Club Kasettiasema — Ohjelma
Perjantai 11.7.
Goathound
Gunswamp
The Micragirls
+ Kasettiasema Deejiit
—
Lauantai 12.7.
Sooner Or Later
Janne Laurila
Anssi 8000 & Maria Stereo
Plain Ride
+ Kasettiasema Deejiit
—
Sunnuntai 13.7.
JS666
Samae Koskinen ja hänen Taikabändinsä
Steel Mammoth
+ Kasettiasema Deejiit
Club Kasettiasema 2008
Kerubin Kuppila on tänäkin kesänä se paikka, jossa Ilosaarirockin erikoisimmat bailufiilikset tiivistyvät käänteentekevän nerokkaiksi spesiaalibailauksen hyperjalokiviksi. Kyllä näissö, sillä Kerubin Kasettiasema viettää mullistavan innostavaa VIISIVUOTISJUHLAANSA! Jo viidettä vuotta putkeen paras yleisö ja parhaat artistit kohtaavat kesäyössä, sata salamaa iskee tulta ja koko elämä räjähtää. Maailmankaikkeuden historia tuskin tuntee yhtä suurta juhlaa kuin Kasettiaseman viisivuotisgaala. Kasettiaseman ainoita haastajia suurtapausten top-listalla ovat Raamatusta tutut vedenpaisumus ja maailmanloppu, tiedeskenen vahvat edustajat alkuräjähdys ja elämän synty sekä naapurin Eino-Petterin kolmevuotissynttärit ja se kun Viren voitti vaikka ekaksteks kaatuikin.
No, joka tapaukses tuannoinnaanniin Club Kasettiasema pitää tänä vuonna suuret lupauksensa paremmin kuin koskaan aiemmin. Tällä kertaa ohjelmistosta selvästi suurin osa on oikeasti parasta mitä suomalaisella musiikkimaailmalla on tarjota, ja hiottavaa myötähäpeää aiheuttavat nolot epäonnistumiset muodostavat vain häviävän pienen vähemmistön. Apean tumpeloinnin ja ylivertaisen nerokkuuden välistä sytytyslankaa pitkin taiteilevat ainakin seuraavat artistit:
Perjantai 11.7.
Goathound
Rytmikone nakuttaa tasaisesti, kitara soittaa pökkelöhelppoa kahden äänen kitarariffiä, syntetisaattori
humisee, vinkuu, rätisee ja paukkuu. Välillä konahdellaan epäselviä mikrofoniin. Jokainen kappale toistaa
jotakuinkin samaa rakennetta reilusti normaalin pop-kappaleen keston ylittävän ajan. Goathound siis
tarjoilee n. seitsenminuuttisia bluesjunnauksia, joissa tapahtuu kovin vähän. Välillä jumitetaan
mietteliäästi, ja välillä on kouhottavampi billyvaihde silmässä, mutta simppeli toisto pysyy ja
pysyy. Hieman kuulijasta riippuen tämä on joko hypnoottisen intensiivistä matkailua rockin
alkuhämärään, tai sitten vain saamarin tylsää taustapaukutusta. Jälleen Club Kasettiasema
tarjoaa yleisölle mahdollisuuden valita kumpaan leiriin kuuluu. Täytyy vissiin raahautua ajoissa
paikalle että pääsee tämänkin testaamaan.
Gunswamp
Korvia raastavan metelikästä mutta kuitenkin kauniisti kokeellista punaniskojen rituaalimusaa on yleensä rokkifestivaaleilla ihan liian vähän. Kasettiasema paikkaa tätäkin puutostilaa kun erinäisin kielisoittimin, efektipalikoin ja sähköisin erikoislaittein varustautunut kaksikko rytistelee Kerubissa. Vissiin se on jonkin sortin psykedeelistä länkkärinoisea, tai dekonstruktiivista pakanakantria, tai doomahtavaa appalakkidronea, tai jotain muuta erikoismiesten erikoiskeksimää erikoisgenreä. Joka tapauksessa se on hyvää musaa, jota voi suositella myös "normaalista" popista tai rokista tykkääville festaajille. Rahina, ujellus, ritinä, pauke, humina ja ihan tavalliset kitaran dojojoing-äänet muodostavat äänivallin jossa on ilmaa, virtauksia, pyörteitä, jännitteitä ja purkauksia enemmän kuin laihialaisessa poreammeessa.
