Päiväkirjat 16.2.–28.2.2007

Perjantai 16.2.2007

Treenaan salilla vatsaa ja jalkoja. Ja härnään vähän hauista. Kulkee yhä.

Soitan ikävän puhelun Pikku-Villelle, Kotiteollisuuden valomiehelle. Kerron asian, jonka hän jo tietää. Eli sen, että homma laitetaan seis ja uusi mies tulee tilalle. Vituttaa. Onko tällaisten asioiden hoito oikeasti miun hommia? No, ehkä jostain eettisestä näkökulmasta. Ja mielellänihän minä tämän ikävän asian hoidan, eipä jää sitten mitään paskaa muhimaan kenenkään lahkeeseen. Vituttaa silti.

Puimme Virtasen kanssa Metallican mahdollista Suomen keikkaa ensi kesänä. Sellaisia huhuja on liikenteessä. Virtanen kertoo, että homma on jo hoidossa. Hongisto on ilmoittanut Korhoselle, että pitää kyseisen päivän vapaana. Koko Kotiteollisuuden retkue voi siis tehdä lomamatkan Metallican keikalle jos he kerta Suomeen tai lähistölle saapuvat.

Saan keikkapäiväkirjat kirjoitettua. Nyt kun saisi lainassa olevan kameran Sinkkoselta takaisin niin voisin laittaa sen kuvineen kaikkineen eteenpäin meidän webmestarille. Vituttaa, kun sivuillakaan ei ole tapahtunut vähään aikaan mitään. Toisaalta, vapaallahan myö ollaan tällä hetkellä. Ensi viikkoon asti.

Saan alkuyöstä viimein luettua kaikki miun pakinat läpi. Raakkaus on suoritettu, nyt pitäisi ruveta kirjoittamaan niitä julkaisukuntoon. Tai onhan ne kerran jo julkaistu, mutta en mie enää tuollaista kuraa tekisi. Millähän ajalla ne uusiksi kirjoittaisin mä? Tuo viimeinen lause kuvastaa nykyistä lyyrista linjaustani. "Lyyrinen linjaus"? Mitä vittua?

Olen ottanut kaksi jaloviinapaukkua. Teksti selittynee sillä.

"Selittynee"? Hassu sana.

Lauantai 17.2.2007

Hämmentävä päivä. Vietän sen kotona tekemättä mitään hommia. Olen perheeni kanssa. Perkele, ei pidä ottaa tätä tavaksi, tämähän on liian mukavaa elämää.

Sen kunniaksi käyn hiihtämässä 8 km lenkin. Kulkee yllättävän hyvin näin talven ensimmäiseksi lenkiksi. Vedän tietenkin perinteisellä.

Teenhän mie sentään jotain. Illalla syntyy yksi biisi. Nyt olisi uusia biisejä neljä suunnilleen kasassa. Näitä pitää varmaan ruveta demoamaan nyt etteivät unohdu.

Noinhan mie taisin lupailla jo tammikuussa.

Sunnuntai 18.2.2007

Kotipäivä jälleen. En edes urheile tänään.

Aloitan biisien demoamisen, teen ensimmäiseen biisiin rumpupohjia vähän aikaa. Puoli tuntia riittää, ei pidä alkaa liian rajusti. Tiedän, että pian homma imaisee minut messiin niin rajusti, että kaikki muu jää sivuun. Ja sitä remonttiakin pitäisi jatkaa.

Aloittelen Huovisen Joe-setää Kolmannen valtakunnan rinnalla. Pakko saada messiin jotain vähän kevyempää.

Sinkkonen, tuo kirottu perkele, laittaa miulle sähköpostilla linkin aika herkulliseen paikkaan, josta löytyisi Hummer H2. Miehän ajelen nykyisin Chevrolet Tahoella, johon olen varsin tyytyväinen. Mutta kyllähän Hummer on aina Hummer, saatana. Mietin, että pitäisiköhän hoitaa kunnon auto alle.

Mietin myös, että pitäisiköhän tissutella tänään vähän viinaa. En tissuttele.

