|
45 KOIRAA
Syksyllä 2002 Eskimovähemmistö-orkesteri oli kriisissä.
Takana oli kymmenen vuotta epämääräistä
mesomista ja nyt eskimo-atleetit Äly, Ah-pellah, Etukishook,
Per-d ja Seequah olivat hajaantuneet ympäri Eurooppaa.
Kerran kuussa pidettävistä kosteista treeneistä ei
siis tulisi mitään. Tässäkö se sitten oli?
Pistettäisiinkö pillit pussiin? E-hei, siihen nämä
jääräpäät olivat aivan liian tyhmiä.
Sen sijaan keksittiin suuruudenhullu idea teettää omasta
orkesterista tribuuttialbumi, jolla Eskimovähemmistön
kappaleita versioisivat ystävät ja kylän miehet,
tutut vuosien ja nurkan takaa. Idea tuntui keskiolutbaarissa varsin
maistuvalta ja se päätettiin toteuttaa. Seuraavana päivänä
urakkaan suhtauduttiin jo hieman varauksellisemmin, mutta haparoivasta
alusta huolimatta ideasta ei luovuttu, vaan aloitettiin mittava
kyselykierros, joka kattoi kaikki mahdolliset ystävät,
jotka joskus olivat juhannusnuotiolla jonkinnäköistä
soitinta kädessään pitäneet. Yllätyksekseen
Eskimot huomasivat, että pelimannihenki ja hällävälimeininki
on vallitseva asiaintila alakulttuuria edustavien orkesterien joukossa.
Levyllä versioimiseen suhtauduttiin poikkeuksetta positiivisesti
ja jopa innostuneesti. Tämä on hieno asia, ja ainoastaan
se mahdollistaa nyt juhlistettavan levyn kaltaiset harrastelijakulttuuriteot,
jotka lähinnä antavat tyydytystä tekijöilleen.
Siitä huolimatta, että levyllä vierailee yli 70 musikanttia,
levyn teko oli kohtuullisen vaivaton prosessi. Useat orkesterit
tekivät äänitykset ja miksaukset levyä varten
omissa oloissaan ja eskimot odottelivat kotona popcornista ja bumtsibumista
nauttien, kuinka kullatut portaat kuuluisuuteen aukeavat. Mahtavata.
Tällaista levyn teon tulisi olla aina. Poikkeuksetta orkestereiden
esitykset olivat laadukkaita ja omaleimaisia. Taiteilija Äly
Ryynäsen herkkien kappaleiden tunnelma oli osattu tuoda omien
sovitusten ja virtuoosimaisen soitannon keinoin tiheänä
ja ylitsevuotavana luutuneimmankin kuuntelijan ulottuville. Eskimot
olivat onnesta mykkyrässä. Levystä tulisi hieno.
Itse asiassa, siitä tuli niin hieno, että pohjois-karjalalainen
Pilfink Records oli kyllin uhkarohkea innostuakseen näinkin
hölmöltä kuulostavasta ideasta. Näinpä
alkuperäisestä omakustanneajattelusta luovuttiin ja levy
julkaistiin talkoohengessä yhdessä Pilfinkin ja Eskimoiden
Aglu-yhtymän toimesta. Maaliskuun 14. päivänä
tämä tekijöilleen rakas tuotos näki päivänvalon.
Levy sai luontevasti nimen “Eskimovähemmistö ja 40
koiraa”.
Erinäisten ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi levyä ei
voitu juhlistaa sen ilmestyessä julkaisun ansaitsemalla tavalla.
Päätettiin, että kesällä kaikki on toisin.
Järjestetään levyn tiimoilta teemaklubi, johon pyydetään
levyllä Eskimoita versioineet orkesterit. Että olisi tilaisuus
kasvotusten kiittää ja kumartaa siitä, että
vielä on olemassa tekemisen iloa, jossa ei ole järjen
häivää. Taas yksi hölmö idea siis. Kuka
näitä keksii? No, kinkerit päätettiin järjestää.
Soittokierros orkestereille ei lakkaa yllättämästä
Eskimoita. Jälleen kaikki mukaan pyydetyt, joilla ei ollut
oikeita esteitä - kuten mannertenvälisen videolähetyksen
toimivuus - lupautuivat mukaan. Vaikka tarjolla oli taaskin vain
niukkuutta ja kurjuutta. Talkoohenki elää! Kyllä
asia on niin ettei nyky-Suomessakaan köyhä nälkään
kuole, jos se on rokkareista kiinni. Käytännön järjestelyt
näinkin isoon tapahtumaan vaativat paljon ja onneksemme Pop-katu
otti asiakseen innostua ideasta. Siitä suuri kiitos ja nenänhieronta.
Ja tässä sitä ollaan. Perjantaina 11.7. “45
koiraa”-juhlaklubi valtaa Joensuun Teatteriravintolan kaksi
esiintymislavaa.
Tervetuloa ja Qujannamiik, tavvauvusi!
t. Äly, Ah-pellah, Etukishook, Per-d ja Seequah
|
