Rakas festaripäiväkirjani!

Maanantai 15.7.2013

Rakas festaripäiväkirjani,

Rokki on nyt ohi, ja onneksi kärsittävänä on vain henkinen krapula. Ei siis sellainen morkkisolo, vaan se tyhjyys mikä täyttää pään, kun joku iso projekti on ohi. Mitä sitä nyt tekee elämällään, kun kaulassa ei roiku passi eikä heilu keikoilla kirjoittamisen ohessa?

Vapaaehtoistyö festareilla oli minulle ensimmäinen kerta, mutta olen aika varma, että ei todellakaan viimeinen. Näköjään tähän voi ihan oikeasti jäädä koukkuun, vaikka en etukäteen sitä ihan uskonutkaan. Mutta hei, onneksi seuraavaan rokkiin on enää alle vuosi!

Tiia / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Sunnuntai 14.7.2013

Rakas festaripäiväkirja,

Tuntuu uskomattomalta ajatella, että rokin viimeistä päivää viedään – viikonloppu on hujahtanut minun osaltani todella nopeasti. Viime kesänä oli ensimmäinen kertani vapaaehtoisena verkkotoimittajana, myös ensimmäinen kertani rokissa ylipäätään. Jatkoin tänäkin vuonna samoissa hommissa kuin viime vuonna, ja osasin siksi jo etukäteen odottaa, että viikonlopusta tulee hurjan hauska. Tässä vaiheessa voinkin todeta iloisena, että kaikki odotukseni hauskuudesta täyttyivät – tosin hieman eri muodossa kun etukäteen odotin.

Viime vuonna keskityin pääasiassa keikka-arvioiden laatimiseen ja haastatteluihin, mutta tänä vuonna olen niiden lisäksi päässyt muun muassa letittämään hiuksia, tuunaaman kaverini hametta ja osallistunut kukkaseppeleen tekemiseen – todellista laatujournalismia siis. Lisäksi olen ottanut osaa verkkotoimittajien kolmiotteluun, johon kuului tikkaiden kiipeämistä, sumopainia ja ukonkantoa. Tällä kertaa olen siis musiikin lisäksi tutustunut paremmin myös muihin aktiviteetteihin, joiden parissa festareilla on mahdollista viihtyä – sekä tietysti kirjoittanut kyseisitä kokemuksista festarielämään yhteistyössä muiden kolmiotteluun ja tuunailemiseen osallistuneiden kanssa.

Aktiviteettien lisäksi olen toki nauttinut myös Ilosaarirockiun bändi- ja artistitarjonnasta. Eilen tunnelmoin Stellan jäähyväiskeikan parissa ja ihastuin Lissieen, johon törmäsin sattumalta ohikulkumatkalla. Seuraavaksi olisi tarkoitus raportoida vielä siitä, mitä ne siellä Freerapissa keksivätkään.

Alunperin olin odottanut kovasti myös PMMP:tä ja Imagina dragonsia, mutta aikataulullisista ongelmista johtuen jouduin tällä kertaa luopumaan haaveistani nähdä ne. Huomenaamuna hieman erilaiset työt kutsuvat Kuopiossa, joten minun täytyy tänään kiirehtiä bussiin jo ennen kahdeksaa.

Huolimatta siitä, että olin töissä, viikonloppu oli hauska, musiikin ja naurun täyteinen irtiotto arjesta.

Elina / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Rakas festaripäiväkirjani,

sunnuntai on kulunut leppoisasti. Verkkotoimituksen teltassa on ideoitu, juotu kahvia ja kirjoitettu ahkerasti. Päätimme järjestää kolmiottelun, jonka toimitussihteeri-Anni voitti niukasti. (Voitteko kuvitella, ukonkannossa tuli kaksi samaa aikaa? Ja nyt puhutaan kuitenkin sadasosasekunnin tarkkuudesta!) Tikkaiden kiipeily oli kamalan vaikeaa ja siitä jäikin käteen (tai jalkaan) hyvän mielen lisäksi rikkinäiset sukkahousut. Sumopainiin en osallistunut, sillä muutaman vuoden takainen karhupaini on vielä liian tuoreessa muistissa – mutta hikiseltä ja hauskalta sekin joka tapauksessa näytti.

