Juhlajuttu 4/40: Hikeä! Heviä! Mellakka!

Näin Biohazard esiteltiin Ilosaarirockin käsiohjelmassa vuonna 1995.

Kesällä 1995 Ilosaarirockia oli järjestetty uudella paikalla Laulurinteellä jo muutaman vuoden ajan. Homma alkoi sujua ja työryhmä tietää kuinka Laululava käyttäytyi festivaalihumussa. Ilosaarirockissa oli jo esiintynyt Crampsin kaltaisia ulkomaisia vaihtoehtobändejä, mutta 1995 tapahtumaan uskallettiin kiinnittää jo isompia ajankohtaisia yhtyeitä kuten Chumbawamba ja Die Toten Hosen. Mukana oli myös rajuna esiintyjänä tunnettu Biohazard. Kaikki näytti hyvältä, kunnes keikka käynnistyi.

Helteinen heinäkuun alkuilta. Aurinko painuu raskaasti horisonttiin. Hiekkakenttä väreilee kuumuudessa. Ilma ei liiku. Mikään ei liiku. Yht’äkkiä räjähtää. Korvat soivat. Basso rankaisee sydänalaa. Tuhannet nyrkit nousevat ilmaan samanaikaisesti, ja seesteinen festivaalialue muuttuu hetkessä ampiaispesäksi. Hiekkapilvet pöllyävät, pitti pyörii ja hiki virtaa. Lavalle on noussut brooklyniläinen Biohazard, maailman ensimmäinen hc-punkkia, heviä ja räppiä yhdistelevä bändi kiertueensa ainoalle Suomen keikalle.

Antifasismista, poliittisesta kantaaottavuudesta ja tiukasta asenteestaan tunnettu bändi ei anna armoa, vaan piiskaa yleisöä jatkuvasti kovempaan vauhtiin. Ja yleisö tottelee. Yhä useampi liittyy pimenevässä illassa villinä vellovaan fanimassaan. Vauhti kiihtyy, otteet pitissä kovenevat. Tilanne alkaa lipsua käsistä. Joku kaatuu. Kontrolli pettää lopullisesti, kun laulaja-basisti Evan Seinfeld käskee yleisön kiipeämään luokseen lavalle. Seuraa kaaos: paidattomat nuoret rynnivät turvaitojen yli, alikynteen jäävät järjestyksenvalvojat panikoivat ja alkavat hakata kaikkea tielleen osuvaa pampuilla. Veri valuu, iskuja vaihdetaan. Sydän hakkaa. Jokainen hetki tuntuu kestävän ikuisuuden.

Saako tarina onnellisen lopun? Lue hyytävä loppuratkaisu kesällä ilmestyvästä Ilosaarirock-kirjasta.


Aihe: Juhlajutut.