Satyricon. Kuva: Markus Korpi-Hallila
Satyr junttaa päähäni uuden Deep Calleth Upon Deep -kappaleen kertsin sellaisella intensiteetillä, että se kimpoilee päässäni vielä seuraavana aamuna. Satyricon on harvoin huono lavalla, mutta ei se kyllä usein ole myöskään näin saakelin hyvä.
Jos Satyr, eli vokalisti Sigurd Wongraven jättäisi corpse paintin pois ja tulisi myymään minulle vakuutusta tai käytettyä autoa, olisi se täysin uskottavaa. Ja sehän on paljon pelottavampaa kuin ne kaikki kolmetoista pingviininaamioissaan kirkuvaa bläkkisartistia tusinassa.
Vuonna 1990 Eczema-nimellä perustettu bändi näyttää edelleen nuoremmilleen kuinka homma hoidetaan.
Satyricon ei ole siinä mielessä heittäytyvä bändi, että he olisivat keikalla niin sanotusti irti. Esiintyminen on hallittua ja intensiteetti rakennetaan hyvin tietoisesti. Hillityn raskasliikkeinen teatraalisuus toimii hyvin. Meininki keikalla on jäätävän kova, ja poppoo jatkaa vielä vartin verran yliajalle ilmoitetusta soittoajastaan.
Satyricon. Kuva: Markus Korpi-Hallila.
En tiedä mitä norjalaisten juomaveteen on bäkkärillä laitettu, mutta bändi tuntuu lauantaina olevan poikkeuksellisen tulessa. Kontakti yleisöön on tiivistä ja aivan toisenlaista kuin esimerkiksi aiemmin tänä vuonna Tampereen Tullikamarin keikalla. Kuuluu tavallaan asiaan kehua kuinka kovan luokan metallimaa Suomi on, mutta Satyrin vakuuttelut siitä vaikuttavat täysin vilpittömiltä. Bändin keulakuvan viileä olemus ja sisältä pursuava innostus rakentavat kiehtovaa kontrastia ja keikka saa lisää tasoja. Hienoja tasoja.
Keikan loppupuolella joku kaveri naputtaa olkapäähäni ja kyselee joko ne soitti Mother Northin. Kyllä ne soittivat ja hemmetin hyvin soittivatkin. Sori tyyppi!
Sen ja Deep Calleth Upon Deepin lisäksi keikan kohokohtiin lukeutuu vimmaisesti tulkittu K.I.N.G.
– Let’s make this pit fucking legendary, Satyr vaatii ja vaikuttaa siltä, että kyllä siellä tosiaan syntyy anekdootteja kerrottavaksi.
Zara Larsson on hieno artisti, mutta joudun myöntämään, että hänen poppinsa soljui aika tehokkaasti ohi jälkiä jättämättä Satyriconin lauantaisen keikan jälkimainingeissa.
Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Markus Korpi-Hallila