Popkatu 2009 > Kilpailut > Jaakko Teppo -laulelmakilpailu > Täyttä Jaskaa!
Täyttä Jaskaa!
Popkadun Jaakko Teppo -illassa 8.7.2008 julkaistiin Martti Kaukosen ja Jaakko Tepon elämänkertateos “Jaakko Teppo - Haaska mies”. Kirjan teosta ja Tepon tekemisistä juttelivat tekijät sekä Jyrki Nieminen, Jarmo Jylhä ja Cyde Hyttinen.
Cyde: Tänään saa päivänvalonsa Jaakko Teppo - Haaska mies -niminen kirja. Ja tässä on sen verran dramatiikkaa, että kustantaja Niemisen Jykke oli tänään pienet hiet housussa, että ehtiikö kirja painosta. Mutta korkeat voimat ovat Jaakon puolella ja luonnollisesti kirja tärähti tänään. Mutta mennäänpäs ensimmäisenä itse kirjottajaan. Maxi Kaukonen, kerropas itsestäs. Millä hartioilla rupesit raapustamaan raamattua Jaskasta? Teillä on yhteistä historiaa ilmeisesti?
Maxi: Seitkytneljä oltiin yhteisellä Leningradin matkalla. Sillon sai Viipurista viinaa. Viistoista kilometria Viipurin jäläkkeen bussikuski meinas pyyhkästä sinne Venäjänmaan lepikkoon, kun Jaska oli neljä tuntia istunu siellä kuskin apupenkillä ja koko ajan suu kävi. Kuski sano, että jos Jaska ei siirry takapenkille, niin tämä bussi kääntyy takasin. Jaska siirty takapenkille. Se oli ensikontakti. Sen jälkeen Kuopiossa tavattiin. Mehän käytiin hyvin harvon ravintolassa sillon. Että harva se ilta.
Jaska: Päivällä vielä harvemmin.
Maxi: Se meidän yhteinen musiikillinen sukseemme alko seitkytseittemän. Kun Tepon Jaskalla oli se ensimmäinen suuri teeveekeikka Kuopiossa ja se osas sillon kolome sointua. Mä olin säestämässä muita henkilöitä siellä ja Jaska äkkäs minut sieltä ja sano, että tule avustaa, että häntä pelottaa niin että mennee paskat housuun. Siis Jaskalle.
Jaska: Niin, myyrä kuikisteli jo.
Maxi: No minä, joka osasin yhdeksän sointua, niin minä säestin ja sen jäläkkeenhän me olimme lähes sinfoniaorkesteri. Siitä se oikeastaan alako. Mä oon toimittajana haastatellu häntä monta kertaa ja aina hän on muuttunu vaikeemmaks. Hän on niitten vaikeimpien haastateltavien listalla kymmenen ylivoimasen joukossa, koska hänellä on aina kysymys. Kun toimittaja tekee kysymyksen, niin Jaska kyssyy, että mittee varten sinä tuommosia kysyt. Ja neljäsattaaseittemänkymmentäkuus kertaa Jaksa kysy minulta tämän saman asian. Mutta muitakin yhtymäkohtia on. Siinä Jaskan legendaarisessa tarinassa, jossa hän esittelee oman elämänuransa, että hän oli muun muassa Huuberilla hajulukkona ja selekä särky Mehtäratiota kuunnellessa. Minulle kävi ihan oikeesti sillä tavalla, että Mehtäratiota tehdessä särky selekä. Tällä tavalla me on Jaakon kanssa tutustuttu. Ja Jyrki Nieminen otti toista vuotta sitten yhteyttä, että sinä laiha mies, joka säestit seitkytseittemän Jaakko Teppoa...
Cyde: Elä nyt kaikkee kerro, ei jää kymyksii ennee sulle.
Maxi: Eikö tää pakina ollukkaan?
Cyde: Tää ei ollu pakina.
Maxi: No kysy vaikka kelloo sitten.
Cyde: Minkälainen säestäjä se oli tää Maxi sillon? Oliko tää alan mies?
Jaska: No kyllähän minä pijin häntä oikein musikaallisena siihen aikaan. Ite osasin kolome sointua, niin se osas varmmaa neljä tai viis.
