16.7.2005 - 11:30 Historian siipien havinaa

Rokkiin valmistautuminen alkaa oikeastaan jo edellisenä kesänä, kun festarit on saatu jälleen kerran kunnialla pakettiin. Silloin sitä kuulostelee itseään, että vieläkö olisi valmis samanlaiseen rupeamaan seuraavana kesänä. Viimeiset 15 vuotta, kenties jo enemmänkin, on ollut.

Ensimmäiset kesät Ilosaarirockissa olivat sisäänajovaihetta - tai siltä se ainakin nyt tuntuu. Itse asiassa festivaalivieraana en ole tainnut olla kuin muutaman hassun kerran, ja sen jälkeen aina talkoolaisena töitä tekemässä. Niin kävi jopa sinä kesänä, jolloin popmuusikot lahjoivat vastavalmistunutta ilmaisilla festarilipuilla. Jaksoinkohan olla edes puolta päivää tekemättä mitään? Talkootyö sopii paremmin ihmiselle, joka ei juuri jaksa maleksia festarialuetta päästä päähän tai vetää päätä täyteen nurmikenttäpiknikillä.

Aloitin "urani" järjestysmiehenä, jos oikein muistan. Sitä seurasivat vuodet kaljanmyynnissä, paitamyynnissä, klubilippujen myynnissä, ja sitten yhtäkkiä olinkin jo klubivastaava, kakkoslavan ohjelmavastaava, toinen merchandise- eli krääsä- ja paitamyyntivastaava, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Paitamyynnissä taisin viihtyä pari kesää, poppikopissa samoin, kunnes siirryin lavan taakse sinne kuuluisalle backstagelle, jossa olen vaihtelevalla roolituksella edelleen - en muista monettako kesää. Tämäkin kehityskaari on varsin luonteva, sillä keltanokkia ei lavan taakse oikein kannata ottaa, sillä siellä ei passaa heittäytyä kirkuvaksi, nimmareita metsästäväksi faniksi. Niitäkin on nähty. Monilla rockura on varmasti kehittynyt hiukan ripeämmässä tahdissa, mutta mikäs hätä tässä, valmiissa maailmassa.

Kaltaiselleni ikääntyneelle, festareita vieroksuvalle rock- ja festariaddiktille backstage on työmaana mitä ideaalisin. Raitista ilmaa, mukavia ihmisiä, olosuhteisiin nähden siisti vessa ja toimintamalli, joka on vuosien saatossa hioutunut niin sujuvaksi, että sitä voi sitten talvella arjen projektinhallinta-ahdingossa kateellisena muistella. Ai niin, ja näkeehän siellä tietysti ohimennen niitä rokkitähtiäkin.

Marjut

Takaisin