Kahdeksan hengen surusaattue
Ruotsalainen Cult of Luna nousi YleX-lavan lauteille juuri kun festivaalikansa sai lauantain ensimmäiset maistiaiset auringonvalosta. Kun kahdeksanhenkinen surusaattuue päästi äänensä kuuluville, ei ulkona vallinnut kesäsää pysynyt pitkään mielessä. Kahden rumpalin, kolmen kitaristin, basistin, syntetisaattorin/trumpetin soittajan ja laulajan voimin tuutattu hardcoren, doomin ja progressiivisen rockin ristisiitos vyöryi välillä päälle kuin valtameren aalto, välillä taas kauniisti tunnelmoiden.
Toki tällaista dynamiikkavaihtelua käyttää tehokeinona musiikissaan bändi jos toinenkin, toiset vain onnistuvat vakuuttamaan paremmin.
Bändissä tahtipuikkoa heiluttivat rumpalit, jotka jakoivat saumattomasti vastuualueita keskenään. Toisen laukoessa eläimellisellä raivolla toinen saattoi seisten soittaa tamburiinia overhead-mikkiin ja vaihtaa yhdessä soittaen tempoa kuin heillä olisi yhteiset aivot. Ja kun molemmat päättivät yhtä aikaa soittaa niin että tuntuu, välittyi se myös yleisölle erinomaisesti.
Varsinkin lavalle päin katsoessa vasemmalla puolella soittanut rumpali Thomas Hedlund soitti hetkittäin sellaisella raivolla etten ole nähnyt vastaavaa pitkään, pitkään aikaan. Kielisoittimien valli oli hetkittäin lyijynraskaan painostava ja välillä raikkaan maalaileva. Laulaja Klas Rydbergin ja kitaristi-laulaja Fredrik Kihlbergin ulosanti oli taustan dynaamisuudesta huolimatta raakaa hardcore-huutoa, mikä ei missään nimessä ole huono asia. Yhtenäinen vokaalisurmaus sitoi paketin yhtenäiseksi. Elektronisia sävyjä käytyttiin säästeliäästi ja toimivasti ja hakkaavassa alkuhymnissä kuultu trumpetti sopi soppaan myös mainiosti.
Keikan kulusta teki mielenkiintoisen se, että varsinainen vokalisti hyppäsi puikkoihin kun keikkaa oli kulunut jo hyvä tovi. Yhtyeellä oli selvästi teknisiä ongelmia ympäri lavaa säntäilleistä lavakäsistä päätelleen mutta minkäänlaista tunnelmanlaskua ei näistä koitunut, sillä yhden instrumentin hetkellinen hiljentyminen ei näin suurella yhtyeellä haitannut eteenpäinmenoa.
Teksti: Juha Aalto
Kuva: Mikael Wänskä