Maxi: Yheksän osasin.
Cyde: Yheksän sointua.
Maxi: Yhteensä kakstoista.
Cyde: Elikä jatsihommissa.
Jaska: No sillähän meikäläinen säveltäs jo vaikka sinhvonian.
Cyde: Miepä käyn itse kustantajan, Niemisen Jyken luonna täällä. Miksi Jaska-kirja piti saada?
Jyke: Kustantajan työ on sellasta työtä, jossa yhdistyy sekä henkilökohtanen maailma, historia ja mieltymykset ja kustantamon tai niin sanotun yleisen kirjallisuuden vaatimukset. Elämäni on kotosin tosi paljon sieltä Täällä pohjantähden alla -kirja maisemasta, Pentinkulman työväentalon nurkilta. Ei maantieteellisesti, mutta mielellisesti. Ja kun Jaakon tarinoita kuuntelee laulun muodossa, niin mulle on tosi tärkeä asia se, että Jaakko on rakentanut ihan oman Pentinkulmansa, Pörsänmäen. Se on iso juttu ja se täytyy, mun mielestäni nähdä huumorin takaa.
Cyde: Miten Jaksa otit, kun Maxi lähesty sinnuu tällä kirjalla? Menitkö shokkiin ensin vai avasitko oven heti?
Jaska: No minä sanon, että mulla siinä ei kyllä ollu polttoja yhtään. Että täytyy sannoo, että minä pääsin aika helepolla.
Maxi: Kolome kuukautta löit hanttiin. Sen verran oli polttoja.
Jaska: Joo, en ollu hirvveen innostunu varmmaan koska eihän tämmösestä kuulapäästä tavallaan mittää kirjoja kirjotella. Että nehän on sitten merkkimiehiä, joista tehhään
Cyde: Kyllä se on vaatimaton mies.
Jaska: No minä oon, sen takia minä oon pysyny niin kauniina.
Cyde: Sie oot aina tuohon seksuaalisuutteen panostanu.
Jaska: Oon, siihenki. Mutta sehän on vaan osa elämmää.
Cyde: Aivan.
Jaska: Niin aika iso osa tietenki. Cydelle varmmaan. Mullahan se on aika vähästä. Ainakin nykyään.
Cyde: Siun kotonako näitä haastatteluja tehttiin?
Jaska: Näitä seksihommiako?
Cyde: Eikä kun näitä kirjahaastatteluhommia.
Jaska: Noo kotonahan meillä kaikki hommat tehhään, ei siinä oo mitään. Kirjahommat ja. Meillä on siellä Ruikoperällä kaunis mökki. Siinä pirtin ääressä, hyvin vaan siivet supussa siinä istutaan ja sillon tällön tehhään pienet petäyskupit siinä ja parvekkeella käyvvään tupakoimassa. Että tämä on se meikäläisen elämä tämmöstä. Se on ainut kävelymatka, minkä minä päivässä teen. Kävelen siitä pirtinpöyvän äärestä sinne parvekkeelle tupakoimmaan.
Cyde: Kyllä mie oon nänhy siun muutaman kerran jääkaapillekkii mänevän. Ja tuota Totoa kahtommaan. Minkälainen tää oli haastateltavana? Pitikö kangella saaha kaikki ulos? Tuliko sitä juttuu?
Maxi: Joku oli laskenu semmosen keskimääräsen yleisradion toimittajan uran. Että kaheksantoistatuhatta ihmistä on tähän ikään haastatellu ja ei ikänä oo tällästä kangella väännettävää kaveria ollu. Niin vastentahtonen, että hohtimella piti nyhtää. Sit mä keksin sellasia keinoja, millä sen sai puhummaan sellasia lauseita, joissa oli viis kuus sanaa. Mä oli hirmu onnellinen. Mutta kun me päästiin sitten siihen vanhaan toveruuteen, niin kyllä se sitten sujui. On luonnollista, että tuommonen isku, mikä Jaakolle terveydessä tapahtu, on vaikuttanu tuohon muistihommaan. Mutta kun meillä on yhteisiä muistoja aika paljon.
Jaska: Niin kun vain niitä muistas, muutamia ees. Kun on nuppi niin sekasin joskus ettei muista mitään, niin mitenkäpä siinä muistelmia ainakaan ite paljo rupeet kirjottelemaan.
