16.7.2005 - 11:50 Veri vetää rokkiin

Voisi luulla, että uraputkessa olevalla, kolmenkympin rajapyykin ylittäneellä toimistorotalla olisi muutakin tekemistä vain kerran vuodessa olevalla kesälomallaan kuin raahautua Joensuuhun "tekemään rokkia". Mutta ei. Olosuhteet ovat olleet otolliset tämän tradition jatkamiseen, ja kun katselee muita saman kohtalon jakavia, on vain ihmetellen todettava, että hyvin ne parisuhteet ja perheet tuntuvat kestävän muillakin tämän jokavuotisen hurahduksen. Joillakin homma on riistäytynyt siinä määrin käsistä, että rokkeja tekee koko perhe. Hoi sosiologit, eikö tässä olisi jo tutkimukselle sarkaa!

Muiden perimmäisistä motiiveista saapua paikalle voi esittää vain akateemisia arvauksia, mutta koska itse olen saanut selittää tätä harrastustani useaankin eri otteeseen monenlaisille eri ihmisille vuosien varrella, on edes oma näkemys sentään jotenkin kirkastunut. Mietinnässäni olen tullut siihen lopputulokseen, että perimmäisiä syitä palata on oikeastaan kolme. Yllättäen yksikään niistä ei liity itse asiaan, ts. musiikkiin. Tästä voisi päätellä, että voisin ihan hyvin olla järjestelemässä vaikka Mukkulan kirjailijakokousta, mutta enpä usko.

1. Ihmiset. Kun tekemistä on paljon ja aikaa vähän, on porukka väkisinkin hitsautunut yhteen, eikä nahistele turhasta, jos ollenkaan. Tuttuun porukkaan on hyvä tulla. Vastaanotto on aina vähintäänkin leppoisa, jollei jopa lämmin.
2. Irtiotto arjesta. Koska Ilosaarirock ei ole enää jokapäiväistä leipää, osaa tästä kerran vuodessa tapahtuvasta irtiotosta nauttia sitäkin enemmän. Harvassa paikassa voi kokea olevansa yhtä kaukana pölyisistä kokoushuoneista kuin keittäessä aamukahvia juontaja-Astolle. Paitsi että Asto itse keittää paremmat kahvit.
3. Identiteetti. Arki on värittynyt vahvasti työllä ja ammatilla, mutta ne saa jättää naulakkoon kun tulee Joensuuhun. Rokissa saan olla minä, eikä kukaan kysy mitä oikeasti teen ja kuinka elämääni elän. Tokko se edes kiinnostaa ketään. Viikonlopun ajan se ei kiinnosta edes minua.

Marjut

Takaisin