Takalavan tarinoita, osa 1 – Let's Spinglish

Katsoin taannoin tv:stä lumilautailua ja huomasin, etten tajunnut juuri mitään termeistä joita ohjelmassa käytettiin. Oli jotain ihme frontsaiderälliuuppia ja bäktobäktonnia. Itse homma kuitenkin toimi komeasti, ja sehän on pääasia. Kun tarkemmin alkaa miettiä, niin ei tuo oma kielikään rokkihommissa aina täytä kielitoimiston direktiivejä.

On lauantaiaamu Ilosaarirockin päälavan bäkstakella (k:lla). Aurinko paistaa ja kello lähenee kahdeksaa. Keittering-vastaavat käyvät vielä varmuudeksi läpi hospitalitiraidereita ja varmistavat, mistä pian saapuvalle artistille hoidetaan lounas: VIP-teltassa vai onko bai-aut parempi vaihtoehto? Samalla tarkistetaan, että pukuhuoneesta löytyy komfortaple siiting kymmenelle henkilölle.

Sekyrity-ryhmä hörppii vielä reilua aamukahvia. Yksi turvamiehistä säätää vee-hoo-äffäänsä ja ennustaa orkesterin olevan väsynyt. Ovathan sentään ajaneet koko yön sliipperillä Helsinki-Vantaalta Joensuuhun. Prodäksönoffisessa bäkstake-vastaava sen sijaan onnistuu läikyttämään oman mokkansa pitkin prodäksönshiittejä. Sen verran papereista vielä saa selvää, ettei lavan viereen tarvita kviktseinssiä, sillä kellään artistilla ei ole suurempia asusteiden vaihtoja keikan aikana. Hyvä homma – nou pikavaihto nou krai!

Tähtiesiintyjän kruun purkama bäklaini odottaa juuri sisään ajaneen sliipperin vierellä. On loud-inin aika, sen jälkeen päästään saundtsekkiin. Raskaan työn raatajat eli stagehandut (g:llä) ovat tapansa mukaan valmiudessa iloisina ja pirteinä. Ooläksessit roikkuvat kaulassa ja samalla siirtyy rivi keissejä jyrkkää ramppia pitkin alas stagelle saidfillien ja kraund supportin viereen. Neljä keisseistä stageraittiin ja loput stageleftiin. Myös megastaran bäkdropin voi jo ripustaa roikkumaan trussiin. Tuleepahan selväksi kaikille, kuka siellä lavalla illalla louhii.

Shoutaimin aika

Miksaustorniin tiskin ääreen siirtynyt äf-oo-hoo-teknikko nuuhkii puhdasta suomalaista kesäilmaa ja kehottaa rennosti interkomin välityksellä siirtämään stagella ouvverhedit paikoilleen rumpuraiserille. Pitäähän krässit ja raidit kuulua kunnolla ja tsainan sihistä sähäkästi. Maailmaa vuosia kiertänyt miksaaja saa kesäroudarin hieman hämilleen pyytämällä kiippareihin pari pykälää dolbya.

Samaan aikaan pukuhuoneessa orkesterin suomalainen housti tekee itselleen voileivän delitrein aineksista. Megabändin solisti sen sijaan kysyy, että ajetaanko keikka skriineille. Kyllä vain ja samalla yhtyeen käyttöön varattu paikallinen ranneri ampaisee kaupungille etsimään silmänalusryppyvoidetta. Tsetlaagi varmaan... siis artistilla!

On shoutaimin aika. Pyroteknikko taimaa täydellisesti enkoreiden ensimmäisen biisin kooruksen ensimmäisessä iskussa yleisön ihailtavaksi komeat burstit ja fleimit ja kruunaa keikan konfetilla. Homma hoituu ja palomiehetkin ovat tyytyväisiä – siivoojat sen sijaan eivät. Kyllähän tuota siivottavaa olisi sunnuntaiaamuksi ilman kaiken maailman hienosti nimettyä paperisilppuakin.

Keikka on ohi ja vuorossa nopea bäklainin loud-aut. Ranneri on hakenut äftershoupitsat ja orkesteri siirtyy sliipperillä hotelliin. Pukuhuoneeseen jääneet ylijäämät pleinit ämämmät maistuvat stagehanduille. Viimeiset vipit ja gestit poistetaan notkumasta ja sitten pari tuntia unta palloon. Pian saapuvatkin jo sunnuntain ensimmäiset bändit ja sama saaga starttaa jälleen alusta.

Rokkijargonia suomeksi?

Olen joskus heikkona hetkenä huvikseni miettinyt, että saisiko rokkijargonia väännettyä enemmän på finska. Leikki on lässähtänyt kuitenkin heti kättelyssä, sillä uusiotermejä ei tajuaisi pidemmän päälle niin minä kuin työtoveritkaan.

Vai miltä kuulostaisi vaikkapa ulososto, makuubussi, takalinja tai sivutäyte? Onhan se kuitenkin turvallisempaa, että kaikki lavalla olevat tietävät trussin olevan se alumiinihäkkyrä lavan yläpuolella, eikä yksi joukosta luule sen olevan ranskalainen hevibändi.

Ehkäpä me festivaalityöläiset olemme vähän kuin lentokoneen kruu. Homma toimii ja kaikki tietävät kansallisuudesta riippumatta suunnilleen missä mennään. Mekin yritämme käydä läpi tseklistit ja tehdä jopa krosstsekit. Kiireessä kuitenkin joskus teikoffdisisönspiid meinaa karata käsistä. Aamuyön tunteina, kun viimeisillekin rekoille, busseille ja askoille on tehty pusbäkit, kraundspiid on jo varsin slou.

Timo Tuovinen

Kirjoittaja työskentelee Ilosaarirockin päälavalla ja etenkin sen takana.

< takaisin

Takalavan tarinoita:

 Osa 1: Let's Spinglish
 Osa 2: Sämpylää ja securityä
 Osa 3: Mann Gegen Mann