Päiväkirjat 1.3.–15.3.2007

Torstai 1.3.2007

Kirjoitan aamulla pari pakinaa puhtaaksi. Nyt irtoaa aika rennosti. Aika rankkaa tekstiä. Miuta tullaan pitämään sovinisti-natsina. Siinähän pitävät. Totuutta en tiedä nimittäin minäkään. Nämä pakinat nimittäin julkaistaan Hynysen nimellä. Ja Hynynen on fiktiivinen henkilö. Nimim. Lääkitys kunnossa

Perkele, mie olen menossa ensi maanantaina Voimala-ohjelmaan. Saan sieltä sähköpostia. Kertovat, että pääsen Lenita Airiston kanssa samaan showhun. Kirjoitan takaisin, että varaavat vanhusta varten ensiapuryhmän paikalle. Huono huumori, paras huumori.

Käyn salilla tekemässä vatsaa, jalkoja ja härnään samalla hauista hieman. Homma on hallussa.

Teen kaksi biisinraakiletta valmiiksi. Ei muuta kuin näihinkin rumpupohjia tekemään kunhan jaksan.

Soitan Nosturin Eekalle ja kerron, ettei meistä kukaan nyt pääse Femmaan. Pyydän Mokoman Kuisman hakemaan meidän palkinnon jos meille semmoinen tulee. Mies lupaa hoitaa tämän mahdollisen homman herrasmiehen lailla.

Yöllä kevyttä tehdastyötä. Laittelen pakinoita järjestykseen tietokoneelle. Lähettelen muutamia sähköpostia koskien Pokaalin tulevia keikkoja ja kokoelmalevyä sekä Kotiteollisuuden toukokuun ep:tä, joka uhkaa paisua valtavaksi paketiksi. Siitä myöhemmin. Syssymmällä. Niin, ja sovin Iltasanomien toimittajan kanssa jotain vitun fotosessioita Nikulan ja Holopaisen kanssa sekä haastatteluaikoja. Hoh hoijaa.

Tekee mieli seksiä. Kello on 01:45.

Perjantai 2.3.2007

Tänään ei urheilla. Tänään ryypätään.

Sitä ennen kirjoittelen kuitenkin muutaman pakinan puhtaaksi. Käyn levykaupasta hakemassa Pienet miehet -bändin uusimman levyn. Himassa avaan viinipullon. Tekaisen yhden biisin rumpupohjan koneelle. Tämän jälkeen helvetti on irti.

Käyn vaimon kanssa syömässä. Sivenius ilmestyy samaan ravintolaan avovaimonsa kanssa. Jossain vaiheessa iltaa tilaamme pariskunnalle romanttisen drinkin, heidän tietämättään tietenkin. Tarjoilija paneutuu asiaan kiitettävästi. Hän lupaa rakentaa vaaleanpunaisen juoman ja varustaa sen päivävarjoilla ja tähtisädetikuilla. Näin tapahtuu. Ravintolasta sammuu valot ja hän kantaa juoman pöytään. Naurattaa niin perkeleesti, kun tyypit pyörivät pöydässään epäuskoisina nuppi punottaen koko ravintolan tuijottaessa.

Kuismalta tulee yöllä viesti, että Kotiteollisuus on saanut Yleisö-Femman ja hän on sen kunniakkaasti käynyt noutamassa. Asiallista toimintaa.

Lauantaina on niin kova krapula, ettei mitn järkee. Pystyn syömään vasta kymmeneltä illalla. Syön ruokaa, jonka olen aikaisemmin päivällä valmistanut. Enkä muista sen valmistamisesta juuri mitään.

Katselen Tabu-DVD:tä pitkälle yöhön.

Sunnuntai 4.3.2007

Korjailen ja kirjoitan puhtaaksi pari pakinaa. Käyn hiihtämässä 8 km. Meinaan kuolla. Perjantainen painaa vieläkin.

Aamulla on aikainen lähtö Helsinkiin. Sen kunniaksi en nuku sekuntiakaan koko yönä. Kroppa on ihan ulalla.

Maanantai 5.3.2007

Ajan aamulla Helsinkiin Voimala-ohjelman kuvauksiin. Tapaan Lenita Airiston. Räväkkä täti, joka tuntui pitävän minusta, halaa pitkään erotessamme. Hämmentävää. Yrittiköhän se iskeä miuta?

Ajan illaksi takaisin Karjalaan. Syy viime yön nukkumattomuuteen selviää, kun luen päivän lehteä. Viime yönä on ollut kuunpimennys. Lehdessä kerrotaan, että se on aiheuttanut muka outoa käyttäytymistä muuallakin. Onkohan oikeasti näin?

