FIEN
EST. 1971

Ilosaarirock Joensuu 17.–19.7.2015

Jytä-Jukka kutsui sateen ja räjäytti Rekan

Jukka Nousiainen kokosi Rekkalavan ääreen sisukkaita faneja, jotka seurasivat artistin yhden miehen jytäperformanssia rankasta ukkoskuurosta huolimatta.

Lavalle saapuu pitkätukkainen mies, jolla on päällään vakosamettipuku, päässään aurinkolasit ja jalassaan Reinot. Housujen lahkeet ovat niin leveällä trumpetilla, etteivät ne voi olla neljääkymmentä vuotta nuoremmat, mistä kertoo myös oikeassa polvessa ammottava reikä. Hahmo istuu tuolille keskelle lavaa.

”Terveiset Kouvolasta! Tilasin tänne sadetta”, hän huikkaa ykskantaan ja alkaa kaivaa jesarin avulla mikitetystä Repekka-kitarastaan esille rokkaavaa riffiä.

Kuin transsissa mies näppäillee kovia kokeneen oloista instrumenttiaan, ja poljento yltyy yltymistään muusikon kohotessa istuimeltaan samaa tahtia. Lopulta riffistä ei ole jäljellä juuri mitään, kun mies hakkaa kieliä avokämmänellään, siirtyy kitaroineen rakastelemaan takanaan pönöttävää Orangen vahvistinkaappia ja saa aikaan korvat räjäyttävän kierron.

Seuraavaksi hän ottaa huikan puolityhjästä punaviinipullosta, laskeutuu lavalta tarjoamaan loput pullon sisällöstä eturiviläisille, kiipeää takasin ylös ja katoaa lavan taa. Kierron soidessa aivoja ravisuttavalla intensiteetillä yleisön jäsenet luovat toisiinsa huvittuneita, mutta tietäviä katseita.

Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen mies viimein palaa takaisin näkyviin, ja paljastuu, että kyseessä olikin vain juomatäydennys! Hän laskeutuu vielä kerran lavalta tarjoamaan viiniä ja olutta niille eturiviläisille, joille jäi äsken jano. Lopuksi artisti tuo vielä miksaajalle vesipullon. Tämä on Jukka Nousiainen.

Kun lähtee keikalle, johon liittyy Jukka Nousiainen, voi odotettavissa olla melkein mitä tahansa. Yhdestä asiasta saa olla varma: meininki ei jätä koskaan kylmäksi. Räjäyttäjät-yhtyeen nokkamies siirtyi muutama vuosi sitten soolo-uralle ja keikkailee nykyään myös Jukka ja Jytämimmit -nimisen kokoonpanon voimin. Nousiaisen tavaramerkkejä ovat peräkammarin poika -romantiikasta ammentava habitus sekä biisit, joiden sanoitukset ja asenne vievät kuulijan nurkkapitäjälle, jossa sora raksuu kesäauton renkaissa ja kalja maistuu.

Keikka saa heti aikaan muistuman Räjäyttäjien esiintymisestä, sillä Nousiaisella ei pysy paita päällä ensimmäisiä minuutteja kauempaa. Pian myös Jukan ennustama säätila toteutuu: Nousiaisen aloittaessa 5 Vuotta sitten tänään -kappaleen taivas aukenee ukkosen saattelemana kuin merkistä, ja yleisö saa niskaansa vesi-ilmapallon kokoisia pisaroita, jotka kastelevat kaikki sadeviitattomat läpimäriksi.

Parasta tällä keikalla kuitenkin on, että vaikka pienen lavan luona päälle tulee vettä ja vahvistimet ampuvat lähinnä raastavaa melua, kukaan ei tee elettäkään lähteäkseen. Päin vastoin, vaikka musiikillista tarttumapintaa ei juuri tarjota, lähes jokaisen kädet käyvät ilmassa ja pää heiluu aina tilaisuuden tullen, eturivi tanssii välillä villisti.

Jukka Nousiaisen kitara toimi myös suihkulähteenä keikalla. Kuva: Veera Konsti

Jukka Nousiaisen kitara toimi myös suihkulähteenä keikalla. Kuva: Veera Konsti

Keikan kappaleita on kyllä aikamoinen haaste tunnistaa, sillä niiden säkeistöt sukeltavat vain ajoittain esiin, kun Nousiainen malttaa istua hetkeksi aloilleen ja polkea pedaaleistaan kitarakanavan auki ilman efektejä ja laulaa muutaman sanan. On oikeastaan vaikea sanoa, soittiko artisti yhtään ainoaa kokonaista kappaletta koko keikan aikana, sillä esitys oli enemmänkin säksättävien, murskaavien, jyrryyttävien ja raastavien kiertoefektien säestämää performanssitaidetta ja teatteria, jossa ympäri lavaa paidattomana kierivä, loikkiva, istuva ja riehuva Nousiainen oli pääosassa.

Vaikka meininki yltyykin lähes korkean taiteen puolelle haastavuudessaan, säilyttää Nousiainen silti joka hetki sympaattisen charminsa. ”Kiitos, te olette kilttejä”, Nousiainen puhisee mikkiin palatessaan bäkkärikäynnin jälkeen taas lavalle märän yleisön suosionosoitusten vaatimana.

Jytä-Yamaha aloittaa keikan toisen puolikkaan ja sadekin lakkaa sopivasti. Jukalla näyttää siis olevan käsissään avaimet paitsi yleisön sydämiin myös Joensuun säägeneraattoriin.

Keikan päättää liitoksistaan natiseva versio Jytäkesä ’75:stä, jonka aikana Nousiainen luettelee ohimennen kaikki mieleensä tulevat miestenlehdet. ”…Ratto, Erotiikan Maailma, Jallu. Mikä puuttuu vielä?” Nousiainen hakee apuja äänimieheltään ”Aivan Jippo! Ja sokerina pohjalla Panoraama. Kannattaa tsekata!”

Raivoisan lopetuksen jälkeen Jukka kiittää yleisöä ja poistuu lavalta, mutta luikkii saman tien takaisin koska huomaa unohtaneensa tärkeimmän eli oluttölkin ja viinipullonsa.

Kun yleisö jo lähtee pois, Jukka jää roudaamaan omia kamojaan. Siinä sivussa hän viettää aikaa faniensa kanssa: settilistasta taiteillaan paperilennokki, joka ei oikein lennä, joten Nousiainen laskeutuu lavalta ja ojentaa sen miehelle, joka poistuu leveä hymy kasvoillaan. Jukka jää vielä mellakka-aidalle juttelemaan ja jakamaan nimmareita.

”Hei sulla on kynä! Voinko lainata? Ja paperiakin vielä pitäis saada, voinko ottaa sun lehtiöstä?” kysyy minulta mies, jolla on jalassaan isot nahkasaappaat, päällään Räjä Recordsin T-paita ja olallaan Jukka ja Jytämimmit-kangaskassi. ”Mä oon ihan suurin fani! Oon kerran hörpänny samasta kaljasta kuin Nousiainen!” selittää haltioituneen oloinen herra saatuaan nimikirjoituksen.

Vaikka kuuntelin juuri sateessa noin 45 minuuttia kitaran kiertoääntä ja katsoin paidatonta miestä, jonka vyö ei ole housuissa kiinni, on lämmin olo ja hymyilyttää. ”Nähdään taas jossain!” huikkaa Nousiainen poistuessaan lavalta. Niin nähdään Jukka, niin nähdään.

Teksti: Reko Laurilehto
Kuva: Veera Konsti

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: if.kcoriraasoli@ofni