Tänään minulla on ohjelmassa Imagine Dragonsin ja Tarrus Rileyn keikkaraporttien lisäksi vielä vähän muiden juttujen kirjoittamista ja bändien kuuntelemista. Ennen tätä viikonloppua en kyllä tiennyt, että huvin ja työn voi yhdistää näin kiinteästi – ihanaa! Aurinko paistaa ja ihmiset hymyilevät, sormien alla on näppis ja mahtavat keikat odottavat. Tämä tyttö hymyilee tyytyväisenä sombreronsa alta!

Tiia / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Rakas festaripäiväkirjani,

Päivä kaksi. Nyt kun verkkotoimituksen hommat ovat tuttuja juttuja viime vuodelta, niin stressitasot ovat alempana ja voi jo nauttia tekemisen ilosta. Tänä vuonna minulla ei ole kuin yksi tai kaksi must see-keikkaa, ja niistäkin toinen oli jo eilen. Nyt olen viihtynyt enemmän näytön äärellä kuin itse festarialueella. Välillä on mukava tulla kotiin asti kirjoittamaan juttuja rauhassa ja hiljaisuudessa. Toipilasnilkkakin on kestänyt yllättävän hyvin menoa ja meininkiä. Muistakaahan huolehtia nesteytyksestä – siis veden juonnista – näyttäisi olevan kuuma päivä tiedossa. Tähän mennessä Rokki on sujunut mukavissa ja rauhallisissa merkeissä ystävällisten ja kohteliaiden festarivieraiden ansiosta. Toivottavasti näin jatkuukin. Alueella nähdään!

Petra / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Rakas festaripäiväkirja,

Ilosaarirockin viimeinen päivä starttaa! Omalta osaltani tämän vuoden Ilosaarirock on ollut poikkeuksellinen verrattuna aiempiin vuosiin, kun festariranneke onkin vaihtunut verkkotoimituksen passiin ja kädessä komeilee mikrofonipuomi. Pääsin töihin NettiTV:seen Karelia-ammattikorkeakoulun kautta ja äänittäjän pesti on sujunut alkujännityksestä ja pelosta huolimatta varsin mallikkaasti. Bändien ja artistien kohtaaminen on ollut viikon suola. Odotan jo innolla viimeisen päivän haastatteluja, luvassa on mm. paikallinenDistress of Ruin ja Michael Monroe.

Viikkoon on mahtunut stressiä, kiirettä ja uutta opittavaa, mutta onneksi voiton ovat vieneet hyvä fiilis ja uudet kokemukset ja ihmiset. Sitä paitsi viikossa voi oppia hurjan paljon, aiempaa kokemusta kun äänittäjän työstä ei juurikaan käytännössä ollut kertynyt. Fiilistä nostattavat entisestään aurinkoinen ja lämmin sää sekä taustalla jatkuvasti pauhaava hyvä musiikki. Tapahtumarikkaasta viikosta on jäänyt hyvä fiilis ja uskon, että vietän vaihtoehtoisen Ilosaarirockin myös ensi vuonna NettiTV:n kanssa.

Vapaaehtoisena voi kokea paljon enemmän kuin festarialueen aitojen takana, itseäni ei ainakaan kaduta että lähdin mukaan. Suosittelen!

Rokrok ja huippua viimeistä rokkipäivää!

