Kuudennentoista Ilovaarirockin yleisö sai nauttia perjantaina leppoisissa tunnelmissa Ilosaaressa ilta-auringosta ja letkeästä vanhasta rokista. Teemana oli 60-luvun hippityyli, joten musiikki sai toimia rauhan ja rakkauden levittäjänä yleisön sekaan.
Festarin potkaisi päälavalla käyntiin blues-bändi Ugly Madison, jota seurasi vauhdikas Tsugu Ways tulkitsemalla Hurriganesia. Näiden jälkeen upottauduttiin sielukkaaseen Motown-meininkiin Soul Trainin parissa. Soul-klassikot, kuten Lady Marmalade, virittivät yleisön iloisuuteen, ja loppuun soitettu Shake a Tail Feather pisti viimeistään yhden jos toisen pyrstön keikkumaan.
Sininen laguuni
Sillä välin laguunilavalla vetten päällä pisteli ensin menemään Moonshine Duo. Seuraavaksi keinuvalle estraadille astui Sista Zane Band, jonka blues-tarjonta vaihteli kypsän romantiikan rakkauslauluista sinisen melankolisiin fiilistelyihin pitkine urku- ja kitarasooloineen. Lämpöä ei puuttunut yleisön ja bändin väliltä solistin lähettäessä lentosuukkoja kuuntelijoiden keskuuteen.
Veden äärellä jatkettiin konkreettisesti rauhan ja rakkauden asialla Anakondan soittaessa 60-luvun rokkia. The Byrds -klassikko Turn! Turn! Turn! vei mielen aikaan, jolloin rauhaa ainakin yritettiin rakentaa nimen omaan musiikilla. Laguunilavan keikkatarjonnan päätti pohjoiskarjalaisine kantritarinoineen Huojuva Lato auringon viimeisten säteiden vetäytyessä Joensuun keskusta-alueen talojen taakse piiloon.
Muun kattauksen ohessa Viininimeen oli pyhitetty koko illaksi estradi yhdelle miehelle eli Kallen Big Bandille, joka todisti ettei kantrin ja bluesin osaavaan tarjoiluun tarvita montaa kokkia soppaa sotkemaan.
Päälavalla vanhan rokin soitantaa jatkoi Alwari Tuohitorvi. Bändin repertuaari koostui muun muassa suomeksi lauletuista rock-klassikoista ja biisien väliin heitetyistä puujalkavitseistä. Kromikaunotar toi pakokaasun katkuista On the road -meininkiä, mikä villitsi yleisönkin vauhtiin. Seuraavaksi esitti bluesia ja rockia Hasse Walli Power Trio.
Veteraanin ottein
Illan kruunasi brittibändi The Searchers, joka kuuluu kuuluisiin 60-luvun liverpoolilaisbändeihin muuan Beatlesin tapaan. Pääesiintyjä otti yleisönsä veteraanin elkein, eikä ihmekään, sillä ensi vuonna yhtye on ollut yhdessä huimat 50 vuotta. Viimeistään Sweet for my Sweet sai jokaisen rokkivaarin rokkaamaan ja nuoremman jannun respektaamaan näitä Merseybeat-konkareita. Homekorvia? Ei todellakaan.
Tapahtuma saatettiin päätökseen oululaisen Expressin keikalla, joka aloitti settinsä lempeällä A Whiter Shade of Palella. Kaiken kaikkiaan kuudestoista Ilovaarirock tarjosi onnistuneen matkan vuosikymmenien takaisiin rytmeihin, joista pystyivät erinomaisesti nauttimaan sekä seniorit että myös se osa yleisöä, joka jatkaa musailoitteluaan Ilosaarirockissa viikonlopun aikana.
Jarkko Böhm
Rauhaa ja rakkautta: Ilovaarirock 2011
Kuudennentoista Ilovaarirockin yleisö sai nauttia perjantaina leppoisissa tunnelmissa Ilosaaressa ilta-auringosta ja letkeästä vanhasta rokista. Teemana oli 60-luvun hippityyli, joten musiikki sai toimia rauhan ja rakkauden levittäjänä yleisön sekaan.
Festarin potkaisi päälavalla käyntiin blues-bändi Ugly Madison, jota seurasi vauhdikas Tsugu Ways Hurriganes-tulkintoineen. Näiden jälkeen upottauduttiin sielukkaaseen Motown-meininkiin Soul Trainin parissa. Soul-klassikot, kuten Lady Marmalade, virittivät yleisön iloisuuteen, ja loppuun soitettu Shake a Tail Feather pisti viimeistään yhden jos toisen pyrstön keikkumaan.
Sillä välin laguunilavalla vetten päällä pisteli ensin menemään Moonshine Duo. Seuraavaksi keinuvalle estraadille astui Sista Zane Band, jonka blues-tarjonta vaihteli kypsän romantiikan rakkauslauluista sinisen melankolisiin fiilistelyihin pitkine urku- ja kitarasooloineen. Lämpöä ei puuttunut yleisön ja bändin väliltä solistin lähettäessä lentosuukkoja kuuntelijoiden keskuuteen.
Veden äärellä jatkettiin konkreettisesti rauhan ja rakkauden asialla Anakondan soittaessa 60-luvun rokkia. The Byrds -klassikko Turn! Turn! Turn! vei mielen aikaan, jolloin rauhaa ainakin yritettiin rakentaa nimen omaan musiikilla. Laguunilavan keikkatarjonnan päätti pohjoiskarjalaisine kantritarinoineen Huojuva Lato auringon viimeisten säteiden vetäytyessä keskusta-alueen talojen taakse piiloon.
