SWALLOW THE SUN

Isolla sudilla tummasävytteistä suomalaista mielenmaisemaa maalaava jyväskyläläinen Swallow the Sun on ottanut täkäläisissä metalliympyröissä pikavauhtia jonkinlaisen surun suurvisiirin arvon. Yhtyeen on hyväksynyt niin maksava yleisö kuin kriitikkoporukkakin. Vielä The Morning Never Came -debyytin aikoihin retkuetta lyötiin ristille — osin aiheestakin — My Dying Bridea muistuttaneiden tyylittelyjen vuoksi, mutta kakkoskiekko Ghosts of Lossin kohdalla moisesta on turha puhua.

Swallow the Sunin doom/death -soutamisessa on huomionarvoista sen kokonaisvaltaisuus. Vaikka kappaleet ovat pitkiä ja moniosaisia, ne pysyvät erinomaisesti kasassa. Yhtye kutoo abstraktin tunnelman verkoksi, joka sisältää monenlaisia piirteitä aina rauhallisesta fiilistelystä tiheisiin mosh-osuuksiin ja kituen laahaavaan kolisteluun. Kevyimmillään Swallow the Sun on koskettimineen särötöntä ja hempeää, miltei soundtrackmaista utuilua, raskaimmillaan kuin mörinävastaava Kotamäen johtama krapulapäivä Auschwitzissa. Halutessaan Swallow the Sunin kesän festariesiintymiset voi ottaa lähtöaskeleena tulevaan syksyyn, sillä hartautta ja synkeyttä sen vedoista ei puutu.

www.swallowthesun.net

< takaisin