Vihdoinkin. Tehtävä rento lavalla. Aurinkoa, paljain jaloin kuumalla hiekalla, leveästi hymyileviä, vähäpukeisia, kauniita ihmisiä. Ah, sitä chillauksen määrää… Teille se on varmaan arkipäivää, mutta minä naputan suurimman osan ajasta konetta piilotetussa teltassa. Kärsien, hikeä vuodattaen. Mutta en tällä kertaa.
Uusi Fantasia sopi rentolavalle täydellisesti. Letkeä biitti ja syntikan kosmiset sfäärit löivät kättä muodostaen tanssittavan, psykedeelisen rytmin. Viulu, torvi ja sello täydensivät paketin ja maustoivat matkan. Alun instrumentaalit houkuttelivat yleisön hitaasti mutta varmasti mukaan imuun. Kaikki palkittiin kahden viimeisen biisin myötä kun lavalle ryntäsi, kukapa muukaan, kuin herra Freeman! Loppu olikin sitten rentolavan historiaa.
Uusi Fantasia. Tyylitajua. Just sitä.
Teksti: Ville Räisänen
Kuva: Elisa Rauma