Nukun illalla hieman. Herään yöllä, enkä saa enää unta. Puran sähköposteja ja yritän kirjoittaa. Viimein sammun.

Tiistai 6.3.2007

Aamulla aikaisin salille. Teen vatsaa, tissejä ja selkää. Tuntuu kulkevan hyvin.

Pieni väsymys painaa. Kirjoittelen vähän ja puran taas sähköposteja. Vastailen fanikysymyksiin, mutta en jaksa sitä pitkään nyt. Päätän purkaa väsymystäni ruuanlaittoon.

Illalla Tabuja ja makailua. Saan taas kiinni Shield-sarjasta, joka on jäänyt hieman paitsioon viime aikoina. Ja Teemalta katson Kahdeksan surmanluotia, jota olen seurannut nyt aktiivisesti. Juhlaa. On nimittäin takaa-ajo -kohtaukset aika minimissä.

Keskiviikko 7.3.2007

Käyn musiikkikaupasta hakemassa pari kitarapiuhaa. Ajattelen nimittäin viimein aktivoitua biisien teossa. Sen kunniaksi soitan neljään demobiisiin peruskitaroita. Samalla laittelen pakinoita järjestykseen ja vastailen taas uuteen satsiin fanikysymyksiä. Niiden suhteenkin pitäisi olla nopeampi. Laahaan tällä hetkellä noin kuukauden jäljessä.

Painaa päälle, painaa päälle.

Hiihdän (tai luistelen) 8 km. Kulkee helvetin hyvin. Alkaa löytyä.

Yöllä käyn netissä tarkistamassa miten Tuonelan koivut -single on lähtenyt liikkeelle. Näyttää olevan listaykkösenä. Hyvä niin. Muutenkin näyttää pirun hyvälle koko singlelista, Sakaran livesinkut hallitsevat kuviota suvereenisti. Karjalsta kajhtaa, eiku Karjalasta kajahtaa!

Teen vastaukset kotisivuille valmiiksi ja laitan ne eteenpäin. Eipä muuta. Nyt nukkumaan.

Ai niin. Miekin rakastan siuta, rakas päiväkirja.

Torstai 8.3.2007

Aamu alkaa pakinoilla. Kirjoitan pari puhtaaksi, irtoaa miellyttävän helposti. Hörpin samalla litran kahvia.

Käyn salilla tekemässä vatsaa, hauista ja ojentajia. Kulkee.

Teen klo 13 haastattelun johonkin vitun Energia-lehteen. On nimittäin aika helvetin miellyttävä haastis. Haastattelija on joku yli viisikymppinen äijä, mutta tajuaa täysin mistä meidän levyissä — tai ainakin teksteissä — on kysymys. Olen aika otettu. Välillä jotain muutakin kuin sitä ainaista äijäilyä tai "uusi levy ulkona, miltä nyt tuntuu" -osastoa. Kerron miehelle asiasta. Tuntuu olevan otettu hänkin.

Nyt se tietysti kirjoittaa ihan paskan haastattelun. No, kassellaan...

Käyn SaiPan toimistolla hakemassa pelipaidat KT:lle, Mokomalle ja Stam1nalle. Hörpin samalla pari kuppia kahvia ja yritän naurattaa toimiston tyttöjä. Epätoivoista, eihän ne edes tiedä kuka mie oon.

Tajuan autoillessa, että Pienten miesten levy on aivan taivaallisen hyvä, vaikka tissin läpyttelyä onkin. Pari kuuntelukertaa vielä ja mie itken, olen varma.

Teen lisää demokitaroita neljään rakenteilla olevaan biisiin. Alkavat hahmottua.

Katson Viron ja Nosturin keikkapäiväkirjat kuntoon ja laitan kuvineen ne eteenpäin. Hörpin pari viskiä yön hämärtyessä.

Perjantai 9.3.2007

Soitan heti aamusta bassot neljään demobiisiin. Hörpin litran kahvia. Käyn paskalla, sillä maha on kuralla. Mistäköhän se mahtaa johtua? Hymiö.

Käyn tekemässä vatsaa, hartioita ja olkapäitä. Ja arvasin muuten oikein eilen. Rupean poraamaan autossa, kun kuuntelen Pienten miesten Kehtolaulua parkkipaikalla. Ihan vitun hieno. En kehtaa nousta autosta ennen kuin saan leuan väpätyksen loppumaan.

Äijä muka? Oha se varma.

