KATATONIA (SWE)

Suomi ja Katatonia on yhditelmä, jonka kunnollinen toteutuminen on aina ollut vain ajan kysymys. Ruotsalainen metalliyhtye soittaa musiikkia, jonka viileä ja vilpitön melankoliantaju on kuin tehty meikäläiseen surkutteluntarpeeseen. Vuonna 2001 ja 2003 ilmestyneillä Last Fair Deal Gone Down ja Viva Emptiness -levyillä Katatonia kasvoi vihdoin pienen piirin suursuosikista laveampaan tietoisuuteen – niin täällä kuin muualla. Paisuneen suosion myötä yhtye saapui Suomeen soittamaan pariin kertaan sekä vuonna 2001 että 2004.

Katatonian ura käynnistyi dramaattisen dark/black metallin hengessä vuonna 1993 julkaistulla Dance of December Souls -pitkäsoitolla. Paradise Lostin Gothic-levyn shokkihoitaman orkesterin pitkät ja raskaspoljentoiset kappaleet olivat emotionaalisella ja musiikillisella tasolla jotakin uutta ja innovatiivista. Ne eivät mahtuneet samaan aikaan kukoistaneen death/doom-buumin pirtaan, eivätkä romanttisuudessaan ja hitaudessaan toisaalta vielä isomman black metal -virtauksen mukaan.

Kertaalleen lyhytaikaisesti hajonnut yhtye palasi vuonna 1996 äänittämään Opeth-vokalisti Mikael Åkerfeldtin johdolla kakkospitkäsoittonsa Brave Murder Day, jolla selvimmistä black metal -vaikutteista oltiin edetty minimalistiseen death metalliin. Seuraava levy Discouraged Ones (1998) tarjosi irtioton, jota Katatonia edelleen tietyssä mielessä jatkaa. Jonas Renkse oli menettänyt halunsa ja kykynsä tuottaa karheampaa ääntä, ja levyllä hyväksi käytetty kylmä, hieman punkahtava puhdas laulu ja aiempaa popimmat kappalerakenteet karsivat yhtyeen puritanistisinta fanikantaa. Neljännellä albumilla Tonight's Decision välähti osanen Brave Murder Dayn tapaista eleetöntä jyrsintää yhdistettynä tukevampaan äänimaailmaan ja Renksen varmempaan tulkintaan.

Last Fair Deal Gone Down oli nykyisen Katatonian kannalta tärkeä rajapyykki. Rockimpaa soundia hakenut yhtye kiinnitti rumpalikseen Daniel Liljekvistin, joka oli soittoteknisesti aivan toista maata kuin aiemmin rumpupenkillä istuneet Dan Swanö ja Renkse. Liljekvistin myötä Katatonian soundiin pesiytyi kompleksista rytmisyyttä, joka yhdessä kieronpaksujen riffien kanssa toi mieleen Toolin kaltaiset modernin metallin tekijät. Muheva riffipainotteisuus voimistui vuoden 2003 Viva Emptinessillä.

Orkesterin tuore albumi The Great Cold Distance pitää katatonisen kylmyyden nautittavasti yllä. Riffi-intensiteetiltään hieman Viva Emptinessistä höllentävä kiekko tarjoaa junttameiningin ja synkänkauniin maalailun tasapainon, joka osoittaa yhtyeen tyylitajun korkean määrän. Pakastetun kirurginveitsen lailla sydäntä viiltävä kaiho ja hitikäs mutta silti rehellinen purevuus kiteytyvät esimerkillisesti single- ja videobiisinäkin julkaistussa My Twinissä. Lavalla Katatonia ei riehakkuudessa kylve, mutta musiikki puhuu sitäkin vahvemmin. Onko Jonas Renksen lavaesiintymisen huippu yhä toisen käden reiteen tekemä painauma? Tule paikalle ja ota selvää. Juhlatunnelma kaipaa itsetutkiskeluhetkensä, ensi Rokissa sen voisi buukata Katatonian keikalle.

www.katatonia.com

< takaisin