä. Kuului myös joukkueen palkittuihin pelaajiin. Syöttöpeli vahva osa-alue, joten tehopisteitäkin olisi tullut mikäli pelikaverit olisivat viimeistelleet tehokkaammin. Heittämällä all star-kentälliseen.
Elli Sirviö maalipaikka, pelipaikka ja paikka Elli hakeutui muutamankin kerran hyviin maalintekopaikkoihin, mutta onni ei valitettavasti ollut myötä loppuun asti. Saalisti kuitenkin palkinnon aivan ansaitusti. Muitten tyttöjen tapaan piti tarkasti huolta siitä että aina oli yksi tyttöpelaaja hyökkäyksen apuna. Tinkimätöntä asennetta maalinedustalla.		Olli-Matti Wahlström viltti, keppihevostuuletus ja psyykkaus Tyytyi ensimmäisen ottelun jälkeen lähinnä tuulettamaan joukkueen maaleja ja psyykkaamaan omia ja vieraita vaihtopenkiltä käsin. Kertoo paljon joukkueen tasosta, että tällaisten pelimiesten on vara antaa istua viltissä. Ansaitsi henkisen all star-paikan viimeistään rynnättyään paikkaamaan puuttuvaa rumpuryhmää kesken ratkaisupelien ja hävitettyään mailansa kun piti lähteä finaalissa kentälle.
Janne Hongisto viltti, keppihevostuuletus ja säännöt Vilttiketjun voimahahmo piti kentällä käydessään huolta siitä, ettei ajaudu paitsioon (mihin paitsioon?). Lietsoi erityisesti finaalissa lähes koko joukkueen villiin keppihevostuuletukseen. Jäähyminuutteja taisi olla enemmän kuin peliminuutteja, nimittäin kaksi. Kirjasi silti nimiinsä turnauksen viimeisen laukauksen. Hannun ohella vahvasti esillä mediassa.

Vilttiketjun tunnelmia

TUPINPURIJAN TARINA

Suomen mestaruus on kuulkaas hieno asia. Onhan tämä tietty hiukan raskasta, kun puhelimet soi yötä päivää ja ihailijat pyörii kameroineen rappukäytävässä aamusta iltaan. Töihin pitää mennä turvamiesten kanssa, ja lentokoneella. Mutta kyllä se on sen arvoista. Joensuussa ei liian montaa Suomen mestaria ole. Onhan täällä hyviä urheiluseuroja. Jotain mestis-pellejä ja sitten se yksi nimeltä mainitsematon Josba, joka on hävinnyt SM-finaalin niin monta kertaa, että ei mikään nykypäivän digitaalitekniikka edes pysy enää perässä. No, mutta asiaan.

Reissuun lähdettiin 22.1.2005 joskus 02:00 paikallista aikaa. Joukkue kokoontui Kerubin Kuppilan edessä. Joukkueemme kapteeni Asko Piiparinen oli antanut koko joukkueelle erinäisiä sääntöjä ja ohjeita kyseistä iltaa varten. Alkoholin nauttiminenkin oli kielletty. Just. Tähtihyökkääjämme Pate Karttunen (Kaino Liimatainen) jouduttiin Jet Set baarissa laittamaan pakkopaitaan ja kuljettamaan Hannibal Lecterin tavoin sellaisella kärrillä, kaikki naamiot ja systeemit päällä Kerubin Kuppilan eteen Suomen puolustusvoimien valvoessa tilannetta. Ilmatila oli suljettu ja tarkka-ampujat oli sijoitettu Anttilan, Valintatalon sekä Kerubin Kuppilan katolle. Vielä Kuppilan edessä Pate karjui kuin karhu (tästä meillä on myös videokuvaa), mutta hyvin nopeasti tilanne saatiin rauhoitettua unen voimalla. Patelle tuo Jet Setistä viikonloppuna lähteminen on kova paikka.

Matka meni hämärissä merkeissä. Jotain unen tapaista tuli nautittua jonkun verran. Noin 40 km ennen seinäjokea unen sekaan alkoi kuulua epämääräistä ääntelyä. Havahduin pikkuhiljaa, se on Karjalan murretta. Seinäjoen aamu näytti mukavan kirkkaalta, mutta samalla erittäin uhkaavalta. Tuolla jossain edessä vaanii vihollinen salibandymailoineen ja verryttelyhousuineen.

Ajettiin suoraan hotellille ja siirryttiin nauttimaan aamiaista. Aikataulu oli hiukan kireä, joten nopeasti vähän suihkuhommia ja urheiluvehkeitä ylle ja kohti ensimmäistä taistelupaikkaa, joka oli Seinäjoen urheiluhallilla. Siellä meitä odotteli jo ensimmäiset joukkueet. Vähän aikaa katseltiin jotain alkusarjan peliä ja sitten siirryttiin pukuhuoneisiin. Meillähän oli myös turnauksen ylivoimaisesti hienoimmat pelipaidat. Todella pro-meininki.

Ilosaarirock - Muusikoiden.net: 14-0

Kello lähestyi puolta kymmentä ja oli ensimmäisen ottelun aika. Vastassa oli Muusikoiden.netin joukkue. Meidän porukat valui pikkuhiljaa kentällä lämmittelemään ja treenaamaan. Sitten salissa kävi kuohahdus. Kentälle asteli turnauksen pelätyin voimakaksikko. Numerolla 1 Wahlström ja numerolla 777 Hongisto. Vastustaja juoksi kiljuen ja huutaen kohti ulko-ovea, josta järjestysmiehet käännyttivät heidät takaisin. Kului muutama hetki ja järjestys saatiin palautettua saliin. Tässä vaiheessa vastustaja piti ensimmäisen aikalisän. Heidän korviinsa kantautui voimakaksikon murahtelu kentän toisesta päästä. He tulkitsivat Karjalan murteen väärin. Voimakaksikko keskusteli keskenään.

777: "kato sie, miulla on tupsukin täällä hatussa!"
1: "se on sen pipon etiketti, ja onko siun pakko pitää tuota pipoa Robin Hood -tyylillä?"
777: "tää on ihan vitun hieno, oot vaan kateellinen."
1: "minne meijän pittää mennä ja mitä meijän pittää tehä?"
777: "myö ollaan vilttiketju. Lähetään istumaan. Tai tupakalle."