Maxi: No ehkä oli hyvä, että sinä et kirjottanu näitä. Olis tullu paljo plankkosivuja. Mutta oikeasti Jaakolla on kauheesti sellasia hänet tuntevia sydänystäviä ja tovereita. Heidän kautta mä oon sitten onkinut hirmusen määrän tietoa, että siinä loppupaineessa oli sitten kysymys siitä, että mitä jätetään pois. Ja mehän tehtiin kustantajan kanssa maaliskuussa sopimus, jollon tää ensimmäisen kerran piti ilmestyä, että muutetaan koko kirja Jaska-kielelle. Sitäkin se vastusti, koska se oli aikasemmin tehty haastattelupohjalta, siis vähän niin kun dialoogina. Kustantaja sitten väläytti, että kun vaikuttaa tuo Jaska-kieli niin erikoiselta. Minä rupesin sitten jaskantamaan. Koko kirja tavallaan tulee Jaskan kautta. Se on meidän keskinäisten keskustelujen summa. Jaskan kieli koostuu neljästä pohjoiskaloottialueen kielestä eli yläsavosta, varsinaisesta savosta, suomenkarjalasta ja rajan taakse jääneestä karjalasta. Ja vaikka hänen ainoa kiinnostuksen kohde koulussa oli suomen kieli niin hän sitten myöhemmin osoittautui ihan oikeasti murteiden puolustajaksi. Kun hän itse käyttää jotain kieltä, niin se toimittajan vaikeus on siinä, että hän vaihtaa Turun murteesta savon murteelle ja yläsavoks, ei ihan kiinaks, mutta melekkeen. Eli hän on hyvin vaikeaselkonen ihminen sillon, kun hän on tällasessa tilanteessa, että häneltä kysytään. Mutta sitten, kun hän luontevasti puhuu, niin te tiedätte mitä Jaska on parhaimmillaan. Jaskan elämähän koostui kahdesta asiasta eli tarinoista ja lauluista. Siitä kumpi on tärkeämpää, ei minun mielestä kannata puhua. Mutta se on tärkeä huomata, että Jaska tänä aamuna, kun radiossa oltiin, ensimmäisen kerran käytti sanaa vitsi. Jaska ei omasta mielestään kerro vitsejä. Kun hän on kasvanut tarinoiden ympäristössä, hän haluaa tarinoiden kautta ihmisten mieliä keventää, antaa heille riemun ja ilon hetkiä, mutta varsinaiseen vitsinikkarointiin hän ei oo sortunu. Tiettävästi Jaska ei oon kertonu yhtään Pikku-Kalle-vitsiä sitten poikavuosien.
Cyde: Ootko kertonu yhtään Pikku-Kalle-vitsiä?
Jaska: En minä, kun minä menin aina punaseks, kun ne oli niin hävittömiä. Minä olin niin ujo nuorena, että menin ihan punaseks, kun joku kerto semmosen.
Cyde: Soittiko se opetusministeri sulle siitä, että nyt tulee tuon pakkoruotsin tilalle tuo pakkojaskankieli seuraavaksi koululaitokseen?
Jaksa: Hyvästi se muuttuu täällä Pohjois-Karjalassa ja tässä lähiympäristössä. Niin kaikki rupee jaskantamaan.
Cyde: Pidät sä Jaska itsees karjalaisena, savolaisena, oot sä kosmopoliitti jopa?
Jaska: No minä oon syntyny tuolla Savon puolella Iisalamessa. Meikäläisen lapsuus oli ankara niin kun varmmaan huommaatte. Synnytyksestä lähttiin oli aika lailla tiukkaa kaikki, että sekin on jäläkesä jättäny. Varmmaan siellä Savossa se kielen rikkaus jossain tuolla Iisalamen korkkeuvella, ne mutjautukset on siellä mukavia. “Männään Muaningalle muakuapelia ammentammaan ja laittammaan”. Ne on minusta hirvveen mukavia ne mutjautukset. Kyllähän tietenkkii tiällä Karjalassa on näitä mie ja sie. Sen verran mulla on tarttunu tämä karjala, että joskus vahingossa sanon jo, että mie. Ja emännnälle sanon, että sie. Mutta sanottaan, että ei sillä tavalla minun murre oon ainakkaan savosta kääntyny karjalan puolelle. Eihän näillä tietysti paljo eroa ookkaan näillä murtteilla. Mutta minä tykkään puhua sillee, ku minä aikonnaan oon puhunna. Ja puhun kanssa silleen. Että jos ei kelle käy niin sitten ...