Annika Pitkänen/  NettiTV

Voi rakas festaripäiväkirjani,

Mikä päivä minulla olikaan! Kello on nyt 01.06 ja ollaan jo sunnuntain puolella. Aamulla minua jännitti vielä aivan kamalasti, ja samoin silloin kun etsiydyin kohti verkkotoimituksen leiriä, mutta paikalle päästyäni fiilikseni muuttui aivan täysin. Jännittää minua kyllä huominenkin, mutta tällä hetkellä olen aivan liian väsyneen onnellinen miettimään sitä. Pitkä päivä meni niin äkkiä, että ilta tuli aivan hurauksessa. Kerkesin katsella bändejä ja nauttia fiiliksestä, mutta myös kirjoittaa juttuja ja tehdä niihin liittyvää taustatyötä: välillä taustatyön tekeminen vain on saippuakuplien puhaltamista ja farkkuhameen lyhentämistä. Ja Lissie oli aivan ihana! Jätkäjätkät vetivät tunnetusti hyvällä meiningillä, ja lämpesin jopa vähän Nightwishin överishow’lle. Nyt vähän viiniä ennen huomisen uusia käänteitä, hyvää yötä!

Tiia / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Lauantai 13.7.2013

Rakas festaripäiväkirja,

Innolla odotettua festivaalia varjostaa torstai-iltana nyrjähtänyt nilkka. Toistaiseksi alueella klenkkaaminen on sujunut, ja toivon, että nilkka kestää viikonlopun. Oma festariheilakin on hakusessa: mies lähti perjantai-illasta ryyppäämään, eikä häntä ole aamuyön tankkauskäynnin jälkeen näkynyt.

Päivästä on mukavaa nähdä kavereita kaupungilla, ja ahtautua täpötäysille terasseille. Sää on mahtava: aurinko ei porota liikaa, eikä ole liian kuuma. Vapaat pari tuntia kulkevat kuin siivillä, ja paluu festarialueelle odottaa. Mieskin löytyy puistosta. En tiedä sitä vielä, mutta tulen myöhemmin katumaan, että vaihdoin lenkkarit All Starseihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lenkkarit on tarkoitettu vain lenkille. Tulen siis huomisesta alkaen lenkkeilemään loppurokin ajan.

Ilta tarjoaa itselleni kaksi vastuu keikkaa kera Karri Koiran ja Ruudolfin, sekä Hot Chipin, josta en ole aiemmin kuullut, mutta kuulemma bändi soittaa elektropoppia. Päivä alkaa olla jo 11 tuntia pitkä, mutta vielä pitää jaksaa viimeisen vastuukeikan ajan. Ja kyllä jaksaa! Ensimmäinen festaripäivä on kulunut vauhdilla, ja monta asiaa on näihinkin tunteihin mahtunut. Kohokohdaksi voisin mainita Haloo Helsingin! haastattelun. Huomenna lisää!

Petra Linden / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä

Rakas festaripäiväkirja,

vapaaehtoishaun kautta pääsin töihin Ilosaarirockiin Mediakeitaalle. Mediakeitaalla tärkein tehtävämme on sopia haastatteluista, joita tehdään artistien kanssa sekä saattaa toimittajat haastatteluihin. Lisäksi huolehdimme että toimittajilla on mukavat oltavat keitaalla sekä autamme Ilosaarirockin lehdistötiedotteen kokoamisessa. Mukaan mahtuu myös kahvinkeittoa ja muita hanttihommia. Mediakeitaalla työskentely on todella mukavaa; pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja tekemään tärkeää työtä kulissien takana, sillä tavalliselle festarikansalle toimintamme ei kauheasti näy.

Vapaaehtoisena työskentely on todella antoisaa puuhaa. Koska meitä vapaaehtoisia on paljon, ei töitä tarvitse tehdä kellon ympäri, joten on mahdollista myös nauttia esiintyvistä artisteista ja festarielämästä. Vapaaehtoisista myös huolehditaan hyvin: me saamme ilmaisen ruuan, taukotuvalla voi nauttia virvokkeita tai välipalaa edulliseen hintaan eikä pidä tietenkään unohtaa että pääsemme ilmaiseksi festareille! Mukaan saattaa mahtua myös työnkuvan mukana tulevia “bonuksia”. Tämä pitkäaikainen Nightwish-yhtyeen fani pääsi saattamaan toimittajia haastattelemaan kyseistä bändiä ja sai siinä sivussa nimmarit artisteilta. Aika kiva palkkio työpanoksesta, vai mitä? :)

Ja kaiken kruunaa hyvä mieli, jonka saa vapaaehtoisena olemisesta!