Pallo putosi kenttään. Kentällä oli meidän ykköskenttä. Ja siitä alkoikin sellainen show, että loppunumerot 14-0 Ilosaarirockin hyväksi mursi vastustajan selkärangan totaalisesti. Maalinteon makuun pääsi ainakin Karttunen, Kosunen, Sallinen, Lehikoinen, Ryhänen ja Härkönen (Näppi). Heistä viimeksi mainittu sai myös kisojen lääkärit kauhistumaan. Maalin jälkeen tuli nimittäin klassinen paita pään yli ja vatsa paljaaksi tuuletus. Ja näpillä on tuota selluliittiä vähän joka paikassa, myös vatsan alueella. Ja tuo vatsan alue kun ei ole ihan siitä pienimmästä päästä.

Voimakaksikko pääsi kentälle kaksi kertaa. Saldona oli kaksi aloitusvoittoa ja joukkuerangaistus, jota kärsimään joutui Hongisto (777). Siellä se kyseli hädissään että "miks mie täällä istun ja muut on tuolla". Nopeasti selvisi, että se on jäähyaitio ja siellä joutuu istumaan 2 minuuttia. Hymy nousi miehen huulille, kun se älysi, että oli päässyt jäähylle. Ensimmäisessä ottelussa homma oli muuten hallussa, mutta kentällisten vaihdot ei sujuneet toivotulla tavalla. Maalivahti Musikka pelasi upean nollapelin. Seuraavaksi vuorossa oli tunnin tauko, jonka aikana joukkueen johto Kortelainen & Piiparinen mietti kuumeisesti kuinka vaihdot saadaan toimimaan paremmin. Osa porukoista venytteli ja osa seurasi silmä tarkkana muiden joukkueiden pelejä.

Swamp Music - Ilosaarirock: 3-3

Seuraava vastustaja oli jo huomattavasti kovempi luu. Swamp Musicin joukkueen riveihin kuului selkeästi isompikokoisempia kavereita. Vauhti oli silmiä huumaavaa ja peli asenne jo selkeästi totisempi. Pelotti sen verran paljon, että vilttiketju ei uskaltautunut edes kentälle. Nyt tarvittiin oikeita pelimiehiä. Pelitilanne oli erittäin tasainen. Tilanteita oli paljon, mutta molempien joukkueiden maalivahdit venyivät upeisiin paraatipelastuksiin. Loppunumeroiksi sinetöitiin 3-3.

Ilosaarirockin joukkue oli alamaissa henkisesti. Jokainen otti tasapelin selkeästi tappiona.

Pelin parhaana pelaajana Ilosaarirockin joukkueesta palkittiin numero 10, paikallinen jazzsäveltäjä Tommi Lehikoinen.

Ulkona tupakkaporukoissa liikkui huhuja, että seuraava vastustaja Tampereen YO-talo olisi kova joukkue. Asenne alkoi pikkuhiljaa muuttua. Piiparinen & Kortelainen alkoivat pikkuhiljaa psyykata porukkaa seuraavalla tavalla: "Tärkeintä on VOITTO!". Selvä juttu.

Pallo putosi kenttään. Liimatainen voitti aloituksen. Taisi muuten voittaa kaikki aloitukset missä oli mukana. Yo-talon joukkue pelasi selvästi paremmin kuin edelliset joukkueet. Varsinkin hyökkäyspään toiminta lämmitti vilttiketjun tunteita välillä jopa ihan hädän asteelle. Huutelu oli sen mukaista. Tässä vaiheessa Vilttiketju päätti oma-aloitteisesti ottaa uuden roolin joukkueessa. Päätettiin musertaa vastustaja henkisesti. Siinä myös jollain tapaa onnistuttiin. Otetaanpa tilannekatsaus YO-Talon hyökkäyspäästä. Mokoman kitaristi Kuisma Aalto pitää reikäpalloa hyökkäyspäässä, tilanteena on kaiken lisäksi vielä ylivoima. Ilosaarirockin vaihtopenkiltä alkaa kuulua räksystystä. Wahlström (1) ja Hongisto (777): "Elä Kuisma noin kovasti" ja "Elä Kuisma niin rajusti". Vastustajalla sekosi pasmat täysin. Tilanteessa ollut kitaristi repeää nauramaan, vippaa pallon omaan päätyyn ja poistuu keskisormi pystyssä vaihtoaitioon mököttämään. Taktiikka toimi. Lopputuloksena komeat 4-2 Ilosaaren hyväksi.

Seuraavana edessä oli reilun kahden tunnin tauko. Siirryttiin hotellille lepäilemään ja nauttimaan hedelmiä. Osa porukasta päätti tässä välissä vetää päiväunia, oli sen verran raskas tuo yöllinen matka. Tauko kului nopeasti ja matka Nurmon urheilupyhättöön alkoi. Joukkue oli hyvillä mielin. Turnauksen voitto oli vielä täysin mahdollista. Perille päästiin ja katseltiin kun Nurmon paikallinen naisten joukkue pelasi Classicia vastaan. Peli oli todella tasaväkinen. Lopputulos Classicin hyväksi 10-0.

Ilosaarirock - Pasilan Kalteva: 3-1

Pian tuli meidän vuoro. Vastassa oli joukkue nimeltä Pasilan Kalteva. Alusta asti peli oli erittäin vaikea hallita. Vastapuoli on selkeästi pelannut sählyä 4.divarin firmaliigassa, juoksi kovasti ja mailaa tuli nilkkoihin aikas rajusti, josta syystä mm. Ilosaaren Tahvanainen (21) joutui siirtymään kentältä rumpuryhmään. Pilli soi ja peli päättyy Ilosaaren hyväksi 4-2.

Tässä vaiheessa myös selvisi, että ollaan finaalissa. Siistiä. Rupateltiin mukavia Tammerfestin porukoiden kanssa ja lepäiltiin. Käytiin Lehikoisen ja Ryhäsen kanssa kokeilemassa ns. tutkaa, jossa digitaalimittari näytti kuinka lujaa palloa kukin pystyy lyömään. Mie en osunut edes maaliin. Poistuin paikalta katsomaan YleXin joukkueen koitoksia. Parhaiten kävi kuitenkin reissulla yleisenä bilevastaavana toimineelle Pekka Kupiaiselle, joka oli revitty mukaan Kerubin Kuppilalta yöllä ennen lähtöä. Pekan veto ei tietenkään myöskään osunut maaliin, mutta sen lisäksi revähti vielä oikean käden hauislihas ja olkapää meni sijoiltaan. Näin hyväkuntoista on joensuulainen nuoriso.

