Mara Balls tihkuu kapinaa ja psykedeliaa

Tamperelainen Mara Balls korkkasi Soundi-lavan ja villitsi festariyleisön kiihkeällä rock’n’roll-meiningillä. Lue lisää keikan tunnelmista!

Mara Balls. Kuva: Markus Korpi-Hallila

Uhmaa ja rock’n’rollia

Soundi-lavan korkkaamisen kunniatehtävä on rokkiperjantaina langennut autenttista rock’n’rollia huokuvalle, tamperelaiselle Mara Balls -yhtyeelle.

Yhtyeen laulaja-kitaristi Maria Mattilan alter ego Mara Balls laittaa jauhot suuhun geneerisille naisartisteille. Mikroshortsien haaroja koristaa kissanpennun naama. Laulajan omille kasvoille sen sijaan on loihdittu sotamaalaus, ja naisen kiihkoa täynnä oleva olemus kutsuukin ottamaan osaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita tihkuvaan riittiin. Kapinahenki on vahvasti läsnä.

Mattilan lisäksi yhtyeeseen kuuluvat paidaton rumpali Antti Palmu ja basisti Aapo Palonen, jonka mintunvihreä soitin ja keltaruutuinen tiukka housupuku ovat tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Valtavirtarokin sijaan yhtye johdatteleekin kuulijan psykedeeliselle 70-luvulle.

Mara Balls. Kuva: Markus Korpi-Hallila

Säröisiä soundeja ja villiä festaritunnelmaa

Keikka muodostaa kaikin puolin mielenkiintoisen ja vaihtelevan kokonaisuuden. Unenomainen ja säröisä, täynnä odotusta oleva soitanta enteilee kiihkeästi mouruavia kitaroita, joita kuulijalle tarjoillaankin yllin kyllin. Kokonaisuutena Soundi-lavan aloituskeikka on matka autotallin ja aavikkoa halkovan moottoritien kautta shamanistiseen rituaaliin. Pisimmät instrumentaalit johdattavat kuulijan autuaaseen transsitilaan.

Vaikka Soundi-lavan ensimmäinen keikka onkin jo iltapäivällä, on paikalla runsaasti festarifiiliksissä olevaa yleisöä. Aikainen soittoajankohta ei menoa haittaa, sillä ilmassa heiluvat niin hiukset kuin nyrkitkin. Yleisöön on kokoontunut väkeä kaikista ikäluokista seuraamaan spektaakkelia, joka virittää festarifiiliksen huippuunsa.

Ei liene ensimmäinen kerta, kun villistä menosta tunnetun yhtyeen lavaesiintymiseen mukaan liittyy vieraileva tähti. Tällä kertaa lavalla nähdään eroottisesti itseään kosketteleva, pitkätukkainen ja tamburiinia soittaava sombreropää, jonka vaatteet vähenevät keikan edetessä ja joka omaa todennäköisesti viikonlopun liikkuvimmat lanteet. Vielä esiintymisvuoroaan odottelevat taustatanssijat saavat toden teolla hioa koreografioitaan pistääkseen tästä vielä viikonlopun aikana paremmaksi.

Teksti: Noora Koponen
Kuvat: Markus Korpi-Hallila


« Etusivulle

« »