Maanantai 19.2.2007

Käytän aamun sähköpostien purkuun. Viimeistelen Tuonelan koivut -singlen saatekirjettä, jonka tein oikeastaan jo viime yönä. "Parantelen" sitä hieman. Tämä olisi levy-yhtiön hommia, mutta meillä on ollut alusta saakka tapana tehdä homma näin. Mie teen pohjan, ja levy-yhtiöpäässä Rikalan Sami laittaa paketin siihen kuntoon, että sen ilkeää laittaa eteenpäin. Toimii.

Viimeistelen myös ensimmäisen biisin rumpupohjan valmiiksi.

Käyn treenaamassa vatsaa, tissejä ja hartioita. Kulkee taas kerran. Miehän olen kunnossa, saatana!

Käyn netissä ihailemassa Hummereita. Vittu, nuo autot ajavat minut hulluuteen!

Illalla meillä käy mieluisia vieraita. Miulla on ihana suku. Miksi mie tuotan kaikille heille häpeää? Ehkä mie en halua, että asiat menisivät liian hyvin. Ei, perkele! Miehän yritän porautua syvälliseksi! Siis pillu ja paska piti sanomani, rakas päiväkirja.

Teen valtavan kotisivupäivityksen. Laitan Webmestarille keikkapäiväkirjan sekä saatanallisen määrän kuvia. Aikaisemmin päivällä hain Sinkkoselta miun kameran, joka oli ollut siellä lainassa. Saan kuvat valittua ja laitan paketin eteenpäin.

Tiistai 20.2.2007

Aamu alkaa Hummereilla. Vittu, mie olen koukussa.

Käyn juttelemassa Lappeenrannan nuorisotoimen kanssa. Haluavat meidät jonnekin konserttiin, jonka tuotto menisi UNICEFille. Ihan hyvä ajatus kyllä, mutta joudun kertomaan, että katsellaan syssymmällä. Minä en päätä Kotiteollisuuden keikoista. Faktojen siirtelyn jälkeen asia jää muhimaan

Käyn treenaamassa vatsaa, hauksia ja ojentajia. Kulkee, nam. Kesken treenin joku lyyli soittaa Keskisuomalaisesta, että miun pakinavuoro olisi nyt. Siis heti! Mie oon ihan jumissa, tällaista unohdusta ei ole tapahtunut koko kolmena vuotena, jolloin olen lehteen kirjoittanut. Lupaan hoitaa tekstin neljään mennessä. Puoli kolme valmis pakina lähtee eteenpäin. Kuitti tulee heti, että kelpaa. Perkele, miehän olen ammattilainen! Juuri siksi on nyt hyvä aika lopettaa.

Teen lisää kotisivupäivityksiä. Nyt on vuorossa päiväkirja videon teosta kuvineen kaikkineen.

Eipä muuta. Eiku, teen ensimmäistä kertaa elämässäni tonnikalapihvejä. Maistuvat hyville. Yöllä päivitän kotisivuja lisää. Ja laittelen videomme näyttelijöille kuvia, joita kamerastani löytyy. Katselen Ylen Teemalta Kahdeksan surmanluotia -sarjan ensimmäisen osan, ja juon loput Jaloviinapullosta pois.

Aamulla junaan ja kohti Helsinkiä. Rakas päiväkirja, et kuule minusta moneen päivään.

Tiistai 27.2.2007

Oikein arvasin, etpä kuullut. Kokonaiseen viikkoon. No, jotain tuli tehtyä, siitä voi lukea osoitteessa www.kotiteollisuus.com. Saimme myös viime keskiviikkona Äijät -ohjelman viimein purkkiin. Siitä olen ihan vitun iloinen, loppuu se ympäri Suomea ajelu. Yritin sen kunniaksi tissutella vähän kaljaakin, mutta eihän siitä mitään tullut. Aikaisen herätyksen takia alkoi nukuttaa ja lopetin ryyppäämisen jo yhdentoista aikoihin illalla. Minusta on tullut neiti.

Sunnuntaina oli niin heikko olo, että jopa Twin Peaksin jakso pelotti niin perkeleesti. Ne näyt ja kirkuvat naiset tuollaisessa krapulassa saivat karvat pystyyn. Hyppäsin tunnelmasta toiseen ja luin Huovisen Joe-sedän loppuun.