Ilosaarirock - Rock Cocks Vaasa: 4-0

Sitten olikin edessä finaali. Vastustajajoukkueet olivat kertoilleet, että Vaasalla on erittäin kova porukka. Ovat kuulemma dominoineet täysin toista lohkoa. Sehän ei meitä paljon hätkäyttänyt. Pallo putosi kenttään ja alkoi armoton jännääminen. Vilttiketju siirtyi pelin alkumetreillä nauttimaan olutpullollisen pukuhuoneeseen. Manailtiin keskenään että hitto, nyt tulee turpaan. Oltiin kävelemässä takaisin penkille kun rävähti 1-0, maali tuli Ilosaarirockin joukkueelle. Tässä vaiheessa lanseerattiin myös täysin aivoton tuuletus tyyli. Voi luoja.

Ilosaarirockin joukkue siirtyi kahden kentän taktiikkaan. Viltin alla oli tungosta. Hongisto huuteli naapurin penkille. "Meillä on paljon paremmat juomatkin kun teillä!". Ilosaaren joukkue pelasi näytösluontoisen finaalin. Katseltiin ihaillen mm. Sallisen ja Lehikoisen toimintaa kentällä. Puhumattakaan joukkueen naisista, jotka hekin pelasivat mainion turnauksen. Tilanteen ollessa 4-0 meidän hyväksi joukkueen johtajat pistivät kentälle todelliset sekalaiset kokoonpanot. Voimakaksikko hyökkäsi vielä viime minuuteilla vastustajan maalille ja Hongiston maali oli lähempänä kuin koskaan. Niin sanottu viimeinen niitti vastustajan arkkuun. Pelikelloon tuli tarpeelliset minuutit ja sitten soi summeri. Vittu, se on Suomen mestaruus ja juhlat alkoivat. Ylen TV2 kuvaaja yritti kuvata joukkueen maalintekijöitä, mutta vilttiketjun voimakaksikko jorasi kuvaajankin pyörryksiin. Tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Fanit repivät mailat käsistä ja vaatteet päältä. Nyt on siistiä. Siirryttiin pukuhuoneisiin ja hirveä puhelinralli päälle. Joensuusta tuli onnittelufaksi suoraan Jokipoikien kapteeni Arttu Käyhköltä. Lämmitti mieltä. Pakattiin kamat ja lähdettiin hotellille saunaan. Saunassa täytettiin mestaruuspokaali eli "poika" alkoholilla ja poikahan kiersi ankaraa rundia saunan lauteilla. Mahtavaa.

Seuraavaksi edessä oli ruokailua ja palkintojenjakogaala. Paikka oli maan alla ja niin täynnä ihmisiä että sieltä äkkiä pois. Osa hotellille nauttimaan sponsorimme Koffin tuotteita ja osa Minibaariin. Aamiaisella Ilosaarirockin tähtipelaajat olivat asianmukaisesti varustautuneet. Pelipaidat päällä ja mitalit kaulassa. Paikalliset katsoivat kateellisina mestareiden toimintaa. Pekoni ja kahvi oli aamun hittituote. Yhdentoista maissa oli lähtö. Tässä vaiheessa tein koko reissun parhaimman peliliikkeen, avasin oluen aamuauringossa hotellin edessä parkkipaikalla. Ei aikaakaan, kun puolet ryhmästä oli ottanut neuvosta vaarin ja jatkobileet saivat alkaa. Kotimatka meni todella leppoisasti. Kehuttiin toisiamme ja nautimme auton antimista. Paras paluumatka ikinä. Diskomusiikki soi ja juntit viihtyi.

Joensuussa marssittiin suoraan Jet Set -ravintolaan kultajuhliin. Punainen matto oli levitetty Kerubin kuppilan ja Jet Setin välille. Paikalliset katselivat mestarein liikkeitä ihailevasti ja tekivät aaltoja. Jet Setissä nostettiin poika pöydälle ja sitten alkoi se uhoaminen ja lesoaminen, että nyt jo vähän hävettää. Juomat maistui ja porukat hyytyi kukin vuorollaan. Väsyneet mutta onnelliset mestarit suuntasivat kukin vuorollaan nukkumaan. Paitsi joukkueen kapteeni, joka löydettiin yöllä nukkumasta Jet Set baarista. Kapteeni hylkäsi laivan vasta viimeisten joukossa, niin kun asiaan kuuluukin. Kohti uusia koitoksia.

Olli-Matti Wahlström (1)
Ilosaarirock-joukkueen vilttiketjun vasen laitahyökkääjä

Matkakertomus Salibandyn Rock Suomen mestaruuskisoista Seinäjoella 21. - 23.1.2005.

Pelko hiipi puseroon joskus perjantai päivällä. Tiedossa on raskas viikonloppu epämääräisen seurueen matkassa Seinäjoella. Seinäjokihan on kuuluisa kosteista bailuistaan. Tämän viikonlopun "rokkia ja sporttia" -teeman mukaisesti epäilinkin että se "rokkia" -puoli osoittautuu raskaammaksi, olin oikeassa.

Lupauduin kuskiksi menomatkalle. Lähdimme autoilemaan klo kaksi yöllä Kerubin Kuppilan edestä, keli oli varsin kamala, lunta ja liukasta riitti. Onneksi tuli nukuttua muutama tunti ennen ajorupeamaa, selvittiin sitten varsin vähäisin rattiin nukahtamisin ihan perille asti. Aamiainen hotelli Lakeudessa maistui, varsinkin prinssinakit ja tuoremehu toimii loistavasti. Kahdenkymmenen minuutin tirsat huoneessa ja kohti urheilupyhättöä.

Perkele että ahistaa astua sisään urheilutaloon tai ihan mihin vaan missä haisee vieras hiki. Ennemmin urheilen yksin ja ulkotiloissa. Tunsin taas itseni ulkopuoliseksi sählymaila kädessä ja lähes käyttämättömät sisäpelikengät laukussa, mihin vittuun mie oon joutunu? Yhtään ei helpottanut kun joku lehtitoimittaja rupesi tivaamaan miulta urheiluharrastuksista ja sählystä samalla kun muu porukka eksytti miut pakenemalla paikalta. Mie jäin yksin poukkoilemaan hikisille liikuntahallin käytäville, ahisti ja vitutti. Pukuhuone löytyi vihdoin ja eka pelikin alkoi tuossa tuokiossa.

Hiukkasen oli aikaa tarkkailla tulevien vastustajien peliä ennen kuin oma peli alkaisi. Siinä sitten kuunneltiin valmentaja Köllin selostuksia pelitaktiikasta. Mie en ymmärtäny mistään mitään.

