Melt-Bananan äärimusiikin ilotulitus tulee varmasti olemaan yksi tämän kesän Ilosaarirockin kohokohdista. Kohta kaksikymmentä vuotta tämä tokiolainen metelitornado on tiputellut kattorappauksia pitkin maailman keikkasaleja. Mutta mikä lienee se paikka jossa Melt-Banana haluaa Ilosaarirock-vierailullaan ehdottomasti käväistä? Yhtyeen vokalisti ja sanoittaja Yasuko “Yako” Onuki vastasi toimittaja Seppo Pääkkösen kysymyksiin.
Melt-Banana on jo bändin nimenä varsin omaperäinen. Yako muistelee nimen takana olleen eräänkin pop-taiteilijan tuotanto.
– Halusimme bändille mahdollisimman “popin” nimen. Banaani tuli ensimmäisenä mieleen, koska siitä tulee assosiaatio Andy Warholin pop-taiteeseen. En muista mistä etuliite “melt” keksittiin, mutta sen kanssa nimi tuntui jostain syystä heti hyvältä.
Sysäys yhtyeen perustamiselle juontaa juurensa 80-luvun vaihtoehtoisempaan musiikkitarjontaan.
– Bändiä aloitellessamme kuuntelimme paljon punkkia ja muuta vaihtoehtomusiikkia. Kun kuulin ensimmäisen kerran No New York -nimistä kokoelmaa (Brian Enon vuonna 1978 tuottama levy, jolla esiintyi New Yorkin vaihtoehtobändejä. toim. huom.) olin niin täpinöissäni tästä musiikista että halusin tehdä jotain samanlaista. Musiikkia joka on omaperäistä ja ainutlaatuista. Jotain sellaista, josta kuka tahansa tunnistaa heti ensi tahdeista, että tämä musiikki voi olla vain ja ainoastaan Melt-Bananaa.
Melt-Banana ei bändinä sano kerkivertorokkarille välttämättä yhtään mitään. Yhtyeen musiikin kuvaileminen sanoin laittaakin Yakon miettiääksi.
– Musiikkiamme on vaikea kuvailla sanoilla, tämäpä onkin yksi syy miksi ylipäätään soitamme. “Vuoristorata” voisi olla hyvä sana!
Melt-Banana on soittanut mm. John Zornin ja Mike Pattonin kanssa. Yhteistyöstä on jäänyt pelkästään mukavia muistoja.
– On tietysti mahtavaa työskennellä niiden ihmisten parissa joita kohtaan vallitsee syvä arvostus. Kiersimme Mr. Bunglen kanssa vuonna 1995 ja teimme myös rundin Fantômasin mukana muutamia vuosia sitten. Kiertueiden hienoja hetkiä oli esittää improvisoituja kappaleita samalla lavalla Bunglen ja Fantômasin kanssa.
– Julkaisimme livelevyn MxBx 1998/13,000 Miles at Light Velocity John Zornin omistaman Tzadikin kautta ja hän myös auttoi levyn äänittämisessä. Hän muuten puhuu hyvää japania! Levyä ei äänitetty konsertissa, vaan se laitettiin purkkiin livenä studiossa. Siihen aikaan olimme vielä liian ujoja pyytämään Zornia soittamaan saksofonia levyllemme ja tämä asia jaksaa harmittaa vieläkin.
Vaikka Bunglen ja Fantomasin kanssa improvisoitua meteliä esitettiinkin, on Melt-Bananan omilla keikoilla tilanne täysin eri.
– Keikoilla meidän improvisaatioprosentti on nolla, kaikki yhtyeestä lähtevä ääni on tarkkaan harjoiteltua ja soitettua.
Yako vastaa myös Melt-Bananan kappaleiden teksteistä. Mutta onko yhtyeen musiikilla mitään varsinaista sanomaa?
– Ei Melt-Bananan sanoituksilla ole viestiä tai sanomaa siinä mielessä kuin vaikkapa yhtyeillä jotka ottavat kantaa politiikkaan ja vastaaviin asioihin. Minä vain kirjoitan sanoiksi sitä mitä näen ja tunnen. Jotkut voivat sanoa ettei Melt-Bananan sanoituksissa edes ole mitään järkeä, mutta toki ne sanat jotain tarkoittavat, koska emme laula siansaksaksi. Tulkinta riippunee siitä kuka tekstejäni lukee. Ehkä jotkut voivat nähdä Melt-Bananan teksteissä sanomaa ja hyvä niin, mutta minua ei haittaa vaikkei sanoituksiani seurattaisikaan.
Suomessakin kovassa huudossa oleviin jrock- ja visual-kei -bändeihin Yako haluaa ottaa etäisyyttä.
– En taida tuntea näitä yhtyeitä tarpeeksi hyvin sanoakseni niistä mitään. Osalla tuon genren bändeistä on ihan hyviä juttuja ja biisejä, mutta osan musiikki taas on aivan kamalaa.
Pitkän uransa aikana yhtye on soittanut useissa maissa ja kolunnut lukemattomat takahuoneet. Missä mahtaa olla se paras yleisö Melt-Bananalle?
– Hankala sanoa. Tietenkin kaikkialla siellä jossa yleisö tulee kuuntelemaan meitä ja nauttii siitä mitä soitamme. Ja maailmassa on vielä useita maita joissa emme ole esiintyneet kertaakaan.
Vielä kymmenen vuotta sitten yhtyeen keikoilla Japanissa meno oli paljon hurjempaa kuin muualla maailmassa. Yako kertoo, että nykyisin tilanne on tasaantunut.
– Tuntuu siltä, että nykyisin yleisön joukossa meininki riippuu paljon enemmän siitä minkä tyylisessä tilaisuudessa soitamme. Punk-tapahtumissa yleisö pogoaa, moshaa ja hyppii lavalta, jos taas soitamme osana vaihtoehtomusiikki- tai noiserock-tapahtumaa, tulee yleisö riehumisen sijaan pelkästään kuuntelemaan musiikkiamme.
Melt-Bananan piti vierailla Ilosaarirockissa jo vuonna 2009, mutta silloin yhtyeen koko Euroopan-kiertue peruuntui. Suomi onkin yksi niistä maista jossa yhtye ei ole koskaan soittanut.
– Olemme toki kiertäneet ympäri Eurooppaa lukuisia kertoja, mutta Suomi on jostain syystä jäänyt aina väliin. Olemmekin tästä tilaisuudesta innoissamme, varsinkin kun ensimmäinen keikkamme Suomessa on heti isoilla festivaaleilla. Toiveissamme on, että ehdimme keikkamme ohella myös nauttimaan festivaalitunnelmasta ja katsomaan muita Ilosaarirockissa esiintyviä yhtyeitä. Toki toivomme myös että oma keikkamme sujuu hyvin ja että te suomalaiset tykkäätte musiikistamme. Tästä tulee varmasti hauskaa, Yako intoilee.
Ilosaarirockin keikkaa katsomaan saapuville Yako ei turhia ohjeita jakele.
– Ei meidän keikalle tarvitse valmistautua mitenkään. Tulkaa vain paikalle ja nauttikaa musiikistamme.
Suomessa vierailuun liittyy vielä yksi haave.
– Olisi aivan mahtavaa jos saisimme aikataulustamme raivattua tilaa Muumimaailmassa vierailuun!
Teksti: Seppo Pääkkönen
parkcity.ne.jp/mltbanan
facebook.com/pages/Melt-Banana