The Micragirls
Kaikille luulisi olevan jo tässä vaiheessa selvää se, että kuopiolaiset micratytöt ovat tässä ajassa,
tässä todellisuudessa vaikuttavista naispuolisista räkärokkitrioista selkeästi paras. Ympäri maapalloa
soittohommissa sinkoillut orkesteri on määritellyt tiukan bändisoiton uudelleen niin, että tiukkuus
voi sisältää myös täydellisellä yhteistaimauksella soitettua kohellusta. Tiukka kohellus, siihen
pystyy ainoastaan savolainen.
Microjen roskarokissa harvinaislaatuinen musikaalisuus kulkee käsi kädessä räjähtävän kohkaamisen kanssa kohti Kuopion kauppahallia. Sieltä ostetaan kalakukkoa ja nättejä kaalinpäitä matkaevääksi, hypätään Nissaniin ja polkaistaan kaasupoljin lattiasta läpi. Renkaat ulvovat, moottori huutaa armoa ja kasiraitamankka tuuttaa kuolemanboogieta tuplanopeudella. GO GO, GO GO GORILLA GO! Micragirlsin poikkeukselliset ansiot eivät rajoitu edes epätavallisen hienoon musiikkiin ja äärimmäisen tyylikkääseen musiikkisidonnaiseen graafisen ilmaisuun. Kaiken lisäksi tyypit ovat vielä JON SPENCERIN kavereita! Jumalauta jos ei JON SPENCERIN kavereiden keikka kelpaa, ni mikä sitte? JON SPENCERIN kavereita, Kasettiasemalla!
Lauantai 12.7.
Sooner Or Later
Espe Haverinen ja Antti Hämäläinen ovat molemmat pitkän linjan musagubbeja, jotka ovat tuijotelleet tienvarsia ainakin 22-Pistepirkon ja Black Audion keikka-autojen ikkunoista. Ja säveltäneet, sanoittaneet, sovittaneet, soittaneet ja laulaneet em. yhtyeiden levyille rosoisen kauniita kappaleita, joita monikin musiikin ystävä pitää em. yhtyeiden koskettavimpina. Kasettiasemalla esiintyvä duo kulkee kuitenkin aivan omia polkujaan. Sooner Or Later matkustaa paikkoihin joihin ukkeleiden muut bändiviritykset eivät reissuillaan ole pysähtyneet. Vähäeleistä löytöretkeilyä jossain bluesin, rockin, kantrin, popin kartoittamattomilla alueilla. Camel Boots -asennetta ja valkoisia läikkiä kartalla, Kasettiasemalla!
Janne Laurila
Indietyttöihin ja -poikiin vetoava jääkiekkotietäjä on laukonut ällistyttäviä täysosumia aitoon Oulun Kärpät
-tyyliin ainakin Office Buildingin ja Laurilan hyökkäysketjuissa. Euroopan kultaisimmalla lauluäänellä siunattu
laulaja-lauluntekijä on jallittanut yleisöä aiemmin myös Kasettiasemalla. Tänä kesänä Kerubin Kuppilan
kuplahallissa Janne Laurila luistelee kohti kultaa ja kunniaa upouuden suomenkielisen soolomateriaalinsa
turvin. Nopeutta, voimaa, kestävyyttä, tekniikkaa ja tarvittavaa kovuutta lähikontakteissa riittää.
Turhat virheet on karsittu ja oma pää pidetään puhtaana. Nyt huudetaan: "Ihanaa, Janne Laurila, ihanaa!"
Kantsii vissiin tulla kuuntelemaan ja katselemaan Kasettiaseman Kultakypärän moneen kertaan ansainnutta huippuartistia nyt, kun se on vielä mahdollista intiimissä ympäristössä. Suomenkielisen hittilevyn ilmestyttyä miestä saa sitten tiirailla kiikareilla jostain areenakatsomoiden takakulmista. Tulevaisuuden areenamestari jo tänään, Kasettiasemalla!
