POHJANMAAN KAUTTA PAAVIKSI PAAVIN PAIKALLE
Pohjanmaalla asuu kiero ja sulkeutunut kansa. Kotiteollisuudella alkoi juuri kiertueen kolmas viikko, ja tämä on johtopäätökseen olemme tulleet kierrettyämme siellä lähes kaikki mahdolliset teinipaikat. Meininki on kuin suoraan Syvä joki -elokuvasta, harvahampaiset miehet soittelevat banjoa farkkuhaalareissaan ja puhuvat epäselvästi mumisten hassua murrettaan, josta ei ota mitään tolkkua.
Aika on pysähtynyt siellä jonnekin 70-luvulle. Ajatelkaa nyt. Jätkät ajelevat lippikset vinossa ja Clerasilit naamoissaan kiiltäen teinejä täyteen ahdetuilla autoillaan (tai isin autolla) ympyrää keikkapaikan ympäri. Hullut tykkäävät pyörivästä liikkeestä, se on nyt ainakin todistettu. Välillä noustaan ulos painimaan, ja hakkaamaan joku viaton sivustakatsoja. Tyttö nousee autosta ja juoksee talvipakkasella lyhyessä hameessaan ja T-paidassaan keskelle pihaa kyykkykuselle napa vilkkuen. Tämän jälkeen pimu siirtyy siideripullo kädessään keikkabussin viereen palelemaan toivoen samalla, että joku hipinretale kävisi pelastamassa hänet sisälle lämmittelemään, takaisin teinibemariin kun ei enää ole asiaa, koska poikaystävä huutelee mustasukkaisena hävyttömyyksiä auton ikkunasta kirkuen äänenmurroksen tuomalla vakuuttavuudella ikuista kostoa. Tyttöparalle ei bändilläkään ole mitään väliä, kunhan niillä vain joku bussinromu on pihalla parkissa. Sille bussillekin pitää muuten järjestää vartiointi keikan ajaksi, sillä muuten sen tankkiin on joku teinitunnekuohunsa voimassa kussut ja heittänyt hiekkaa ja muuta paskaa. Samoin on soittokamojen kanssa. Lavalla pitää olla vartiointi ennen keikkaa, muuten teinit vievät efektit mennessään. Ja kaikki tämä sotku vain sen takia, että me hyvää hyvyyttämme käymme heittämässä muutaman keikan Pohjanmaan teineille. Ajamme sen takia saatana monta sataa kilometriä.
Pohjanmaan DJ -kulttuuri on aivan käsittämätöntä. Näiden muutaman vuoden aikana, joina olemme siellä käyneet ovat biisit pysyneet aivan samoina. Varmaan näin on ollut 80 -luvulta lähtien, nykyiset DJ:t soittavat samoja biisejä, joita heille aikoinaan soitettiin. Jengiä siis lämmitellään Kotiteollisuuden keikalle Raptorilla, Hausmyllyllä, Tapani Kansan R.A.K.A.S. - ja Kikan Sukkula venukseen -biiseillä. Näitä teinit hoilaavat mukana käsittämättä ollenkaan mistä on kysymys. Että mikä "sukkula" ja mikä "venus". Tai ehkä he tietävät, minä olen vain niin hyväuskoinen, etten halua sitä uskoa.
Valitus sikseen. Olemme ratkaisseet ongelman. Hankimme bussiin ison maantiekartan ja vedimme tussilla mustaksi koko vitun Pohjanmaan. Jätimme vain Vaasan ja Seinäjoen kartalle. Annoimme kartan keikkamyyjällemme sekä Suomen hallitukselle. Eiköhän homma ala toimimaan. Toivomme hallituksen tarttuvan ehdotukseemme täydellä tarmolla ja lahjoittavan koko alueen Ruotsille. Näin kasvaisi molempien maiden keskimääräinen älykkyysosamäärä.
Olenko turhautunut ja kyyninen soittajanrenttu? En, nautin yhä tästä hommasta. Mutta välillä on mukava ajan kuluksi puhua keikkabussissa muustakin kuin pimpsasta ja tisseistä ja nauraa muullekin kuin pieruille. Silti ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja laittaa paperit vetämään uuteen ammattiin. Paavin paikka olisi nimittäin sopivasti vapaana. Pakkohan sitä on ainakin kokeilla, eihän se edes eroa paljon rokkikukon hommista. Pukeutuisin yhä hassusti ja vilkuttelisin kansanjoukoille.
Kyllä olisikin siistiä olla paavi. Paskallakin kävisin vain lakeijoitteni kanssa, jotka kantaisivat minua luodinkestävässä lasikopissani. Saakohan paavilla olla pitkät hiukset? Ja saakohan se vetää muutakin viinaa kuin viiniä?
Se jää nähtäväksi. Rakkain terveisin:
Paavi Kalervo I
Takaisin Kohti Rokkia -sivulle