Kun soppa laitetaan kasaan roimasta punk-meiningistä, black metal -vokaaleista ja kirvesmurhaajan asenteesta höystettynä aimo lastilla rockriffittelyä, voi pieleen mennä joko kaikki tai ei mikään. Kvelertak on tässä täydellinen esimerkki.
Nimikkolevyllään allekirjoittaneen sydäntä puukottanut norjalaisorkesteri oli juuri niin loistava kuin odottaa sopikin. Jo kahden kappaleen jälkeen kameralaukku jäi varmaan talteen ja rapamaha oli sekoilemassa muiden vähäpäiden kanssa moshpitissä. Onneksi vettä riitti!
Meininki ei ollut riehakasta ainoastaan yleisön puolella, sillä laulaja Elrend Hjelviks teki piipahduksen myös lavarakenteihin, mistä käsin hän käskytti kuulijakuntaa vielä hurjempaan touhuun. Ei tätä vanha enää jaksa. Viimeistään Mjødin kohdalla peli oli selvä. Pitistä oli poistuttava ja annettava tilaa parempikuntoisille.
Kvelertak oli upea lisä ohjelmaan, ja jo itsessään todiste siitä, että Ilosaarirock panostaa esiintyjissään monipuolisuuteen eikä tuijota pelkkiä listasijoituksia. Onhan yhtye toki omalla sarallaan suosittu, mutta kuitenkin outolintu, johon ei Ilosaarirockissa välttämättä odottaisi törmäävänsä.
Simat rinnuksille, Kvelertak on tarttuu kuin tauti!
Teksti: Mika Martikainen
Kuva: Nuutti Turkki