Teija / Mediakeidas

Rakas festaripäiväkirja,

Aamu alkoi melko rauhallisissa merkeissä, laiteltiin ensin pääportin vierestä infokopin nettivermeet kuntoon. Arttu, tietohallinnon toinen vastaava, kävi tarkastamassa Marskidatan kaverin kanssa tulostimen, jota epäiltiin hajonneeksi. Tuon tulostimen kanssa painittiin muutama tunti eilen illalla. Vaihtoonhan se kone meni kun ei myö sitä pelaamaan saatu. Lähempänä puolta päivää päätettiin Artun kanssa suunnata aamupalalle melkoisen Rokkaavalle brunssille Kuntokeitaalle.

Eipä päästy kuin ovelle niin rupesi jo puhelin soimaan. Onneksi ensimmäiset tehtävät voitiin nakittaa luottoduunarille ja eikun sapuska huiviin ja baanalle. Puolenpäivän jälkeen alkoi siellä sun täällä olla maksupäätteitä ja verkkoja joita piti käydä vähän ravistelemassa, jotta saadaan rokkikansalle kaljaa ja artisteille mahdollisuus feisbookin päivittämiseen.

Pahimmasta sumasta kun selvittiin ehdinkin jo käymään haukkaamassa VIP-ruokailun maukkaita eväitä, sekä katselemassa pari biisiä. Porukkaa on huimasti jokapuolella, jalkoja särkee hitusen ja naama on palanut viikon juoksemisen ja verkonpystytyksen jälkeen, mutta tunnelma on katossa. Seuraavaksi vuorossa päivystyskierros alueen ympäri ja kaippa sitä ohimennen ehtii taas katselemaan hiukan esiintyviä artistejakin. Kaikenkaikkiaan fiilis on uskomaton ja toivottavasti näin on myös jatkuu.

Päivystävä tietohallintovastaava kiittää ja kuittaa!

Rakas festaripäiväkirja,

Ilosaarirock, mää oon tulossa! Aamuinen työvuoro ja nykyinen asuinsijaintini Tampereella pakottivat venyttämään rokkiin lähdön aina tähän päivään puoleenpäivään saakka, mutta nyt ei mikään enää estä minua painamasta kaasu pohjassa kohti Joensuuta! No okei, rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että meikähän istuu leveästi takapenkillä läppäri sylissä, ja kuskin hommat olen ulkoistanut muille.

Ilosaarirockia on odoteltu ja fiilistelty Tampereeltakin käsin jo hyvän tovin (lue: viime kesästä saakka), ja into päästä kohti itää on kasvanut sitä mukaa, kun rokki on lähestynyt ja TJ-päivät vähentyneet. Intoa päästä Joensuuhun rokkailemaan ei vähennä ainakaan se, että Joensuussa, entisessä rakkassa opiskelukaupungissani, josta karkasin keskemmälle Suomea maaliskuussa, tapaan pitkästä aikaa myös opiskelukavereitani, ja tietenkin pääsen myös rokkihommiin eli jo viime vuodelta tuttuun pestiini Verkkotoimituksen toimitussihteeriksi!

Mut nyt, rakas festaripäiväkirja, nyt on aika pysähtyä jollekin ysitien varrella sijaitsevalle huoltsikalle kahvi- ja vessatauolle. llosaarirock, aim kamiing!