Joukkue koostuu ketjuista, sen miekii tajusin, meillä oli kolme ketjua. Mie en kuulunu niihin mihinkään. Mitä vittua, luulin jo että taas tässä kävi samalla lailla kun ala-asteella jalisjoukkuetta kasatessa, miuta ei haluta mukaan. Onneksi maailman paras kaveri ja ihana ihminen Olli-Matti "Matjes" Wahlström otti miut vilttinsä alle. Meistä tuli kahden taidokkaan sählääjän vilttiketju! Tunsin olevani tärkeä linkki joukkueessa ja korvaamaton apu matkalla kohti mestaruutta! Numero 1 (Wahlström) ja 777 (Hongisto) on Suomen paras rocksalibandyvilttiketju!

Eka peli meni loistavasti, voitettiin jotain seitsemänsataa nolla. Ja kas kummaa vilttiketjukin pääsi käymään kentällä muutaman kerran. Maalikin pääsi syntymään vastustajan verkkoon meijän ollessa kentällä. Mutta ihan hienointa oli kun ketjukaveri syötti ja pääsin laakasemaan pallon noin 10 metriä ohi maalin, mailan käyristys oli liian pieni, joten pallo pääsi lipsahtamaan lavasta ennen aikojaan. Ihan paska kokemus sen sijaan oli kun mie pyörin vastustajan kulmassa ja ihan mahtavuudella pelaisin niin hyvin et voi luoja miten hyvin mie pelasin. Joku homo tuomari puhalsi pilliinsä ja viittilöi et miun pitää lopettaa se pelaaminen. Mie oon että "mitä vittua, olinks mie paitsiossa?" Kovasti tarkkailin omasta mielestäni siniviivaa etten paitsioon mene. Joku meijän pelaaja yritti jo aikaisemmin saada miuta kärkkymään maalille, mut sanoin sille et "vitut, en mene", mie en tahallisia paitsioita ota. Jälkeenpäin, pari peliä myöhemmin kuulin että sählyssä ei ole siniviivaa saati paitsioita. Seinäjoen urheilutalolla oli siniviiva, ihan varmasti oli. Noh, seuraavaks Kölli tuli sanomaan että miun pitää mennä jäähylle. Mitä mie olin tehny? En mitään. Vittu saatana, hermot meinas mennä. Mie menin istumaan rangaistusta syyttömänä miehenä. Kuulemma joku joukkuerangaistus väärästä vaihdosta. Mie en ole vaihtanut väärin koskaan, en autoillessani saati sählyä pelatessani. Rankaiskoot joukkuetta älkääkä miuta, mie en tehny mitään.

Toinen ja kolmas peli oli ihan jänskiä, sählykielellä tiukkii. Myö kehiteltiin Matjeksen kanssa mahtava tuuletustyyli, käytiin juoksentelemassa kentällä ja hyppimässä ja pomppimassa ihan kreisisekoboltsina, voi että miten myö hypittiin, myö niin hypittiin. Maalin jälkeiset juhlat olikin ainoat kerrat kun vilttiketju pääsi kentälle. Turha kai mainita, mut Ilosaarirock voitti kaikki, vaikka pelasikin yhen pelin tasan.

Kamala nälkä rupesi vaivaamaan Seinäjoen pelien jälkeen. Mandariini maistui ja salakaljallakin piti käydä ennen lähtöä Nurmoon jatkamaan turnausta. Enpä uskaltanut paljastaa että mie ja Turbo Tahvanainen (21) istuttiin kaljottelemassa samaan aikaan kun muu joukkue keskittyi ja lepäsi ennen tiukkaa seuraavaa peliä. Ihan vaan pari kiljua kävi yllättävän rankasti päähän, olo olikin lopputurnauksen mitä mainioin, ainakin vissii...

Nurmossa olikin ihan suuren maailman tyyliin komea urheilutalo. Pukuhuoneesta mm. löytyi suihku, sitä ei tosin kukaan käyttäny. Meillä oli mahdollisuus mennä ihan finaalipeliin asti jos voitetaan seuraava peli. Voi luoja miten myö pelättiin ja jännitettiin viltin alla. Nyt myö oltiin saatu ihan kunnon vilttikin, punainen, eli vilttiketju oli sitten Karjalan väreissä kun meillä oli mustat peliasut päällä. Kolmas kentällinenkin myö otettiin vähän haistelemaan viltin hajuja. Vittuiltiin samalla ykköselle ja kakkoselle ku myö ei päästy kentälle. Maalin tullessa tosin tuli hypittyä niin paljon että ainakin miun pohkeet ja nilkat oli ihan tulessa. Käy se tuulettaminenkin voimille. Finaaliin mentiin että tärähti.

Finaalipeli oli puuduttavan tylsistyttävä peli. Tai ei oikeastaan pelissä mitään vikaa, mutta se pelin odottelu kävi voimille ihan niiku oikeasti. Ei auttanu Parta-Upin jallupaukut saati salakaljat transportterin takaluukulla. Väsymys alkoi korjaamaan satoaan. Vilttiketju ei tylsistymisessään ollut kuitenkaan yksin. Luottopakki Sallinen (51) mm. voivotteli selkäänsä niin, että finaalipeli meinasi mennä Hannulta ohitse. Pahiten kärsimään kuitenkin joutui Turbo Tahvanainen (21), Turbon povitaive joutui finaalia edeltävässä pelissä kaltoin kohdelluksi jonkun Kostiaisen vihellyksen jälkeisen vihan purkauksen takia. Jäi sitten viikonlopun Ilta-sanomat ostamatta. No, kuulemma mukava mies kentän ulkopuolella tuo Kostiainen.