Muun kattauksen ohessa Viininimeen oli pyhitetty koko illaksi estradi yhdelle miehelle eli Kallen Big Bandille, joka todisti ettei kantrin ja bluesin osaavaan tarjoiluun tarvita montaa kokkia soppaa sotkemaan.
Päälavalla vanhan rokin soitantaa jatkoi Alwari Tuohitorvi. Bändin repertuaari koostui muun muassa suomeksi lauletuista rock-klassikoista ja biisien väliin heitetyistä puujalkavitseistä. Kromikaunotar toi pakokaasun katkuista On the road -meininkiä, mikä villitsi yleisönkin vauhtiin. Seuraavaksi esitti bluesia ja rockia Hasse Walli Power Trio.
Illan kruunasi brittibändi The Searchers, joka kuuluu kuuluisiin 60-luvun liverpoolilaisbändeihin muuan Beatlesin tapaan. Pääesiintyjä otti yleisönsä veteraanin elkein, eikä ihmekään, sillä ensi vuonna yhtye on ollut yhdessä huimat 50 vuotta. Viimeistään Sweet for my Sweet sai jokaisen rokkivaarin rokkaamaan ja nuoremman jannun respektaamaan näitä Merseybeat-konkareita. Homekorvia? Ei todellakaan.
Tapahtuma saatettiin päätökseen oululaisen Expressin keikalla, joka aloitti settinsä lempeällä Whiter Shade of Palella. Kaiken kaikkiaan kuudestoista Ilovaarirock tarjosi onnistuneen matkan vuosikymmenien takaisiin rytmeihin, joista pystyivät erinomaisesti nauttimaan sekä seniorit että myös se osa yleisöä, joka jatkaa musailoitteluaan Ilosaarirockissa viikonlopun aikana.
Jarkko Böhm
Rauhaa ja rakkautta: Ilovaarirock 2011
Kuudennentoista Ilovaarirockin yleisö sai nauttia perjantaina leppoisissa tunnelmissa Ilosaaressa ilta-auringosta ja letkeästä vanhasta rokista. Teemana oli 60-luvun hippityyli, joten musiikki sai toimia rauhan ja rakkauden levittäjänä yleisön sekaan.
Festarin potkaisi päälavalla käyntiin blues-bändi Ugly Madison, jota seurasi vauhdikas Tsugu Ways Hurriganes-tulkintoineen. Näiden jälkeen upottauduttiin sielukkaaseen Motown-meininkiin Soul Trainin parissa. Soul-klassikot, kuten Lady Marmalade, virittivät yleisön iloisuuteen, ja loppuun soitettu Shake a Tail Feather pisti viimeistään yhden jos toisen pyrstön keikkumaan.
Sillä välin laguunilavalla vetten päällä pisteli ensin menemään Moonshine Duo. Seuraavaksi keinuvalle estraadille astui Sista Zane Band, jonka blues-tarjonta vaihteli kypsän romantiikan rakkauslauluista sinisen melankolisiin fiilistelyihin pitkine urku- ja kitarasooloineen. Lämpöä ei puuttunut yleisön ja bändin väliltä solistin lähettäessä lentosuukkoja kuuntelijoiden keskuuteen.
Veden äärellä jatkettiin konkreettisesti rauhan ja rakkauden asialla Anakondan soittaessa 60-luvun rokkia. The Byrds -klassikko Turn! Turn! Turn! vei mielen aikaan, jolloin rauhaa ainakin yritettiin rakentaa nimen omaan musiikilla. Laguunilavan keikkatarjonnan päätti pohjoiskarjalaisine kantritarinoineen Huojuva Lato auringon viimeisten säteiden vetäytyessä keskusta-alueen talojen taakse piiloon.
Muun kattauksen ohessa Viininimeen oli pyhitetty koko illaksi estradi yhdelle miehelle eli Kallen Big Bandille, joka todisti ettei kantrin ja bluesin osaavaan tarjoiluun tarvita montaa kokkia soppaa sotkemaan.
Päälavalla vanhan rokin soitantaa jatkoi Alwari Tuohitorvi. Bändin repertuaari koostui muun muassa suomeksi lauletuista rock-klassikoista ja biisien väliin heitetyistä puujalkavitseistä. Kromikaunotar toi pakokaasun katkuista On the road -meininkiä, mikä villitsi yleisönkin vauhtiin. Seuraavaksi esitti bluesia ja rockia Hasse Walli Power Trio.
Illan kruunasi brittibändi The Searchers, joka kuuluu kuuluisiin 60-luvun liverpoolilaisbändeihin muuan Beatlesin tapaan. Pääesiintyjä otti yleisönsä veteraanin elkein, eikä ihmekään, sillä ensi vuonna yhtye on ollut yhdessä huimat 50 vuotta. Viimeistään Sweet for my Sweet sai jokaisen rokkivaarin rokkaamaan ja nuoremman jannun respektaamaan näitä Merseybeat-konkareita. Homekorvia? Ei todellakaan.
Tapahtuma saatettiin päätökseen oululaisen Expressin keikalla, joka aloitti settinsä lempeällä Whiter Shade of Palella. Kaiken kaikkiaan kuudestoista Ilovaarirock tarjosi onnistuneen matkan vuosikymmenien takaisiin rytmeihin, joista pystyivät erinomaisesti nauttimaan sekä seniorit että myös se osa yleisöä, joka jatkaa musailoitteluaan Ilosaarirockissa viikonlopun aikana.
Jarkko Böhm