Vaimo on ollut sairaana pari päivää ja tänä iltana sairastuu tyttökin. Ilta menee sitä hoivatessa. Huomenna Emma-gaalaan. Palaillaan asiaan joskus.

Outo homma muuten. Ennen joulua tytöt sairastivat aivan kauhean vatsataudin, mutta minuun se ei tarttunut. Sama juttu näyttäisi nyt olevan tämän flunssan kanssa. Kai mie sitten olen kuitenkin aika hyvässä kunnossa, vaikka se ei aina päälle päin näy. Tai siis koskaan...

Tai sitten olen hoitanut sisuskalujeni desinfioinnin asiallisesti.

Maanantai 12.3.2007

No, se Emma meni sitten Stam1nalle. Oikealle bändille meni. Älykkäinä miehinä myö oltiin tietysti koko Etelä-Karjala palkintoa hakemassa, Mokoma, KT ja Stam1na siis. Ja SaiPa-paidoissa tietysti. Näytti varmaan älykkäältä...

Oli kyllä mukavat pirskeet. Pidin johtokunnan kokousta Ile Vainion kanssa baaritiskillä. Ja Mariskan. Vittu, että se on kaunis nainen. Ihana hymy. Ja tajusin myös, että Amorphisin Holopainen on ehkä mukavin ihminen, jonka olen tavannut. Jos sillä olisi pillu ja tissit niin kuvio olisi selvä. Nyt sitä piti panna vain perseeseen.

Kylläpä tuli taas oltua fiksu. Mutta sinä, rakas Päiväkirja, tiedät etten mie aina ole ihan tosissani.

Takaisin asiaan. Vieläkin vähän heikottaa. Käyn silti salilla tekemässä vatsaa ja jalkoja. Ja tapani mukaan teen vähän myös ojentajia ja hauista samalla. Jalkatreeni yksin on niin helvetin tylsää touhua.

Teen illalla vahingossa hyvän riffin. Muutama tunti siitä eteenpäin ja teen kokonaisen biisin. Sanatkin tulevat jo ensimmäiseen säkeistöön ja kertsiin. Innostuneena aloittelen biisin rumpupohjien teon koneelle.

Kirjoitushommat ei nappaa nyt ollenkaan. Sunnuntaina piti raapia Seepran pakina kasaan, tänään taas Keskisuomalaisen. Irtoaa vitun tahmeasti nyt. Musan teko kiinnostaa, ja sehän menee aina kaiken muun edelle. Siis ihan kaiken, nainenkin on paperia sen rinnalla. Puhumattakaan mistään muusta.

Se on vähän huono juttu, sillä tänään kuulen, että sitä miun pakinakokoelmaa suunnitellaan julkaistavaksi tämän vuoden elokuussa. Eli homman pitäisi olla toukokuussa jo kasassa. Oha se varma...

Tiistai 13.3.2007

Yritän kirjoitella pakinoita puhtaaksi. Siitä ei tule hevon vittua. Teen rumpupohjat eilen syntyneeseen biisiin ja unohdan kirjoitushommat kokonaan.

Käyn salilla tekemässä vatsaa, tissejä ja selkää. Hiki virtaa homona. Kroppa on väsynyt. Tämän lisäksi närästää ihan vitusti. Siinä palautellessa juttelen Sinkkosen kanssa puhelimessa. Sovimme treenejä joko huomiseksi tai torstaiksi. Pyydän Jaria samalla katselemaan vähän meidän levyjä sillä silmällä, että jos sieltä vaikka löytyisi muutama uusi biisi settiin. Lupaan tehdä näin itsekin.

Käyn tekemässä levyostoksia. Ostan Grindermanin debyytin sekä von Hertzen Brothersin viimeisimmän. Kie vakuutti minut kyynisyydellään viime viikolla Emma-gaalan takahuonehulinassa. Ja onhan se järkyttävän kova live-bändi. Saa nähdä miten toimii levyllä.

Illalla imuroin koko kämpän. Hyyrynen tulee illalla Kummitusjuna-videon kanssa. Katsomme sen läpi, eikä miulla ole siitä pahaa sanottavaa. Päinvastoin. Paras video mitä tässä maassa on tehty koskaan. Hyyrynen sanoo, että homma pistetään huomenna pakettiin.

Alkuyöstä teen kitarat eiliseen biisiin. Vittu, kun tuntuu hyvälle.

