Perjantain aamupäivänä sitkeimmät festivaalisissit ryömivät teltoistaan ja tuoreempi kansa valui Laulurinteelle auringon syleilyssä. Samaan aikaan Tiedepuiston uumenissa tehtiin monikansallisin voimin päänavaus rockfestivaalien ja musiikkibisneksen taustarakenteisiin, joista rokkijuhlilla vieraillessa jää autuaan tietämättömäksi. Ilosaari Summit järjestettiin vuonna 2008 ensimmäistä kertaa. Lopputuloksena oli tärkeä tilaisuus nostaa esille festivaalijärjestämisen haasteita ja ajankohtaisia kysymyksiä. Summitin kaltaiselle tapahtumalle soisi jatkoa ja huomiota.
Ilosaari Summit kokosi samojen seinien sisälle korkean profiilin väkeä niin manageri- kuin journalistportaastakin. Suomalaisnäkemyksiä tarjosivat muun muassa Fullsteamin Juha Kyyrö ja Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Ilkka Mattila. Artistin näkemyksiä tarjosi puolestaan Hanoi Rocksin Michael Monroe ja paikallisseudun äänitorvena toimi Ilosaarirockin oma Janne “Rysky” Riiheläinen. Summitia isännöi brittiläinen manageri Stuart Worthington, joka työskentelee muun muassa Happy Mondaysin kanssa. Manchesterilaisbändin edesottamukset tuntien kiertue-elämän odottamattomat käänteet ja yllätykset lienevät siis Worthingtonille vähintäänkin tuttuja.

Festivaalien brändääntyminen, sponsoreiden yleistyminen ja juhlatunnelman “tuotteistuminen” olivat keskeisiä kysymyksiä, joita puitiin läpi summitin aikana. Kännykkä-, viina- ja rullalautajättien kustantamat musiikkijuhlat alkavat näkyä Suomessakin enemmän ja enemmän, ja kaupallisuuden vaikutusta festivaalin henkeen mietitytti panelisteja. Ääriesimerkkinä esille nousi amerikkalaistapa kaupata faneille mahdollisuutta soundcheckissä hengaamiseen tuhansien dollareitten hintaan.

- Herää kysymys, miten paljon fania voikaan käyttää hyväksi, mietti Andy Farrow.

Pollstarin John Gammonilla oli samankaltaisia mietteitä livebisneksen tulevaisuudennäkymistä.

- Jos kehitys menee paljon pitemmälle, festivaalit alkavat muistuttaa pikemminkin tavarataloja.

Ilosaarirockin erityispiirteistä keskustelu Italialainen Corrado Giao korosti turvallisen ja rauhallisen ilmapiirin olevan piirre, joka pitää myydä festivaaliasiakkaille. Tarina Italian villiltä 80-luvulta auttaa ymmärtämään tätä.

- Santana joutui tuolloin eräällä festivaalilla väistelemään lavalleen tipahtelevia Molotovin cocktaileja, päivitteli Giao.

Festivaalivierasta vuosittain enemmän ja enemmän kismittävät hintojen korotukset olivat aihe, johon yksiselitteisiä neuvoja ei ollut. Keskustelussa brändääntyminen ja kaupallistuminen onnistuttiin näkemään hieman tavallista positiivisemmassa valossa. Jos suuri pyörä asettaa väistämättömiä realiteetteja, niiden kanssa on opittava elämään ja näkemään ehkä uusia mahdollisuuksia - tietenkään reilusta festivaalitunnelmasta tinkimättä.

Teksti: Jukka-Pekka Ronkainen
Kuva: Jukka-Pekka Flander

Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 11. heinäkuuta 2008 kello 20.34 ja sen aiheena on Asiat.