Cyde: poistukkoon ...
Jaska: Karjalasta.
Cyde: Maxi kirjottaa täällä minkälaisella esittelyllä teit ihteäsi tykö. Että “tässä taiteilijaeläkettä odottaessa minä hierasen muutaman Ruikoperän värssyn. Mullahan on samanlaiset paperit kuin Nilsiän öljysheikillä eli kunnanlääkärin papereissa lukee, että tälle miehelle ei saa tarjota työtä eikä pahottaa sen mieltä.” Näihän se etennee elämä. Ja ei oo tainu tulla kukkaa työtä tarjoommaankkaan?
Jaska: No ei oo kyllä. Ja täyttyy kiittää siitä, jos työnantajia on tässä isossa porukassa. Vaikka mie oon aina sanonu, että pienestäki firmasta löytyy sen verran töitä, mitä minä tekisin. No ei kukaan oo tarjonnu. Kiitoksia siitä.
Cyde: Miten se Maxi, kun teit tuota haastattelluu, niin lenskö siellä vitsit välillä vai oliko se tämmöstä vakavamppaa muistelua?
Maxi: No se mikä me muistettiin. Kyllä meillä molemmilla näitä muistihäiriöitä oli, mutta ystävien tuella ja beettasalpaajilla myö selvisimmä tästä tästä jutusta.
Jaska: ... ja persantiinilla.
Maxi: Niin persantiinia käytettiin myös ... ja konjamiinia
Jaska: Poistaa kalkkia verisuonen sisältä.
Maxi: Mutta niin kun sanoin, se alku oli peräti hankalaa, mutta sit tuossa talven taittuessa se rupes luistaan. Kyllä se ensimmäinen kuus kuukautta oli vähän niin kun Ihantalan taistelussa.
Cyde: No se on rajua. Mutta mennään yhteiskunnallisuuteen. Jaska on aina ollu pienen ihmisen asialla ja tulkinnu kansan syviä tuntoja noille etelän herroille asti. Ottaako Jaakko Teppo kantaa politiikkaan?
Jaska: Minä oon vähän huono poliitikko, vaikka mulla tietyt omat mielipitteet tietysti onkin ja ne on aika jyrkkiä. Mutta ainakkii nuo Kokoomuksen miehet aina sannoo, että sinä oot huono poliitikko. Sen verran voin ottaa.
Cyde: Onkos Maxilla historiaa pienen ihmisen asialla olemisesta?
Maxi: Joo tottakai. Näähän on tämmösiä yhteiskunnallisia valintoja. Jaskan valinta on tämä. Voitte hyvin kuvitella, että jos hän olisi ruvennut laulamaan Kokoomuksen lauluja, niin keikkakalenteri olis ollu aika tyhjä. Kyllä mä pidän tästä Jyrki Niemisen määritelmästä, että hän on pienen ihmisen puolella. Se tarkotti ennen muinoin semmosta vähän ...
Jaska: No se tarkotti nimenommaan sitä, että jos työväentalolla laulettiin, niin se oli viissataa markkaa. Ja sitten jos Kokoomuksen juhlissa, niin se oli viistuhatta markkaa. Semmonen pieni ero. Riippu maksajasta.
Cyde: Joo, mutta lauluukaan ei ois tullu eikä Jaakko Teppoo, jos sinnuu ei alunperin ois siun ystävä löytäny. Mulla on ilo ja kunnia ojentaa mikrofon Jylhäni Jarkalle. Jarmo Jylhä, joka aikonnaan Jaska löysi sinut vai?
Jaska: No sanottaan näin, että siinä on se minun musiikin sielu.
Cyde: Jarkka on sovittanu siun biisejä paljon. Kerroppa Jarkka tarina miten se alko?