Vaasan rokkikukot oli vastassa finaalissa. Cocks oli voittanut kaikki alkusarjansa pelit, ja sen verran vakuuttavan näköistä ja kuuloista oli porukka pelin alkuseremonioissaan ja maalivahtilössikasahuudoissaan, että vilttiketju oli varma että nyt tuli turpaan 6-0. Peli kerkes kulkea kaks sekuntia kun vilttiketjun keskushyökkääjä Matjes Wahlström (1) ehdotti kiljunjuontia pukuhuoneessa. Hongisto (777) piti vaan tiukasti viltistä kiinni kun viltti hulmusi kohti pukuhuonetta. Swampin joukkue oli ihmeissään kun Ilosaaren porukkaa hengaili pukuhuoneessa kun finaalipeli oli kuumimmillaan. Mitäs myö, vähän tankattiin että jaksetaan paremmin viltissä istua. Eka maalikin pääsi syntymään luottovilttiläisten vielä ollessa tankkausreissulla. Äkkiä kentälle hyppimään ja pomppimaan, vähä myö hypittiin, voi luoja mite myö taas niin hypittiin. Heti kohta päästiin jälleen pomppimaan, Ilosaari meni jo 2-0 johtoon. "Ihan maailman paras vilttiketju on ilosaarirockin joukkueella", Olli-Matin kanssa itkettiin. Jalat oli ihan tohjona kreisisekoboltsi hyppelystä. Mutta jo kohta alkoi taas tylsistyttämään, Mie yritin viihdyttää vilttikaveria hyppimällä keppihevosta sählymailalla. Piristyihän Matjes sen verran, että vilttiketju päätti paeta happihyppelylle ulkotiloihin, taas oli tupakoitsijat ihmeissään kun ilosaarirock, voittava idän mahtijoukkue bailaa ankarasti tupakat suussa kesken finaalipelin. Vilttiketju pystyy mitä ihmeellisimpiin suorituksiin. Tupakkien jälkeen alkaa peli olla jo ihan Matti Härkösen (75) näpeissä, ilmassa leijuu ajatus kolmosen ja viltinkin mahdollisesta peliajasta. Painostamalla joukkueen päättäviä elimiä kolmonen kävi kentällä ilman vaurioita ja viimeiset sekunnit vilttiketjukin sähläsi sen minkä kerkesi. Nyt Hongiston (777) tarkkaakin tarkempi laukaus ei mennyt kuin metrin ohi maalista. Tuomari puhalsi pilliin ja Ilosaarirock oli voittanut Salibandyn Rock Suomen Mestaruuden 2005!

Jalat ruvella sai hyppiä ja pomppia. Hengästytti ihan sikana ja ihan piti lukua ottaa kentällä makaillen. Onnellinen joukkue suuntasi hotellin kautta saunaan, syömään ja iltabailuihin. Tarkoitus oli bailata ankarasti läpiyön Seinäjoen kuumimmissa klubeissa ihan sekoboltsina.

Palkintojenjakotilaisuudessa Asko "läskilaso" Piiparinen (50) kävi pokkaamassa sählymailoja ja pokaalin, ihan maaliman hienoimman pokaalin, killuttimetkin saatiin kaulaan. Vilttiketjun oikea laitahyökkääjä Janne "maksa" Hongisto (777) palkittiin kolmella kultaisella mitalilla. On todettava, että jonon viimeinen palkitaan parhaiten.

Ilta meni normaalin kaavan mukaan. Ensin pitkästytään kuoliaaksi kun tuntemattomia ihmisiä on liikaa, väsyttää eikä viinakaan käy päähän. Sitten vaihdetaan baaria, tullaan humalaan ja sönkätään se mikä keretään. Lopuksi todetaan, että jatkot pitäisi laittaa pystyyn jos joku jaksaisi, ei jaksa eli on pakko hoitaa hassuttelut matkalla hotelliin. Joku bailasi ankarasti hotellin käytävillä mutta vilttiketju ei osallistunut, koska "onhan päivä vielä huomennakin" -ajatus vilkkui vilttisählääjien mielessä.

Kamala krapula aamulla, mutta aamiaiselle kömpii kuitenkin onnellinen voittajajoukkue mitalit kaulassaan. Lähes koko joukkueen yhteisellä päätöksellä päätämme jatkaa ankaraa bailaamista läpi kotimatkan. Huhujen mukaan Joensuussa kaupungin sankareita odottaa kultajuhlat torilla ja hornetitkin on kuulemma tulossa vastaan Viinijärven kohdilta. Meillehän olisi riittänyt Joensuun Linjojen isot bussit turvaamaan kahden transportterin kotimatkaa. Paluumatkaan jostain kumman syystä vierähtää pikkasen paljon kauemmin kuin menomatkaan, mutta matkalaisista ei kyllä mitenkään siltä tuntunut. Saavuttiin Joensuuhun, ei näkynyt hornetteja saati linjureita tai kultaisia kädenpuristuksia kauppatorilla. Mitäs pienistä, näitä Suomen mestareita ei muiden välinpitämättömyys hetkauta. Illan kultajuhlia vietettiin sitten naapurikapakassa kun Kerubin Kuppilakin oli sunnuntaivapaalla.

Ilosaarirock tuli, näki ja voitti, ihan niiku kedeesti. Jos urheilu on näin mukavaa puuhaa niin sitähän on alettava harkitsemaan puoli vakavissaan uusia harrastuksia. Tai no katellaan syssymmällä...

Janne Hongisto (777)
Ilosaarirock-joukkueen vilttiketjun oikea laitahyökkääjä

Kuvagalleria

Meillähän oli mukana mainio rumpuryhmä (kisojen ainoa). Kuvassa Luukkonen, Pekka,
Turbo ja PartaSuti. Luukkosella ei ole hajuakaan, että missä mennään.

Tämä mies venyi upeisiin paraatipelastuksiin jokaisessa pelissä.
Jakoi ohjeita pelaajille ja välillä ylikierroksilla käyvälle vaihtopenkille.
Oli muuten karun hajuinen pelipuku. Se on pesty joskus -88 viimeksi.

Tästä kuvasta heijastuu joukkueemme tuntemukset tuolla hetkellä. On niin hyvä fiilis,
että hymyily ei edes riitä kuvaamaan tunteita vaan pitää naamaa vääntää mitä käsittämättömimpiin
asentoihin. Tätä voi verrata johonkin forssalaiseen tai imatralaiseen tarkkailuluokkaan.

Kyllähän jokaisessa hyvässä salibandyjoukkueessa pitää Emma-ehdokas olla.

Hongisto kärsimässä joukkuerangaistusta ensimmäisessä ottelussa. Huomatkaa pipossa
oleva etiketti. Sitä se heilutteli ja hypnotisoi vastustajia.

Voimakaksikko #1 ja #777 kentällä. Kuva hehkuu silmitöntä nopeutta ja taitoa.
Tosin Hongistolla taitaa olla jotain ylimääräistä housuissa. Ymmärtäähän sen kun jännittää.

Tässä kuvassa on Joensuulaisia Janneja ja vielä ihan tuplana.
Jälkimmäinen Janne hohtaa punaisena, hänellä on hiki - yllättäen. Hien avulla
vastustaja pyörryksiin.Huomatkaa Hongiston uutuuttaan kiiltävät pelikengät, jotka on
ostettu joskus -94. Janne repi hintalaput pois juuri ennen kentälle menoa.