Anni / Verkkotoimituksen toimitussihteeri
Rakas festaripäiväkirja,

Klubien jälkeinen ensimmäinen varsinainen festaripäivä alkoi kiireessä, mutta hymyillen. Jotenkin on ollut hommat aika mukavasti siivoushanskassa koko viikon. Osa hommista menee aina vähän viimetinkaan, mutta kun siihen osaa jo varautua, niistäkin tilanteista selviää yleensä aika heittäen. Tämän vuoden vapaaehtoiset ovat tehneet meikän työurakasta aika paljon odotettua iisimmän. Ihanaa, kun ihmiset ovat innostuneita kierrättämään henkilökuntaa ja festrikävijää myöten! On ihan oikeesti semmonen olo niinku festareilla pitäiskin, että jippijee vaan! Nyt nimittäin meen kattoo keikkoja!

Roska-Veera / siivouksen ja kierrätyksen vastaava

---

Rakas festaripäiväkirja,

Yhdestoista rokki, ja se menee Eläin-yhtyeen autokuskina ja muuten vain festaria vietellen. Eläin soittaa vasta myöhemmin sunnuntai-iltana, joten festarin tunnelmasta olen tänään nauttinut yleisön puolelta. Bändeistä olen ehtinyt alue-esiintyjien lisäksi nähdä Mokoman ja Haloo Helsingin. Illemmalla kiinnostaa nähdä vielä Nightwish, mutta muuten olen vain pyörinyt ystäviä ja valmistautunut henkisesti huomista varten. Ilosaarirock ei ole juurikaan mielessäni muuttunut vuodesta 1997, jolloin ensimmäistä kertaa aluella olin. Fyysisesti lavat ovat eri paikassa, kuin ennen, mutta henkisesti rokki on entisensä. Vaikka itse tänä vuonna en ns. biletysporukoissa juuri ehdi pyöriä, on rokki silti vuoden parhaat bileet. Long live Ilosaarirock!

Kimmo / Eläimen crew
Rakas festaripäiväkirja,

ensimmäinen työvuoroni vapaaehtoisena on sujunut varsin mukavasti ja rennosti. Olen töissä mediakeitaalla, jossa kestitsemme rokkiin saapuneen mediaväen ja autamme haastattelupyyntöjen välittämisessä artisteille. Kahvinkeiton ja karkinsyönnin lisäksi juoksentelimme tänään vuorotellen ympäri festarialuetta milloin missäkin mediakeitaan hommissa, esimerkiksi etsimässä vesipulloja taukotuvalta tai Eläkeläisiä päälavan takaa. Mediakeitaan työtehtävät ovat myös palkitsevia – Nightwishia fanittava työkaverini lähti juuri saattamaan toimittajia yhtyeen haastatteluun.

Sunnuntai tuo varmasti tullessaan lisää artistibongauksia sekä innokasta kahvinkeittoa. Vapaaehtoisista pidetään täällä hyvää huolta, sillä kahvia ja pullaa riittää keitaalla myös työntekijöille. Rokkitöissä on aina oma festaritunnelmansa, millaista ei yleisön puolelta voi aistia. Huomista odotellessa!

Sanna-Mari / Mediakeitaan talkoolainen
Rakas festaripäiväkirja,

Univelan ja hektisen juoksemisen täyttämä päivä on jo verottanut työntekijää, eikä ajatukseni juokse enää samassa tahdissa vauhdikkaasti kipittävien jalkojeni ja kärpäsenä vispaavien ajatusteni tahdissa. Olen talkoolaisena Ilosaarirockin Taukotuvalla, ja työni on enimmäkseen kahvin keittämistä kofeiininjanoiselle työläisporukalle ja lähinnä pitää huoli siitä, että kahvia on saatavilla. Ja sitähän on. Ja sitähän muuten kuluu.

Taukotuvalla työskentely tapahtuu sykleissä: ensi hetkenä saatan istahtaa tuolille levähtämään, mutta toisena teenkin jo kymmenettä asiaa yhtä aikaa. Kireys on kuitenkin kaukana niistä ajatuksista, joita homma herättää. Tunnen oloni samaan aikaan rennoksi, hyödylliseksi, iloiseksi, hyperaktiiviseksi, ehkä väsyneeksi, mutta ennen kaikkea tähän hetkeen kuuluvaksi. Keskiyöhön on vielä muutama tunti aikaa, sen jälkeen jatkan nauttimista festaritunnelmista aivan tavan festarikansalaisena.