Jarkka: Okei, kerrotaan se lyhempi versio. Eli vuosi oli kahdeksankymmentä kesää, näitä aikoja tai kesäkuuta. Oltiin lähdetty perheen kanssa meidän ensimmäiselle asuntovaunumatkalle ja kuinka ollakaan, pysähdyimme juuri täällä Joensuussa. Se oli joku sillan pieli ja semmonen kirkon näkönen rakennus, jonka parkkipaikalle pysähdyttiin, kun alko radiosta kuulua Nilsiän vitsifestivaaleilta ohjelmaa. Siinä meinattiin vaimon kanssa kuolla nauruun ihan sanatarkasti. Ja tokasin sitten, että tää kaveri pitää heti saada kiinni, kun päästään kotiin ja Helsinkiin studioon. Että tää on jotain sellasta ennenkuulumatonta. Mä uskoin niin täysillä siihen hommaan, että siitä se sitten lähti. Tuttavien kautta saatiin Jaskaan yhteys ja loppu on sitten historiaa.
Jaska: Musiikin historiaa.
Cyde: Korkeakulttuurin historiaa. Mitäs Jarkka tykkäät nyt, kun vähän näitä Jaskan levyjä on nuoremmatkin ruvennu tulkitsemaan?
Jarkka: Se on hieno juttu, että ne elää. Mä muistan sillon jo, kun Jaska teki keikkaa kaheksankytluvulla, niin eturivissä oli paljo nuorisoo, jotka sanatarkasti osas näitä tekstejä. Et kyl ne on kolahtanu ihan pikkulapsesta aina nää jutut. Ja tulee edelleenkin elämään. Se on aivan saletti.
Cyde: Itse asiassahan mulla on terveisiä tuotavana seuraavanlaisilta artisteilta esimerkiks, kun Nightwishiltä, Timo Rautiaiselta ja Kotiteollisuudelta.
Jaska: Ketäs ne on?
Cyde: Ne jotain alottelevia nuoria.
Jaska: No sitähän minä ajattelin, että jotakin pikku bändejä.
Cyde: Jotakkii pikku bändejähän ne on.
Jaska: Ei oo sattunu minun kohalle ikinä.
Cyde: Tehtäskö sillä tavalla, että pannaan pieni näyte päälle. Maxi, haastatteleppas Jaskaa toimittajana. Annappas pikku näyte siitä, miten tää kirja synty.
Maxi: No niin Jaska, kun sä olit kaheksytkaks keikalla Pohjanmaalla ja sun piti ratkasta sellanen kysymys, että hyväksytäänkö sinut siellä. Koska siellä oli hyvin paljon ruotsikielistä yleisöä, niin miten sä valmistauduit sellaseen keikkaan? Oliko pelottavaa?
Jaska: Minä päätin lähttee Pohjanmaalle. Samana iltana pyysivät valtioneuvoston juhlasalliin Helsinkiin, niin minä, että ei Jaakon housut kestä sinne asti lähttee. Että saattaa tulla housupyykkiä siinä vaiheessa. Siellä ois nimittäin ollu sitten kaikki nämä konnat paikalla sinä iltana. En uskaltanu.
Maxi: Tällä tavalla se meni. Tämmösten kiertovastausten ylivoimanen maalimanmestari on Jaakko Teppo. Sinä et vastnnu siihen kysymykseen, että mitenkä sinä ...
Jaska: No vastaako ne poliitikot aina siihen mitä niiltä kysyttään?
Maxi: Ei.
Jaska: Tuskin joo.
Cyde: Elikä Jaakko onkin poliittinen hahmo.
Jaska: Kyllä sitä jotain tässä elämänsä varrella oppii.
Maxi: Jaska, tää on ihan eri tarina. Kalevi Sorsan sihteeri soitti Jaakko Tepolle, että tule keikalle valtioneuvoston saliin. Niin Jaska oli kattonu kalenteriin ja sanonu, että muuten kävis, mutta kun ei käy, kun mulla on Pohojanmaalla keikka. Ja tää on totinen tosi. Mutta kerro miten sä menit sinne ruotsikielisten sekaan. Se oli se kysymys.