Tässä nöyryytetään Pasilan Kaltevan pelaajaa, joka sai käytösrangaistuksen.
Kovaa huutelua vieraisiin aitioihin. Ja joku leikkii Robin Hoodia.

Taidokasta työskentelyä hyökkäyspäässä.

Viltti ja kolmonen tiirailee haikeana kentälle.

Banaani ja apinalauma pronssipeliä katsomassa. Jokipoika Piiparinen 50 tahtoo kiljuu!

Sirviö 0, Hongisto ZZZ ja finaalin alkuun 10 minuuttia.

Rivitanssia voittofinaalin jälkeen.

Piiparinen 50 voittajan pokaali pään päällä, eikä ku...

Turnauksen parhaalla pelaajalla on vielä hampaat tallella.
Tommi Lehikoinen, Ilosaarirock numero 10.

Tulokset ja sarjataulukko

Rock SM 2005 lohko S

Tulokset
85. Ilosaarirock	-	Pasilan Kalteva	3 - 1
86. Swamp Music	-	Tampereen Yo-talo	0 - 3
87. Muusikoiden.net	-	Swamp Music	2 - 9
88. Tampereen Yo-talo	-	Ilosaarirock	2 - 4
89. Pasilan Kalteva	-	Tampereen Yo-talo	4 - 2
90. Ilosaarirock	-	Muusikoiden.net	14 - 0
91. Swamp Music	-	Ilosaarirock	3 - 3
92. Muusikoiden.net	-	Pasilan Kalteva	3 - 5
93. Tampereen Yo-talo	-	Muusikoiden.net	7 - 1
94. Pasilan Kalteva	-	Swamp Music	0 - 1

Sarjataulukko
Ilosaarirock	4 3 1 0	24 - 6	7
Swamp Music	4 2 1 1	13 - 8	5
_______________________________
Pasilan Kalteva	4 2 0 2	10 - 9	4
Tampereen Yo-talo	4 2 0 2	14 - 9	4
Muusikoiden.net	4 0 0 4	6 - 35	0

Rock SM 2005 Lohko N

Tulokset
95. Rock Cocks Vaasa	-	YleX	13 - 3
96. SC Tammerfest	-	AC Provinssirock	3 - 2
97. Ravintola Vanha	-	SC Tammerfest	3 - 5
98. AC Provinssirock	-	Rock Cocks Vaasa	2 - 3
99. YleX	-	AC Provinssirock	4 - 8
100. Rock Cocks Vaasa	-	Ravintola Vanha	4 - 2
101. SC Tammerfest	-	Rock Cocks Vaasa	4 - 7
102. Ravintola Vanha	-	YleX	9 - 3
103. AC Provinssirock	-	Ravintola Vanha	6 - 2
104. YleX	-	SC Tammerfest	4 - 9

Sarjataulukko
Rock Cocks Vaasa	4 4 0 0	27 - 11	8
SC Tammerfest	4 3 0 1	21 - 16	6
_______________________________
AC Provinssirock	4 2 0 2	18 - 12	4
Ravintola Vanha	4 1 0 3	16 - 18	2
YleX	4 0 0 4	14 - 39	0

Pronssiottelu
SC Tammerfest - Swamp Music	6-3
3:06 Ilkka Jokinen, Ari Kuusela	1-0
15:55 Riki Huhtala	2-0
17:39 Sami Vuorinen, Ari Kuusela	3-0
21:42 Riki Huhtala, Harri Rantala	4-0
22:58 Johannes Lahti, Janne Pärnänen	4-1
24:09 Vesa Tanninen	4-2
25:05 Anssi Salopolku, Heidi Rantala	5-2
25:41 Ari Kuusela, Anssi Salopolku	6-2
29:55 Johannes Lahti, Vesa Tanninen	6-3

Finaali
Rock Cocks Vaasa - Ilosaarirock	0-4
0:34 Pasi Karttunen, Toni Kortelainen	0-1
0:56 Tommi Lehikoinen	0-2
11:43 Tommi Lehikoinen, Tuomas Ryhänen	0-3
21:25 Pasi Karttunen	0-4

Pistepörssit

Salibandyn Rock SM 2005 pistepörssi
1. Mikko Tamminen, Rock Cocks	8 + 5 = 13
2. Sami Vuorinen, SC Tammerfest	5 + 8 = 13
3. Tommi Lehikoinen, Ilosaarirock	7 + 4 = 11
4. Anssi Salopolku, SC Tammerfest	8 + 1 = 9
5. Reeo Tiiainen, YleX	8 + 1 = 9
6. Sakke Holmqvist, Rock Cocks	6 + 2 = 8
7. Ari Kuusela, SC Tammerfest	3 + 5 = 8
8. Paati Wägar, Rock Cocks	1 + 7 = 8
9. Hannu Sallinen, Ilosaarirock	5 + 2 = 7
10. Juha Kannisto, Tre Yo-talo	6 + 0 = 6

Ilosaarirockin sisäinen pistepörssi
1. Tommi Lehikoinen	7 + 4 = 11
2. Hannu Sallinen	5 + 2 = 7
3. Tuomas Ryhänen	3 + 3 = 6
4. Pasi Karttunen	3 + 2 = 5
5. Toni Kortelainen	1 + 4 = 5
6. Ilkka Kosunen	2 + 1 = 3
7. Harri Laukkanen	2 + 0 = 2
8. Matti Härkönen	1 + 0 = 1
9. Ville Härkönen	0 + 1 = 1
10. Asko Piiparinen	0 + 1 = 1
11. Janne Sivonen	0 + 1 = 1
12. Tuomas Tahvanainen	0 + 1 = 1

Ilosaarirock salibandyn Rock SM-mestari!

22.1.2005 klo 20:54

Niinhän siinä kävi, että Ilosaarirock nappasi mestaruuden. Finaalissa Rock Cocks Vaasa kaatui numeroin 4-0. Kuvia ja tunnelmia otteluista on tulossa tälle sivulle.

Ilosaarirock mukana salibandyn Rock SM-turnauksessa

Viime Ilosaarirockissa pelattiin futista, syksyllä Into North Cupissa puolestaan sählyä. Molemmissa olivat vastakkain Ilosaarirockia edustava rokkareiden joukkue ja Into North Cupin urheilijat. Futis voitettiin selkeästi numeroin 5-1, sählyssä tuli takkiin 6-5. Täältä löydät juttua Ilosaarirockista pelatusta ottelusta ja täältä puolestaan muutaman kuvan kera juttua syksyn sählypeleistä.