Viikonloppu on ollut jo hieno, mutta siitä tulee vielä huikea.

Parhain terveisin,

Anni / kahvinkeittäjä vapaaehtoisten taukotuvalta

Rakas festaripäiväkirja,

kaikki on huonosti.

No ei oikeesti oo! Tai no on, mut ihan vähän vaan: Oon ihan pölyssä ja muussa kuivassa liassa. Uimavesi on liian märkää ja luultavasti myös kylmää. Täällä on ihan liikaa ihmisiä. Päivisin hikoan ja iltasin on liian kylmä eikä vaatteita ole koskaan tarpeeksi. Työtehtävästä toiseen joutuu juoksemaan viiden minuutin varoitusajalla ja kaikilla muilla valokuvaajilla on hienommat kamerat ku miulla. Kahvi maistuu käyneeltä. Kaikilla muilla on hienot festarityylit mut työläinen pukeutuu siihen mitä ekana rinkasta saa vedettyä päälle. Verkkotoimituksen teltan jääkaapin ovi hajos ja sitä joutuu kikkailemaan paikalleen kuin tuhannen palan palapeliä. Musaa tulee joka tuutista eikä hetken rauhaa tunnu saavan edes bajaman löyhkässä.

Noin puolen tunnin välein tulee mieleen se sama ajatus jonka muistelisin pyörineen päässä jo kahden vuoden ajan: “MIKS IHMEESSÄ OON TÄÄLLÄ TAAS?” En pysty vastaamaan kysymykseen. Ehkä se on tapa, ehkä kunnianhimo, ehkä ajan parantavaan voimaan uskominen, ehkä tarve tuntea itsensä tärkeäksi tai ehkä oon vaan sekasin. Täällä sitä silti taas ollaan, Ilosaarirockin verkkotoimituksen kuvaustehtävissä.

Meinasin kyllä tulla ens vuonnakin, on täällä silti sen verran kivaa.

Rok rok ja soronoo kaikille!

T: Veera/Verkkotoimituksen valokuvaaja

Perjantai 12.7.2013

Rakas festaripäiväkirjani,

Minua jännittää aivan käsittämättömän paljon! Onneksi tämä jännitys on sellaista iloista jännitystä eikä sellaista kauhunsekaista – ainakaan paljon. Kävin aamulla hakemassa vapaaehtoiskamppeeni jäähallilta, ja viimeistään siinä vaiheessa innostukseni pääsi lopullisesti valloilleen. Ihan oikea rokkipaita ja sellainen kaulaan laitettava passi, siis minulla! Vaikka joskus aikoinaan melkein vannoin, että eihän festareille mitään duunia mennä tekemään, tämä verkkotoimituksessa työskentelyn mahdollisuus kyllä avasi silmäni kerralla. (Onneksi juttuni ovat aina niin makeita, että välillä on jopa ihan kiva syödä sanansa, ehhe!) En ole oikeastaan tehnyt vielä yhtään mitään, mutta minusta tuntuu jo nyt siltä, että tämä vapaaehtoiseksi hakeutuminen oli paras idea aikoihin. Pääsen tapaamaan uusia ihmisiä, kirjoittamaan, ja tekemään asioita, joita en ole koskaan ennen tehnyt – ihan mieletön mahdollisuus.

Tällä hetkellä keräilen voimia työpäivän jäljiltä ja odottelen kavereitani saapuvaksi viettämään rokkietkoja. Kuuntelen sekaisin Imagine Dragonsia, Haloo Helsinki!ä, Lissietä, Sigur Rosia ja oikeastaan kaikkea mahdollista. Jos levylautasella on sekava meno, samalla tavalla harhailevat kyllä ajatuksenikin. Jännittää ihan sikana, mitä vaan voi tapahtua! Tule jo, rokki 13!

Tiia / Verkkotoimituksen vapaaehtoistyöntekijä