Sue-lavan avannut Pertti Kurikan Nimipäivät veti teltan täyteen

Joku joskus sanoi, että nimipäivissä ei ole juhlimista. Ehkäpä tämä pätee sitten tavallisiin nimipäiviin, sillä Pertti Kurikan Nimipäivät sen sijaan on kaiken juhlinnan arvoinen. Sue-lavan räväkästi kappaleellaan Sä et oo normaali avannut yhtye valloitti sekunneissa massiivisen yleisön. Tunnelma teltassa oli erittäin tiivis, mutta mahtava. Ketään ei tönitty tai tallottu, vaikka tanssiminen yltyi välillä hurjaan piirihyppelyyn. Ihmisten kasvoilla näkyi vain iloisia ilmeitä, ja nyrkkiin puristetut kädet hakkasivat ilmaa.

Kun yhtyeen lavashowta seuraa, ei uskoisi Pertti Kurikan Nimipäivien muodostuneen vasta vuonna 2009. Bändi on kuitenkin ollut aktiivinen perustamisestaan lähtien, ja ensimmäinen levy saapui ihmisten ilmoille jo seuraavana vuonna. Vuonna 2012 valmistunut yhtyeen elämästä kertova Kovasikajuttu-elokuva oli ehkä myös yksi syy ratkeamispisteeseen asti täyttyneeseen telttaan.

Keikan alussa todettu “yhtye rikkoo kaikki ennakko-odotukset” pätee ainakin allekirjoittaneeseen. Vain nimeksi punk-musiikkia kuunteleva huomasi  jalkansa taputtavan musiikin tahtiin ja suunsa vetäytyvän hymyyn katsellessaan kuinka Pertti Kurikka kumppaneineen villitsi yleisön. Suosionosoitukset raikuivat jokaisen rallin perään, ja kun yhtye puolisen tuntia keikan alkamisen jälkeen ilmoitti olevan viimeisen biisin aika, yleisön pettymyksen saattoi aistia ilmassa. Aplodeerattuaan korviahuumaavasti yleisö sai kuitenkin haluamansa, ja Pertti Kurikan Nimipäivät palasi lavalle. Pääasiassa bändin aineisto oli suomenkielistä, mutta mukaan mahtui vaihteluna englanninkielistäkin sekä hyvin lyhyttä tykitystä. Lavalla hillitynkin oloinen yhtye sai yleisössä aikaan aivan päinvastaisen reaktion, ja jokainen lyhyt (ja kirosanojen täyttämä) välispiikki sai hurjat suosionosoitukset. Eipä ihme, että moisella meiningillä vetävä orkesteri sai toimittajankin ilmeen vaihtumaan virneeksi!

Viimeinen kappale, yhtyeen nimikkobiisi Pertti Kurikan Nimipäivät oli hieno loppuhuipennus keikalle. “Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukana” siinä laulettiin, ja luultavasti juuri tämä ajatus jäi kaikille keikalla olleille mielen päälle.

Teksti: Helisa Reittola
Kuva:Tuukka Pakarinen