Nyt Rokkarit hakevat uusia haasteita, tarkoitus on osallistua salibandyn Rock SM-turnaukseen. Turnaus pelataan Seinäjoella lauantaina 22.1. Mukana on kaiken kaikkiaan 10 joukkuetta mukaan lukien Ilosaarirock. Joukkueen ovat saaneet meidän lisäksi kasaan Nummirock, tamperelaiset Tammerfest, Swamp Music ja Yo-talo, Helsingin Team Vanha, Muusikoiden.net, Pasilan Kalteva, Ylex ja Vaasan Rock Cockit. Ainii, ja joku Provinssirock, mikä sitten lieneekään. Jotain pohjanmaalaisia kuulemma. Ilmeisesti joku Seinäjoen Maila-Jussien kakkosjoukkue, joka on nyt erehtynyt pahemman kerran lajista. Eikös kaikki pohjanmaalaiset pelaa pesäpalloa?

Noh, joka tapauksessa, mukana olevilla joukkueilla ja kaikilla niiden pelaajilla tulee olla rock-yhteys. Ilosaarirockin joukkue koostuu Ilosaaren väestä vahvistettuna paikallisilla muusikoilla. Joukkue on harjoitellut tiiviisti Kerubin Kuppilalla ja on kovassa iskussa, ainaki vissii. Joukkueen kokoonpanon ja pelaajaesittelyn löydät täältä.

Pelit etenevät siten, että ensin pelataan alkusarja kahdessa viiden joukkueen lohkossa. Rokin joukkue arvottiin salibandyliiton toimesta samaan lohkoon Muusikoiden.netin, Swamp Musicin, Pasilan Kaltevan ja Yo-talon kanssa. Tämän jälkeen lohkojen kakkoset pelaavat pronssiottelun ja lohkovoittajat finaalin. Peliaikana on 2 × 15 minuuttia.

Turnauksen järjestävät yhteistyössä Suomen Salibandyliitto, Seinäjoen elävän musiikin yhdistys Selmu ry, Seinäjoen Peliveljet ja Nurmon Jymy. Virallinen yhteistyökumppani on YLEX, jonka lauantain Pietarinkadun Oilers Go Go -lähetys klo 10 - 12 tulee suorana Nurmon Liikuntahallista. Myös sunnuntain Salibrandy -ohjelma keskittyy Rock SM 2005 -turnaukseen. Lisää infoa salibandyn Rock SM-turnauksesta löydät Suomen Salibandyliitto ry:n sivuilta eli täältä.

Ilosaarirockin joukkueen tukena toimivat Koff, Karjalainen ja Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu.

Pelaajaesittelyt

Maalivahti:

Jute Musikka, 19 / 51koodia ja Kumikameli Joka lajin Jässi Jääskeläinen. Ottaa kiinni mistä vaan, mutta esikuvalta peritty epävarmuus leijuu aina mukana, myös kitaransoitossa. Pomppukiekot punaviivalta on pahimpia. Energialähteinä AC/DC, Hifk, vihreät pyjamat ja hikoilu.

Pelaajat:

Ville Härkönen, 43 / Maryland ja The Mehtimäkeläiset Sävykäs ruikuttaja ihailee Antti Aarniota ja tykkää pukeutua farkkushortseihin. Tosin kukapa meistä ei. Villen kaunista ääntä sävyttää vibra, joka viimeistään laittaa vastustajan vatsat sekaisin sekä polvet vapisemaan. Energianlähteinä 80-luvun heavykasetit ja Kiekkolehden kestotilaus.	Matti Härkönen, 75 / Oscar H.O.T Quartet, Sebastian Leinon orkesteri Tällä rakkaalla lapsella todellakin on monta nimeä. Vauhdikkaassa pelissä selvästi taitopelaajaksi profiloituva "Näppi" omaa vaihtopelaajan keskivartalon ja kärsii puolustuskammosta. Näpistä odotetaankin joukkueelle varsinaista maalitykkiä. Näpin vahvuudet kentällä ovat huikea nopeus ja käsittämätön ketteryys. Siviilissä Näppi tykkää syödä makaronilaatikkoa lusikalla. Energialähteinä toimii Ramin Grilli, rasvainen ruoka, syöminen, Jokipojat ja syöminen. Nyt saatavilla Matti Härkösen fanikortti! Tulosta kuva tai ota se koneesi taustakuvaksi.

Pasi Karttunen, 29 / 51koodia - bussikuski/roudari/valosuunnittelija Kaino "Kynä" Liimatainen, bussikuski suoraan Joensuun Hukanhaudalta. Kääpiösarjan Kimi Räikkönen. Uskomaton nopeus ahdettuna yhteen tuhtiin, mutta lyhyeen ja pahan hajuiseen pakettiin. Taitava pelimies niin kaukalossa kuin jälkipeleissäkin. Energialähteinä V8, Jallu ja kaikki mahdolliset alkoholituotteet. Kaino muuten seikkaili viime kesänä Seinäjoen yössä: "Kuskimme Pate löydettiin festivaalialueen ulkopuolelta makaamasta kadulta. Löytäjänä oli vanha tuttumme Älö, joka kiersi Kotiteollisuuden mukana. Sieltä kadun pientareelta ne olivat Paten napanneet jatkoille mukaan. Pate oli kuulemma vaan kattonut kieroon ja pojat olivat että nyt lähetään Pate, et sie tähän voi jäädä. Päätyivät KT:n jatkoille hotelli Lakeuteen. Siellä oli ilmeisesti sitten ollut mukavaa, koska meidän mainio kitaristimme Jute, joka veteli yöllä City-hotellin edessä jotain kasvissyöjän erikoista (eli jotain kuollutta etanaa, joka löytyi puskasta) näki kuinka auringon noususta hoippuu väsyneen näköinen juhlija, jonka kävely näyttää lähinnä 70-vuotiaan diskotanssilta; hidasta ja epävarmaa. Pate tulee Juten luo, koputtaa olkapäähän ja kysyy kohteliaasti: Anteeksi herra, missä täällä on City-hotelli? Jute vastasi vaan että "se on tuossa selkäs takana Pate, männään nukkumaan". Jute ja Pate ovat kuitenkin tunteneet toisensa koko ikänsä". (Ote 51koodia -yhtyeen päiväkirjasta Provinssirock-viikonlopulta.)	Hannu Sallinen, 51 / 51koodia Lehmolaisen jalkapalloilun ruumiillistuma. Mies on säilynyt muihin verrattuna jopa fiksuna, koska hän on raivoraitis. Omaa todella oudon huumorintajun, vedätyksen Suomen mestaruuspalkinto ojennetaan hänelle vielä kuluvan vuoden aikana. Energianlähteenä syöminen, Aku Ankan taskukirjat sekä kaikki peliautomaatit ja veikkauskohteet, joihin vain suinkin voi tunkea rahaa.

