DIABLO

Diabloa ovat vieneet eteenpäin kova pää ja jämerä niska. Näistä edellinen auttoi bändiä uskomaan itseensä kun Elegance in Black -debyytti ei poistunut kaupoista hyvään tahtiin. Jälkimmäisen avustuksella puolestaan taottiin seinään reikä, jonka kautta Renaissance, Eternium ja viimeisimpänä Mimic47 ovat kuljettaneet orkesterin ääntä koko ajan kauemmas härmäläisille maille ja mannuille. Onpa niskasta saattanut joskus olla apua pumpun rouheassa livejyrnimisessäkin.

Rehellinen metallibändi soittaa suoraviivaisesti, ärjyy asiansa eikä hyväksy vastaväitteitä. Juuri tällainen ryhmä on Diablo. Pohdiskelun ja selittelyn se jättää muille, toiminta on sen koneiston polttoaine. Albuminsa orkesteri on tähän mennessä tehnyt samalla kaavalla: Samu Oittisen vetämänä Fantom-studiolla kahden vuoden välein. Tyylillisesti homma on pysynyt samassa aggressiivisessa ja lihaisassa maskuliinisuudessa läpi yhtyeen uran. Kikkailuja ei musiikin kevyttä teknis-melodisuutta lukuun ottamatta ole suvaittu.

Alkukeväästä ilmestyneen Mimic47 -albuminsa yhteydessä orkesteri on lanseerannut suomalaiseen rocksanastoon uuden alakäsitteen, hiihtoliittohevin. Nähtäväksi jää kuinka puhdasverinen sonninhiihto luonnistuu kesähelteillä.

www.diablo1.net

< takaisin