Keskiviikko 14.3.2007

Soitellaan Sinkkosen kanssa, että treenataan huomenna. Otan basson käteen ja soitan sitä viidenteen demobiisiin. Tämän jälkeen laulan kertosäkeet kahteen biisiin. Järkyttäviä spektaakkeleita tulossa.

Saan postia Lilithiltä. Maritta Kuulan levyjä vinon pinon, hienon Muumi-kortin ja salmiakkia. Kikke on kultainen. Harmi, että se on Yrjänän vaimo. Muuten iskisin Yrjänän.

Olen siis joskus lupautunut, että menen vetämään Lilithin 10-vuotisbileisiin jonkun Maritta Kuulan biisin. Teen sen mielelläni. Sain nimittäin punkata Lilithin toimistossa muutaman viikon, kun teimme Iankaikkista syksyllä. Ja nämä Lilithin bileet ovat vasta ensi syksynä, joten kiirettä ei ole.

Kirjoittelen muutaman pakinan puhtaaksi. Vähän innotonta, mutta alkaa kuitenkin löytyä. Aurinko paistaa, ja päätän käydä juoksulenkillä kirjoittelun jälkeen. Se on erehdys. Ikinä ei ole juokseminen maistunut näin paskalle. Rimpuilen puoli tuntia ja se on siinä.

Alkuillasta on helvetti irti. Kävelen Anttilaan ja huomaan, että AC/DC:n levyjen pahvikansiversiot ovat alennuksessa. Ostan Let There Be Rockin ja Highway to Hellin. Muut oleelliset levyt jo pahvikansissa löytyvätkin. Eli Back in Black, For Those About to Rock sekä Flick of the Switch, joka on törkeän aliarvostettu.

Tyttöön nousee taas illalla kuume. Paska meininki. Se on niin reipas, vaikka veto on poissa. Ei ole tullut ainakaan isäänsä. Ellei isä ole sitten joku muu kuin minä...

Vaihdan Hietalahden Hissun kanssa muutaman tekstiviestin yöllä. Se uhkaa tulla Mikkelin keikalle ylihuomenna. Mikä ettei, sehän käy.

Torstai 15.3.2007

Tyttö kuumeessa. Se työpäivästä.

Paitsi tytön päiväunien aikaan laitan uuden satsin fanikysymyksien vastauksia webmestarille, kirjoitan puhtaaksi pari pakinaa, editoin kahden demobiisin kertosäkeet kuntoon sekä sählään sähköpostien kanssa. Äijät-shown tiimoilta olisi monenlaista haastattelua tiedossa. Seassa on myös Me Naiset, joka kyllä nostaa karvat pystyyn. Pyydän hieman täydennystä siitä, että mistä on tarkoitus puhua. Joskus aikoinaan asettamani rajat alkavat uhkaavasti paukkua. Ei hyvä. Hommasta tulee liian suurta. Rockuskottavuuden viimeisetkin rippeet katoavat. Naiset yrittävät kesyttää villimiehen. Hongiston sanojen mukaan mie olen kohta "koko kansan Hynynen".

Ai, kohta? Vittu, ketä mie yritän huijata?

Rakas päiväkirja. Tämä voi kuulostaa sinusta tosi kornilta, mutta mie oikeasti pelkään, että mitä vittua on tapahtumassa. Ja mitä mie voin asioiden eteen tehdä? Tai jaksanko mie tehdä mitään? Siinäkin on raju dilemma. Ei rokkiretku pyri mihinkään. Mutta jos aikoo pitää homman hanskassa niin välillä täytyy.

Alkuillasta käyn salilla tekemässä vatsaa, hauiksia sekä ojentajia. Närästää, mutta muuten kulkee hyvin. Treenin jälkeen nukahdan.

Ja unien jälkeen onkin aika lähteä treeneihin. Soittotreeneihin siis. Teemme Jarin kanssa matkalla listaa, että mitä biisejä ottaisimme uusina settiin mukaan. Listaamme tasan kaksikymmentä biisiä, siis sellaisia, joita ei ole vähään aikaan soitettu. Jos ollenkaan. Päätämme katsoa ne illan aikana läpi.

Näin tehdään. On ihan vitun kivat treenit. Setti tulee kokemaan rajuja muutoksia. Nyt kello on 03:39, olen ottanut neljä viskipaukkua ja taidan valua tästä nukkumaan. Huomenna alkaa rundi. Eli pääsen niihin hommiin, jossa oikeasti tunnen olevani kotona. Palaan asiaan ehkä ensi viikolla.

Siihen asti näkemiin, sinä ihana, mutta elämäni kokonaisuudessa kovin merkityksetön päiväkirja.

< takaisin