Pop-katu on koko perheelle suunnattu karnevaalihenkinen kaupunkijuhla
Joensuun kävelykeskustassa
Järjestäjät:
Joensuun Popmuusikot r.y.
G.O.R. r.y.
Joensuun kaupunkikeskustayhdistys r.y.
Kulttuurivirta r.y.
|
Tiedote 12.07.2003: Alanko katutähdeksi? -kilpailun tulokset
Tiedote 12.07.2003 Alanko katutähdeksi -kilpailu on käyty Joensuun Pop-kadulla. Tuomaristo arvioi kahden päivän aikana kaikkiaan 17 esitystä neljässä eri sarjassa. Jo kolmannen kerran järjestetyn kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Mukaan tavoittelemaan 2.000 euron palkintopottia on tullut hyvinkin kokeneita ja valmiita esityksiä, kiittelee raati.
Eniten osallistujia oli trubaduurit ja duot -sarjassa. Voittajaksi valittiin Rutgers, jonka hauska saksankielinen katushow valloitti myös katuyleisön. Toinen palkinto jaettiin kahden duon kesken. Tuomaristo arvosti Laurin ja Laten rytmitraktorin osaamista ja kaikenikäistä katuyleisöä kiinnostanutta rumpuesitystä. Hyvin erilainen esitys. Sarjan toisen kakkospalkinnon arvoinen oli tuomariston mielestä tyttöduo The Piiraat goes 80's. Duo otti hyvin katuyleisönsä.
Bändisarjan voitti Jamstream, joka voitti ylivoimaisesti myös yleisöäänestyksen. Funky ryhmä toimi hienosti kadulla. Jamstream sai voittonsa myötä myös keikan Ilosaareen. Bändisarjan toinen palkittu yhtye oli trio Evil Goat.
Teatteri- ja sirkus -sarjoissa oli tänä vuonna vähän osanottajia. Ykköseksi tuomaristo nosti Inkeri & Henkka -ryhmän Outokummusta. Alanko katutähdeksi -kilpailun tuomaristoon kuuluivat Tuire Hindikka, Jaakko Latola, Juha Leinonen ja Seppo Mustonen. Klubi-arvio: Karjalainen 12.7.2003 Bluesia, kupletteja, röntyskälauluja Blues- ja kuplettimiehiä kitaroineen, naisia instrumenteiksi taipuvine äänineen, tanssilla siivitetty musiikkiteos etnosävyineen Tällaiseen monipuolisuuteen, lämpimästä tunnelmasta puhumattakaan, ylsi näiden rockien ensimmäinen Popkatu-klubi. Aikataulu ei mättänyt. Kolmen ja puolen tunnin rupeama hujahti liiankin nopeasti.
Joensuulaislähtöinen mutta sittemmin tamperelaistunut Harri Koljonen on ansainnut kannuksensa katusoitossa. Niinpä hän onkin katu-uskottava sävellystensä tulkki, yhden miehen bluesorkesteri. Hänen voisi kuvitella istuskelevan kitaransa kanssa jossain verannalla syvässä etelässä ja kähisevän murheensa pois. Tosin hän voi ottaa kantristakin vauhtia ennen tiukkaa junabluesia. Tekstit ovat pääasiassa Reima Romppasen, mutta tarpeen tullen tukeudutaan esimerkiksi Arto Melleriin. Jos joku kaipaa huuliharppua mukaan, biisi Lähdetään Pekingiin todistaa, että äänihuulet voivat korvata senkin. Tyylitaju ja dynamiikan harkittu käyttö ovat Koljosen erityisansioita.
Antti Raekallio Co:n teos Yö Ukonvuorella kantaesitettiin Joensuussa viime keväänä. Tästä Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston kansanmusiikkiosastolle tehdystä opinnäytetyöstä kuultiin nyt uusi sovitus. Teos luo etnohenkisen äänimaiseman intialaisine ja irlantilaisine vaikutteineen. Rytmisesti se on erittäin vivahteikas ja kiehtova, ei vähiten Raekallion vahvan kielisoitinten käsittelyn vuoksi. Draivi ei kuitenkaan pysynyt aivan yhtä tiukkana kautta linjan. Näissä olosuhteissa yksittäiset osiot korostuivat kokonaisuuden kustannuksella. Viulu kuulosti mukaan tullessaan aluksi hieman alavireiseltä, mutta pizzicaton kautta päästiin sittemmin hyvinkin lyyriseen ilmaisuun. Saksofonikin hapuili aluksi hiukan, mutta Teatteriravintolan lasiterassi ei ole koskaan ollut armelias paikka isommalle kokoonpanolle. Miksaaja on aina helisemässä kilvan lasiseinien kanssa. Tilan akustiikka syö varsinkin puhaltimien sävyjä. Kontrabasso oli, yllättävää kyllä, ajoittain jopa liiankin pinnassa. Irkkuosio toimi erinomaisesti, vastustamattomalla poljennolla, ja tanssijat esittivät myös tyyliteltyä irlantilaista step dancea. Ihmeellinen arkipäivä
Perkoila ottaa yleisönsä kuulijoita kunnioittaen mutta ketään pokkailematta. Tekstien tiukka riimitys yhdistyy tarinoiden humoristiseen älykkyyteen. Miksi arkipäivä olisi jotenkin tylsä tai harmaa? Siihenhän voi löytää lukemattomia uusia näkökulmia, varsinkin, jos kieli kääntyy suussa tarpeeksi vikkelästi. Tuulenpuuska voi lennättää sinut esimerkiksi keskelle Vatikaania mutta selitäpä se tytölle, joka odottaa sinua treffeille! Edelleenkin Rakkaani uskonut ei, tuo koottujen selitysten klassikko, naurattaa niin kuin takavuosina. Liftarissa ja lehmässä elämän karvaus selviää kulkurille omanarvontuntoisen lehmän opastuksella: Voit rauhassa säälisi vaimentaa, / joku sinuakin lypsää ja paimentaa! / Ihminen voi myös olla susi tai nauta, / ja ihmisen kaivama on ihmisen hauta! Inkeristä Pohjanmaalle
Periaatteessa MeNaisten lauluaarteiston juuret ovat samassa suomalais-ugrilaisessa maaperässä kuin Värttinänkin. Tosin MeNaiset on ainakin vielä tässä vaiheessa tehnyt vähemmän kompromisseja. MeNaisten äänet eivät tunne rajoja ja rajoituksia. Inkeriläisen laulun sovitusratkaisussa ne saattavat soida jännittävästi kuin munniharput, pohjalaisessa polskassa ne helisevät kirkkaasti. Ensimmäinen encore, humoristissävyiseksi työlauluksi tulkittava, ylitti kielirajat. Eleet, ilmeet ja äänensävyt kertoivat, miten kovasta uurastuksesta on kyse. MeNaisten lauluilmaisu puolestaan osoittaa, että teknisesti ja tulkinnallisesti todella vaativa urakka voidaan saada kuulostamaan siltä kuin tässä ei töitä tehtäisikään. |