Jaska: No eihän siinä. Pikkusen aina väliin heitti svenskaa ja Ryynästä, niin kyllähän se. Kielethän mulla aina on ollu tunnetusti hallinnassa. Niin kun minä aina oon sanonu, että minä kyllä kieliä puhun, kuhan keksitte maita. Eihän siinä oo mitään ongelmaa
Cyde: Köttpullar med gold dollar vai miten se meni.
Maxi: Mutta niin kun sanoin, tuossa talven taittuessa tää rupes sujummaan. Koska siinä oli sitten paine jo itse julkasua vasten. Se oli uurasta työtä ja mä korostan sitä, että mä tein tätä työtä lämmöllä ja sydämellä ja toveruudella ja ystävyydellä ja sen vuoksi, että mä haluaisin esitellä Suomen kansalle Jaakko Tepon vähän muuna kuin vitsin kertojana ja kuplettimestarina. Hän ei käytä itse tällasia termejä. Jos tarkastelette, niin hän on hyvin monikerroksinen noissa tarinoissaan. Niissä on semmonen sielukkuus mukana. Niin kun Jaakko kerto, että Eemeli oli hänen ensimmäinen opettajansa. Hän kävi Eemeli Toivosen kanssa keikoilla ja myös Esa Pakarisen kanssa ja Eemeli opetti sen, että jutun idea on siinä, että lopeta kymmenen kertaa paremmin. Ja nyt mä kerron se, mikä mun mielestä ilmentää ehkä Jaskaa kaikkein parhaiten. Jaskan kotiin tuli illalla Hankkijan miehet, koputti oveen ja sano, että tarvitaanko teillä halakoja. Jaska sano, että ei tarvita. Jaska meni aamulla pihapiiriin, niin huomas, että halot oli kadonneet.
Cyde: No tässä se nähttiin, että ei se Maxikaan osaa julkisesti haastatella. Se rupes vaan kertommaan tarinaa.
Jaska: Niin just ja vielä toisten vitsiä. Semmosiahan ne on ne amatöörit tällä alalla, että kerrottaan toisten vitsiä ja sitten siitä otettaan vielä rahhaa.
Cyde: Mitenkäs se tämä nykynen standup-komiikka? Mitäs Jaska siitä tykkäät?
Jaska: No minä tykkään siitä hirvveen paljon. Varsinkin noista, joita televisiosta aina näkee. Loistavaa. Meijän alalla on kyllä semmonenkin sääntö, että meillä ei ruveta työkavereita moittimmaan.
Cyde: Näihän se on. Sitähän mie ihmettelinkin vähän tuota vastausta, että ...
Jaska: Elä kysy Ruonansuusta eläkä kenestäkkään muustakkaan. Minä en rupee ketää arvostelemmaan.
Cyde: Mutta Jopehan on siun kaveris.
Jaska: No niihän se on.
Maxi: Kirjasta voitte lukee standupista hänen mielipiteensä, mutta täytyy muistaa, että Jope Ruonansuu on hänen veriveljensä, tarinaveljensä. He ovat yhdessä jopa riimejä tehneet eli he tuntevat sellasta sielujen sympatiaa.
Cyde: Tässä alkaa olla kohta aika tapissaan. Oisko herroilla vielä jotakin kansalle sanottavaa.
Jaska: Olis tässä jotakin.
Cyde: No tässähän sitä istuissa menis vaikka koko ilta, mutta täällä on nälkäsiä taiteilijoita tulossa viihdyttämään rahvasta. Onko yleisöllä kysymyksiä Jaskalle tai Maxille?
Mies yleisöstä: Lähet sie vissiin kuninkkuusraviloihin?
Jaska: No jos elän, niin tietysti lähen. Mut mietin koko ajan, että mitähän matkkoo juoksis.
Toinen mies yleisöstä: Kun sinä teit nimikirjotuksen, niin mistä sinä sait sen idean, että siihen tullee se Jaskan sivuprofiili päätteeks?
Jaksa: No se on tämmönen niin kun näät tämän minun pään mallin, että on erittäin helppo taiteilla tämmönen. Tämä koostuu kolmesta pallosta eli ensin on tämä yläpallo, sitten pieni pallo ja sitten tämmönen alapallo. Ja tulee näkönen.
|
|
|