Kävin eilen hiihtämässä. Kulki yllättävän hyvin siihen nähden, että takana oli neljä päivää röpöttelyä. Tänään käyn salilla tekemässä olkapäitä, hartioita ja vatsaa. Sen verran on nyt itseluottamus kohdillaan, että lisäilen vastuksia ja painoja joka liikkeeseen, saatana. Näin poistetaan paha ruumiista.

Huomenna ilmestyy Kotiteollisuuden Tuonelan koivut -single. Katsotaan miten uppoaa vai uppoaako ollenkaan.

Varasin päivällä mökin. Ajattelin lomailla ensi kesänä kokonaisen viikon. Wau, näinköhän onnistuu? Samalla soittelin myös SaiPan toimistoon ja hommasin Kotiteollisuudelle, Mokomalle ja Stam1nalle pelipaidat. Älkää kysykö miksi, näin vain sovittiin.

Stam1nasta tuli mieleeni, että näin Kummitusjuna -videon raakaversion nyt viikonloppuna Tallinnassa, ja täytyy kyllä sanoa, että siitä tulee todella kova. Se on silkkaa taidetta. Nyt tuntuu siltä, että on osuttu kymppiin.

Kirjoitan yöllä Viron reissun päiväkirjan valmiiksi. Sitä ennen katson kaikki ne pakinani läpi, jotka olen hyväksynyt jatkoon. Ajattelin kirjoittaa ne ensi viikolla puhtaaksi, ja osan kokonaan uusiksi, ja laittaa eteenpäin. Alkaa vaikuttaa aika hyvältä senkin projektin suhteen. Kun lisään niihin vähän piikkejä niin hyvä siitä paketista tulee. Sellaista Tony Halme -proosaa.

Nyt maate. Kello tulee 01. On tällä viikolla vähän räväkkä rytmi. Meidän lastenhoitaja on talvilomalla ja mie hoidan tyttöä tämän viikon. Raukka on ollut alkuviikon kuumeessa, mutta tämä ilta näytti jo paremmalta. Mutta ei sen kanssa vielä huomenna uskalla ulos mennä.

Tai sitten menen. Vien sen baariin, saatana.

Keskiviikko 28.2.2007

On pielly ilmoja, joo. Siitä tulikin mieleeni, että olen jo parin viikon ajan avannut työhuoneeni sälekaihtimet heti aamulla herättyäni. Valo, tuo yllättävän kirkas ilmiö! On se aika kiva juttu. Taisin mainita noista sälekaihtimista jo viime vuodenkin päiväkirjoissa. Pitäisikin lukea ne läpi joku päivä. Että, onko nää miun vuodet ihan samanlaisia aina.

Onhan ne. Kasaan rumpupohjat yhteen uuteen biisiin. Kuulostaa ihan Lords of the New Churchiltä. Se on muuten kova bändi. Kuunnelkaapa teinit joskus.

Kirjoitan ensimmäisen pakinan puhtaaksi. Nyt se alkaa! Kävi mielessä, että jos varaisin ensi viikolla hotellihuoneen pariksi päiväksi ja viimeistelisin nämä tekstit siellä. Pakinoita on yhteensä vajaat seitsemänkymmentä.

Ääh, en mie mitään varaa. Tulisi ryypättyä kuitenkin.

Käyn hiihtämässä (luistelemalla tällä kertaa) 8 km. Kulkee. Sinkkonen soittelee ennen sitä ja kertoo, että olisi kuulemma syytä pistäytyä Femma-gaalassa tämän viikon perjantaina. Jari ei pääse ja Janne ei jaksa. Miksi vitussa ne olettaa, että mie jaksan aina yksin meitä edustaa? En perkele lähde miekään. Sitä paitsi olen jo sopinut emännän kanssa menoa siihen iltaan. Ajateltiin vetää pitkästä aikaa lärvit kimpassa. Jos tulisi vaikka juteltua jotain. Miltäköhän sen ääni kuulostaa?

En muista.

< takaisin