Anssi 8000 & Maria Stereo
Kasettiaseman viisivuotisjuhlavuosi olisi pelkkä viides juhlaton vuosi ellei viidettä vuosijuhlaa juhlistaisi
viidettä vuotta peräjälkeen Kasettiasemalla juhliva Anssi 8000, jonka keikat ovatkin olleet juhlaa joka vuosi jo
viisi juhlavaa vuotta putkeen! Kuten nimi kertoo, kyseessä ei ole enää yhden miehen orkesteri kuten
ensimmäisellä keikalla viisi vuotta sitten, vaan painepesunkestävä rockduo, jossa Maria Stereo on vähintään
Tonni-Anssin veroinen puolikas. Soittajia on vain kaksi, mutta siitä huolimatta yhtyeen keikalla kuullaan
rumpuja, kitaraa, urkuja, bassoa ja perkussioita. Hienosta stemmalaulannasta puhumattakaan.
Alkuvoimainen ja omalaatuisesti rollaava rokkaus sotkee 40-luvun bluesia, 50-luvun rockabillyä, 60-luvun autotallirokkia, 70-luvun hardrokkia, 80-luvun punkkia, 90-luvun alternatiiviräimettä ja 2000-luvun postmoderneja populaarikulttuuriviittauksia tavalla johon pystyy vain moderni renessanssiaviopari Sahalahden metsistä. Nämä kävelevät kulttuurien sulatusuunit eivät tee tyylipastisseja edellä luetelluista vuosikertamusiikeista, vaan suoltavat luontevasti melodista rokkenrollia josta kaikki turha on karsittu pois. Jäljelle jää rytmirokin kova ydinluu ja inhimillisen lämmin ja välitön tapa esiintyä.
Vähemmän on eksponentiaalisesti enemmän, Kasettiasemalla.
Plain Ride
Kaksi järkyttävän hienoa ja koskettavaa albumia julkaissut Plain Ride on melko varmasti tällä hetkellä MAAILMAN
PARAS BÄNDI. Siksi onkin ilo nähdä liian harvoin keikkailevan MAAILMAN PARHAAN BÄNDIN show myös Kerubin hikisessä
peränurkkauksessa. Samat tekijät ovat tehneet selvää klassikkojälkeä aikoinaan jo Sweetheartin ja Chainsmokerin
riveissä, mutta Plain Riden materiaali yhdistää hypnoottisen rokkaavuuden pyörryttävään inhimilliseen
koskettavuuteen ennenkuulemattomalla tavalla. Kappaleissa on sävyjä krautrockista folkin ja countryn kautta
punkiin, mutta tyyliasiat ovat mitättömiä sivuseikkoja yhtyeen poikkeuksellisen puhuttelevassa musiikissa.
Se on musiikkia jota tekee mieli tanssia ja kuunnella keskittyneesti yhtä aikaa. Jalat vispaavat, alahuuli
väpäjää, silmäkulmassa kimmeltää sekä ilon että liikutuksen kyynel. MAAILMAN PARAS BÄNDI, Kasettiasemalla.
www.plainride.com
myspace.com/plainride
Sunnuntai 13.7.
JS666
Tuleeko sinullekin nykyisen musiikin ylitarjonnan aikana sellainen olo, ettet yksinkertaisesti pysty
kuuntelemaan kaikkea mitä haluaisit? Että monet hienot ikivihreät samoin kuin uudemmat hitit sinkoilevat
ympäri maailmaa levittäytyen liian laajalle? Että pieni ihminen ei saa haluamaansa palaa liian kookkaaksi
paisuneesta musiikkikakusta? Eräänlaisen vastauksen tähän päivänpolttavaan kysymykseen tarjoaa JS666. JS666
turboahtaa tuttuja ja tuntemattomia säveliä peräkkäin, päällekkäin ja limittäin hillittömällä paineella.
Tuloksena on audiaalinen strobovalo, jonka jokainen välähdys tarjoaa uuden kuulokulman johonkin etäisesti
tuttuun. Tarralenkkari-iskelmän, hevoshormooniteknon ja amputaatiobaletin välisessä sisäavaruudessa
kimpoileva rytmillinen sarjatuli rikkoo perinteisiä rakenteita ja sääntöjä. Tuhdiksi puristettu musamöykky
sisältää oikeastaan kaiken mitä olet koskaan halunnut kuulla. Tuhtia musajöötiä ja ylenkatsetta kaikkia
sääntöjä kohtaan, Kasettiasemalla!
