ilosaarirock 
Opeth aloittaa keikkansa Päälavalla tasan kello 20:15. Ruotsalainen metalliyhtye on kerännyt yllättävän vähän yleisöä. Väki seisoo väljästi ja istuskelee nurmialueilla illan viilentämästä säästä nauttien.
Yhtyeen veturi ja keulahahmo, Mikael Åkerfeldt, kertoo kitaran alavireisyyden olevan oiva kikka tuomiopäivän saundin saavuttamiseen ja pahoittelee ruosteista suomen kielen taitoaan.
- Osaan sanoa yhden asian: haluatko sinä kaksisata kilo irtopaska? Tällaista me opettelemme ruotsalaisissa kouluissa.
Nyt mennään! Kuva: Sampsa Geijer
Åkerfeldt puhuu suuren osan välispiikeistään ruotsiksi, eikä yleisö tunnu pistävän pahakseen. Settilistasta löytyvät muun muassa kappaleet Hope Leaves sekä hieman svengaavampi The Lines In My Hand. Näistä jälkimmäisen Åkerfeldt epäilee muodostuvan klassikoksi – joskus ensi vuosituhannella.
- Hevimetalli on koominen genre, vaikka rakastankin sitä yli kaiken, Åkerfeldt toteaa ja naureskelee sille, miltä yleisö näyttää moshatessaan ilman musiikkia. Viimeisen biisin aikana taaempanakin seisoskeleva väki voi screeniltä nähdä eturivin antaumuksellisesti viuhuvat hiukset ja heiluvat nyrkit.
- Tuo oli kyllä vähän liian hyvä keikka.
- Liian hyvä? Voiko olla liian hyvä?
Keikan jälkeen hajaantuvan yleisön salakuuntelussa on se huono puoli, ettei keskusteluja välttämättä kuule loppuun saakka. Toimittaja voi vain jäädä pohtimaan, voiko keikka olla liian hyvä?
Teksti: Johanna Mikkola
Kuva: Sampsa Geijer