Olli-Matti Wahlström, 1 / 51koodia ja Kumikameli Kaupungin kaunein Corolla. Matsonin vahvuudet on kova kunto, hiihtopuku, uudet verkkarit ja hikipanta. Mestistason ulkonäkö, mutta puulaakitason käsittämätön pelikäsitys. Tämä mies haisee pyydettäessä ja välillä pyytämättäkin. Energialähteinä 90-luvun Toyota esitteet, Elixir Sport TV-ohjelma ja päihteet.	Asko Piiparinen, 50 / 51koodia Pepparinen nostaa yli sata penkistä. Piti vaalit suljetuin ovin ja valitsi itsensä joukkueen kapteeniksi. Vahvin ja isoin, joten kukaan ei uskalla väittää vastaan. Energialähteinä kilju, makkaraperunat sekä Elixir Sport TV-ohjelma. Uskokaa tai älkää, mutta tämä mies nauhoittaa kyseisen TV-ohjelman joka sunnuntai.

Janne Sivonen, 79 / Stella ja Metalrose Kukkaan puhkeamaton Metalliruusu. Pitkä, luihu ja hieman hikinen. Hippi. Harrastaa nykyään jotain vitun kynttilöiden polttamista ja hippimusan kuuntelua. Esikuvana Jim Morrison. Energialähteinä tehokas lenkkeily ja "peace" -merkki.	Turbo Tahvanainen, 21 / Stella Runkkubassottelun kruunaamaton piirinmestari löytää paikkansa kokoonpanosta aivan varmasti. Energialähteinä politiikka, Tokain presari sekä Escort hopeanuoli.

Leo Leino, 16 / Sebastian Leino Kädetön kääpiömme rentouttaa itseään vanhoilla lätkäkorteilla sekä näytösluonteisella nopeudellaan. Tervetuloa! Energianlähteenä lätkäaiheiset runot, sankarihevin säveltäminen, Mutalan Riento ja Petri Munckin musiikki.	Harri Laukkanen, 2 / Joensuun Popmuusikot ry ja Ilosaarirock Tämä mies huolehtii Ilosaarirockissa siitä, että yleisö saa juodakseen tarpeeksi olutta. Olutvastaava pääsee aina joukkueeseen, kunhan ottaa mukaan tarpeeksi hartsporttia. Luunkova luutija niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin.

Kölli Kortelainen, 22 / Pool Seuraa kaimansa jalanjälkiä. Kölli on Koffin paidassa kuin kotonaan. Energianlähteenä CCR ja muu southern rock. Isän perintönä piirakan paisto.	Ilkka Kosunen, 29 / Sebastian Leinon orkesteri Ulkojäiden unelmavävy on Joensuun vanhin juniorilupaus. Ikuinen lupaus on kuitenkin parempi kuin sammunut tähti. Harrastuksenaan teiniviiksien ja takatukan kasvattaminen. Viilettää Hockey Team Mehtimäkeläisten hyökkääjänä ja koskettelee itseään (ja välillä koskettimia) Sebastian Leinon taustaorkesterissa. Erikoisosaamisena jalkakikat. Energialähteenä Vesikon kuntosali, vanilja-banaanin makuinen palautumisjuoma ja Bar Jet Set.

Ema Hurskainen, 100 / Eläkeläiset ja Pavians Kovaa pelaava ja hakkaava kiekkorumpali suoraan Mehtimäen pohjoispäädystä. Leppoisa Kuikanpesän valtias pitää joukkueen pelihenkeä yllä kellonajasta riippumatta. "Ainoa toive on, että pääsen kerran kentälle, miulle syötetään kerran ja miun ollessa kentällä tehdään ainakin yksi maali". Energialähteenä Apple-tuotteet ja Jaakko Teppo.	Janne Hongisto, 777 / Kotiteollisuus Saipan kasvatti, ostettiin joukkueeseen Tikkalan Veikoista alehintaan. Limainen kartanonherra vartalonmyötäisessä ihossaan. Hongisto on vastuussa joukkueen pelitaktiikasta; "Tiät sie kun mie pamautan siuta tällä mailalla nilkkoihin, niin siun matkanteko tyssää siihen". Ärsytettynäkin erittäin leppoisa. Joukkueen varakapteeni, ainaki vissii. Energialähteenä Hollantilaiset moottoripyörät ja saksalaiset miestenlehdet.

Topi Ryhänen, 11 Sai sopimuksen Ilosaarirockin joukkueeseen try outin kautta. Lahjakas nuorukainen, jonka vahvuus on heikkouksien puute. Opiskelee ihan oikeesti musiikkia. Siitä huolimatta ihan mukava kaveri. Konservatorion sählyvuoron pisterohmu.	Tommi Lehikoinen, 10 / Pikku Bändi, Oscar H.O.T. Quartet -yhtyeen säveltäjä Säveltäjän lahjojensa ansiosta Tommi on erittäin luova myös pelikentällä. Jazz-sävellysten monimutkaiset koukerot muuttuvat hetkessä taitaviin mailakikkoihin. Tommin taistelutahto kentällä johtanee juurensa jo varhaisilta bändi ajoilta. Pikku Bändi -yhtyeen keulakuva huomasi, että ikivihreiden sävelmien luomisprosessi vaatii kovaa työtä, kuten myös voittaminen pelikentällä.

Marja Kiiskilä, 6 / Stella Seinäjoen lahja Joensuun urheiluelämälle. Jokainen pohojanmaalanen pelaa pesäpalloa, joten sählyn peluu sujunee myös siinä sivussa. Kiken paluu entiselle kotiareenalle aiheuttaa valtavan tunnekuohun. Piste.	Katri Kilpiä, 4 / Joensuun Popmuusikot ry ja Ilosaarirock Tuntee ex-jokipoika Jari "Hakki" Hakkaraisen. Ei voi olla huono pelaaja.

Elli Sirviö, 0 / Ilosaarirock ja Ravintola Kerubi Temperamenttinen voimahyökkääjä, jonka vedot voi mennä ihan minne vaan. Tuskin kuitenkaan maaliin. Jakaa joukkueen tissikuninkaan valtikan Eman kanssa. Energialähteenä Vogue ja kaikki muut hyvät miestenlehdet.

Joensuun Popmuusikot r.y., PL 240, 80101 Joensuu - [email protected]