Kuva: Janne Lohilahti
Nämä tyypit tietävät, miten elää: keskelle Ravileirintää on pystytetty neljän neliömetrin kokoinen täytettävä uima-allas. Salla Miettinen, 22, Suvi Korhonen, 22, ja Janne Thusberg, 28, oleilevat sen viileässä syleilyssä. Kahdeksalta sunnuntaiaamuna kolmikon hymy ei ole vielä hyytynyt.
– Ostin tämän uima-altaan toukokuussa, se on ollut auton takakontissa siitä lähtien. Täällä sitten otettiin se ulos. Ollaan täytetty tätä tuosta vesipisteestä.
– Me täytetään tätä koko ajan. Koko ajan lisätään vettä.
– Kesän paras viikonloppu ja kolme päivää täytetään. ”Mitäs teit siellä festareilla?” ”No täytin kolme päivää vesipatjaa.”
– Me ei olla nukuttu ollenkaan. Me ei olla hereillä, koska me ei olla vielä nukuttu.
– Festarikansa ei koskaan nuku, oikeesti. Ei ne oo festarit, jos nukkuu. Ilta meni ihan tosi hyvin. Oli tosi hauskaa.
– Me oltiin täällä leirinnässä…
– … oltiin kattoo Reiskaa, Apulantaa, Zara Larssonia…
– … oltiin festarialueella, ja baarissa, BePopissa…
– … ja SANNI! Se oli hyvä.
– Mutta Milky Chance oli paras.
– Mä sanoisin kyllä, että SANNI oli paras.
– Me ollaan yöllä viihdytetty itseämme musiikilla ja alkoholilla.
– Ja ollaan räiskitty toisiamme vedellä. Vesisotaa. Just näin.
– Mutta mun side ei saa kastua! Mun palovamma ei saa kastua! Tämä tapahtui ennen rokkia, poltin säären moottoripyörän putkeen. Mä en saa uida kolmeen päivään.
Oikeasti hyvä tunnelma
– Kannattaa tulla Ilosaarirockiin, jos haluaa nauttia elämästä. Se on niin, kannattaa tulla.
– Ilosaarta kuvaavia sanoja ovat aurinkoinen, lämmin…
– Rento. Euforinen.
– Ystävät.
– Just se, että kaikki tulevat eri paikkakunnilta, mutta kaikki ovat hyvällä fiiliksellä.
– Mun mielestä Ilosaarirock on äänestetty tunnelmaltaan parhaaksi festariksi kahtena vuonna peräkkäin. Mun mielestä se on merkittävä juttu. Se kertoo siitä, että tunnelma on oikeasti hyvä.
– Mun mielestä siihen vaikuttaa ehkä se, että Joensuu on pienempi paikkakunta, ja ei se ole sellainen massatapahtuma. Täällä on ainutlaatuinen tunnelma niin kun oikeesti.
– Ollaan ehditty saada uusia frendejä. Tässähän näitä on. Mehän ei oikeestaan tunneta minkään muun kuin tämän uima-altaan perusteella.
– Me ollaan tässä Sallan kaa vähän niin kuin…
– Lokkeina. No eikä olla. Meidät kutsuttiin tänne. Saatiin kutsu.
– Niin.
– Tonihan teidät kutsu.
– Se tais tapahtuu jo päivällä.
Parin tunnin hiljaisuus
– Jossain vaiheessa yötä täällä hiljenee. Kaikki niin ku hiljenee ja rupee nukkuu.
– Niin, tossa viidestä seitsemään.
– Se kestää ehkä pari tuntii. Sit yhtäkkii alkaa kuuluu musiikkii jostain, ja kaikki vaan nousee silleen uudestaan tähän päivään.
– Mutta jotkut hullut valvoo koko yön.
– Ehkä me aiheutettiin meteliä, jos oli meteliä.
– Mut ei varmaan muuten, ei ainakaan tähän kuulunut.
– Meidän musa kuulu.
– Ainakin tuolla päässä kuului musaa, kun kävin siellä. Ihan stereoista.
Rantabileet kello yhdeksältä
– Tiedättekö mitä? Tuolla puiden välissä, siellä olis Beach Partyt!
– Meidät kutsuttiin Beach Partyihin.
– Sanottiin, että tunnin päästä olisi. Miksi me ei olla menossa?
– No, niin, kun ajateltiin, että on niin pitkä matka.
– Ne sanoi, että ”pyyhe mukaan”, no, eihän meillä mitään pyyhkeitä ole.
– Ehkä se oli se syy. Ja kun sinne kävelee vähän pidemmän matkaa.
– No, pitäis ehkä käydä kattoo.
Likaista hommaa
– Toi vesipiste on kyllä ihan sairaan hyvä keksintö tällaiselle festarialueelle. Tämmöisiä pitäisi olla aina.
– Mutta vessoja täällä on aika vähän. Niitä on vain tuolla. Vai oliks tuolla päässä?
– Jos pystyis, niin suihkut olisi aika jees.
– Tässä vesipisteellä ollaan peseydytty.
– No ei. Tuolla urheiluopistolla on joku suihku vissiin.
– Semmoisilla desinfiointipyyhkeillä. Aika likasta hommaa.
– Niin kuin näet, toikin pesee kainaloita tossa vesipisteellä. Varmaan tolla meiningillä menee. Mut suihkut ois aika jees.
On vaan valvottava
– Onneksi sunnuntaita on vielä jäljellä. Uuteen nousuun. Sunnuntaipäivä vielä.
– Ei nukuta edelleenkään.
– Eka esiintyjä on Vilma Alina.
– Okei. Se mennään kattoo.
– Se on hyvä.
– Jos nyt rupee nukkumaan, niin sit ei kyllä herää, oikeesti. Se on vaan valvottava.
Kimppakyytejä kakkupalkalla
– Maanantaina lähdetään himaan.
– Varmaan mun autolla mennään.
– Aika hyvin saa nykyään kimppakyytejä, kun mäkin Helsingistä asti tulin tänne. Se on oikeesti aika positiivista, kun niin moni on menossa tänne. Ihan Facebookin kimppakyytisivustolta löysin.
– Kaikki oli kyllä, oikeesti tosi moni oli, kun mä katoin niitä kimppakyytejä, tulossa ex tempore Ilosaarirockiin.
– Mä en ottanut ees paluujunaa, mä aattelin, että saan täältä kyydin, niin kuin sainkin!
– Niin, jos teet sen kakun.
– Niin, totta. Lupasin leipoa marmorisuklaakakun.
– Toni heräs!
Teksti: Niina Turunen
Kuvat: Janne Lohilahti