Jukka Poika & Sound Explosion Band sekä lantioliikkeet


Sunnuntaina kuumimpaan aikaan päivästä Ilosaarirockin päälavalle nousee Jukka Poika & Sound Explosion Band. Ihmiset ovat virittäytyneet lanteiden hetkutteluun, ja Poika kekkuloi lavalla.

En itse ihan pääse käsiksi artistin tyyliin aloittaa biisi ja sitten vetää soitto poikki. Ymmärrän kyllä, että näin ehkä buustataan kansaa hurramaan kuuluvammin, mutta meikäläiseen keino ei oikein tepsi. Lavalle ja sen lähellä olevaan yleisöön katsottaessa tunnelma kuitenkin tuntuu olevan katossa, ja Jukka Poika nostelee polviaan ja lurittelee mikkiin. Bändin soitto tekee kyllä vaikutuksen, mutta toivoisin Jukan keskittyvän vähän enemmän laulamiseen. Artisti keskittyy niin kovin kannustamaan kansaa, että se verottaa jo itse kappaleista. Osa biiseistä tuntuukin jäävän alilauletuksi, mutta ehkei siihen edes kiinnittäisi itsekään huomiota, jos olisi itsekin täysin hurmion vallassa joraamassa yleisön keskellä.

Jukka Poika soittaa kipaleita laidasta laitaan, setistä löytyy niin totaalisen vanhaa settiä kuin uunituoreita biisejäkin. Sound Explosion Band pääsee edukseen pitkissä sooloissa, mutta Jukan kanssa heitetty kokonaisuus jää jotenkin vähän irralliseksi. Vaikka artisti itse kehuu menoa bileiden kaltaisiksi, ei meininki ihan välity etäämmälle. Haluan kuitenkin uskoa, että tunnelma lavan edustalla on kova. Ihmisiä tuntuu olevan paljon, vaikka väki hajaantuukin päälavan ulkotilassa.

Välitettävää sanomaa Pojalla tuntuisi riittävän. Ja vaikka keikka ei omaa mieltä hirveästi lämmitäkään, täytyyhän se myöntää, että artistin oma pieni lantioliike on kerrassaan hurmaava.

Teksti: Essi Orpana
Kuva: Sampsa Geijer

Aihe(et): Keikka-arviot.