Apina huokuu voimakasta Suomi-sanomaa
Persoonallinen räpin ja metallimusiikin yhdistelmä iski festariyleisöön, ja ensimmäistä kertaa Ilosaarirockissa esiintynyt Apina keräsi lavan eteen tanssivaa, moshaavaa ja hilpeää väkeä.
Apinan energia ei hyydy koko keikan aikana. Kuva Antti Pitkäjärvi.
Keikan aloittaminen ei juuri kikkailua tai ylimääräistä fiiliksen nostattamista kaipaa. Tämän todistaa Oulusta kotoisin oleva Apina, joka polkaisee settinsä käytiin räjähtävällä energialla. Jo ensimmäiset biisit tanssittavat yleisöä, vaikka kappaleita ei tunnetakaan. Leo Heikkilän luotsaama menevä rumpukomppi ja Henri ”Pessi” Pesosen rap-osuudet pitävät siitä huolen.
Rap-laulannan lisäksi soittimien ylläpitämä raskaampi hevitunnelma houkuttelee paikalle monipuolisen väkijoukon. Kertosäkeitä lauletaan kolmen miehen voimin, kun Pesosen lisäksi kitaristi Tuomas Alfthan ja basisti Aake Lämsä liittyvät mukaan. Kyseenalaistettavaa ei jää, kun raaka meininki yhdistyy vahvoihin, suorasanaisiin lyriikoihin.
Erikoisen musiikkityylinsä lisäksi Apina erottuu valtavirrasta lavakarismallaan ja -käyttäytymisellä. Pesonen puhuu ja paljon, useimmin huumorin pilke silmäkulmassa. Erään kappaleen alussa soi piano, mutta lavalla tätä soitinta ei näy missään.
– Hä, missä tän bändin pianisti on? Pesonen karjahtaa ja jatkaa: – Hähää, me vedetään playbackina koko show.
Tämän jälkeen räppärin suusta purkautuva karjahdus ”no ei vitussa!” saa yleisössä aikaan aplodien ja vislaavien huutojen saatteleman näkyvän reaktion.
– Me ei olla mikään tavallinen rokkibändi. Pidetään demokraattisesti käsi ylös -äänestys, tarvitseeko teitä näin biisien välissä huudattaa.
Ei tarvitse. Yleisö tanssii, taputtaa ja tönii toisiaan leikkisästi silti.
Aake Lämsä. Kuva Antti Pitkäjärvi
Apinan keikasta löytää paljon uusia, erittäin piristäviä ja nerokkaita kikkailuja. Yksi näistä on esimerkiksi kertosäkeeseen asetetut vuoropuhelut. Pessin osuutta ”lähestymiskielto!” seuraa Alfthanin kommentti ”Ootko tosissaan?”. Tällaisten elementtien ansioista kappaleet ovat todella mielenkiintoisia aina ensimmäisestä minuutista loppuun saakka.
Debyyttialbumi ”Infektiko” on täynnä juuri sitä aitoa suomimeininkiä. Kappaleiden sanoitukset kertovat viinasta, uskonnosta, yhteiskunnasta ja sen ongelmista, politiikasta ja onnettomuuksista. Keikan tunnelma on tästä huolimatta rento ja hyväntuulinen, ehkä juuri loistavien välispeakien ansiosta. Bändin jäsenistä välittyy yhtä aikaa vaatimaton mutta erittäin osaava kuva.
Erikoisten piirteiden lista jatkuu, kun Pesonen paljastaa, että vain yhdessä kappaleessa on kitarasoolo. Sen Alfthan hoitaa tyylikkäästi ja saa yleisön moshaamaan. Viimeisen kappaleen aikana myös kuvataan uutta musiikkivideota.
Yleisön ja bändin välillä tuntuu olevan katkeamaton vuorovaikutus koko keikan ajan, mikä on harvinaista festareilla. Pesonen pyytää yleisöstä suoraa palautetta, ja sitä saatuaan kertoo, että kommenttia voi laittaa myös osoitteeseen [email protected].
– Huono vitsi. Ei teille sieltä kukaan vastaa.
Uusi kappale lähtee soimaan. Näin monipuolisesta yhtyeestä ei huonoa sanottavaa löydy.
Teksti: Anne Tuovinen
Kuvat: Antti Pitkäjärvi