Samae Koskinen ja hänen Taikabändinsä
Sister Flosta, Röyhkä & Mattilasta ja Samae Koskisesta tuttu Samae Koskinen on syystä huomioitu nuori
musiikintekijä. Koskisen sävellykset ja sanoitukset tuntuvat nojaavan johonkin aivan toiseen pop-perinteeseen
kuin useimpien muiden kotimaisten laulaja-laulunkirjoittajien jollotukset. Salakavalan tarttuvat kappaleet
ovat hitikkyyden lisäksi myös jännittävän omalaatuisia. Tästä huolimatta jotkut miehen kappaleista ovat
jopa soineet radiossa, ja piru vie muutamaan otteeseen vallan telkkarissakin. Myös Koskisen uusi
Taikabändi on jotain aivan muuta kuin keskimääräiset hevikitaraiskelmää suomivat härmärokkarit.
Kepeästä pop-psykedeliasta arvaamattomaan The Who -räimeeseen tuosta vaan taipuva nelikko lupaa
esittää erityisesti Kasettiasemalle räätälöidyn specialjuhlapsykedeliatykityssetin. Kyllä nyt kolhonkin kelepaa.
www.samaekoskinen.com
myspace.com/samaekoskinen
Steel Mammoth
Yksinäinen moottori ulvoo ydinsodan jälkeisellä radioaktiivisella jättömaalla. Barbaarivaltias ratsastaa
ylväällä sotakoneellaan vihollisen joukkohaudan ylitse. Keskiyön noitien okkulttinen loitsu herättää
ukkoslohikäärmeen miljoonavuotisesta unestaan negatiivisen atomivuoren uumenista. Pian taivaallisen
varjoarmeijan silmät syöksevät lasersäteitä polttaen jo moneen kertaan poltetun maan. Tuhkasta nousee
riivattu vihan sikiö. Steel Mammothin metallinen ydinaavikkorock klenkkaa eteenpäin verenjanoisen
berserkkiarmeijan voimalla. Riffit svengaavat, niittivyö kimmeltää kuun valossa, nyrkit hakkaavat
saastunutta ilmaa.
Yhtyeen jo klassikoksi muodostunut esikoisalbumi Atomic Mountain on ällistyttänyt niin rock-kriitikoita kuin musiikkifanejakin joka puolella lopunaikoja elävää kotiplaneettaamme. Jopa Club Kasettiaseman mistään yllättymätön ja kaiken nähnyt yleisö on yllätyksellisen haasteen edessä kun uusimman aallon suomalaisen heavy metallin soihdunkantajat aloittavat manauksensa Kerubissa. Kun Steel Mammothin kirveet alkavat viuhua, vitsailijat ja ironiset metallisoturit pistetään siivuiksi ensimmäisten joukossa. Henkiinjääneille on luvassa epätodellinen musiikkijuhla, jossa käsillä ovat ainakin viisasten kivi, graalin malja ja yleisavain ikuisen rock'n'rollin kultaiseen valtakuntaan.
Bändit eivät toki ole Club Kasettiaseman ainoita äänilähteitä tänäkään kesänä. Kerubin alue-esiintyjinä nähdään viikonlopun mittaan useita maailmanluokan elektroakustisia trubaduureja ja Kasettiasema All Stars -kokoonpanoja! Arvaamattomia levyvalintoja suorittavat läpi viikonlopun ainakin deejiit Karate, Kaveri, Sid Barrett, Digitaalinaiset, Samaentha Foxinen, Eevis, Kuka Pieras, Reilu, Laihialaisten Partakone, Coco El Macd, Niuho, Edward II, Hapan Röyhtäys, Ruskein Länkkäri ja Turvaton Karkulaistyttö. Tervetuloa tanssimaan! Party all night long tai ainakin pilkkuun saakka!
Niskakatu 16, Joensuu
puh. (013) 129 377
www.kerubi.fi