Mitä kuuluu?
Kun diggailet volyymit yhdellätoista luukuttavaa lempibändiäsi lavan edustalla ja metrin päässä vahvistimista, kannattaa muistaa rokkikeikkojen keskimääräinen äänenvoimakkuustaso. Se nimittäin liikkuu sadan desibelin nurkilla, ja riski saada pysyvä kuulovaurio syntyy jo 85:ssä desibelissä.
Kolmoslavaa vastapäätä sijaitseva Plugmasters ry:n koju on jo tuttu näky Ilosaarirokissa. Täältä löytyy perus-Eareja laadukkaampia korvatulppia joka lähtöön, ja kopissa päivystävät henkilöt ovat myös pelkkänä korvana, jos kävijöiltä löytyy kuuloaistiin liittyviä kysymyksiä tahi ongelmia.
Yksi Plugmastersin perustajista, Aku Ojala, on puuhastellut kuulonsuojauksen parissa jo kahdeksan vuoden ajan, ensin Kuulonhuoltoliiton riveissä ja nykyään tässä itsenäisessä, vuonna 2005 perustetussa yhdistyksessä.
- Plugmastersin tehtävä on toimia nimenomaan “kentällä”, eli festivaaleilla ja konserteissa. Tarkoitus on tehdä kuulovaurioita ennaltaehkäisevää työtä ja tehdä kuulonsuojausta jollain tavalla houkuttelevammaksi nuorille. Kuten kuulonhuoltoliittokin, olemme voittoa tuottamaton ja vapaaehtoistyötä tekevä yhdistys. Emme saa tukea ylemmilta tahoilta vaan kaikki varat kertyvät korvatulppien myynnistä.
Turinoinnin lomassa huomaa, että kojulla käy vieraita tiuhaan tahtiin ja tulpat tekevätkin hyvin kauppansa. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut.
- Vielä muutama vuosi kuulonhuoltoasiaa oli todella vaikeaa saada menemään läpi näissä rokkiympyröissä, mutta asenteet ovat onneksi muuttuneet hyvinkin paljon parempaan suuntaan.
Rokkifestareilla pitkään kestävä, yhtäjaksoinen altistuminen melulle on suurin kuulovaurioille altistava seikka. Myös konserttien satunnaiset äänipiikit sekä isompien bändien räjähdystehosteet saattavat vahingoittaa herkkiä kuuloelimiä.
- Toki jokaisen ihmisen kuulo on uniikki, ja jotkut kestävät meteliä paremmin kuin toiset, Ojala muistuttaa.
Turhan kevyesti kuulonsuojaukseen ei kuitenkaan kannata suhtautua. Se, että joudut kuulemaan häiriöääniä pääsi sisällä koko loppuelämäsi, on aika kova hinta maksettavaksi hienoimmastakin keikkaelämyksestä. Tinnitus voi ilmentyä kimeän vinkunan lisäksi monissa muissakin audiomuodoissa. Löytyy surinaa, suhinaa, kilinää, pauketta ja mataliakin taajuuksia. Pahimmillaan tinnitus voi olla voimakkuudeltaan yli kuudenkymmenen desibelin luokkaa, ja tällöin vaikutukset normaalielämiseen ovat jo aikamoiset.
Eli hyvät festarikävijät, muistakaahan suojata muiden ruumiinosienne lisäksi myös korvanne. Jos suojaimia ei löydy omasta takaa niin ensimmäiselle keikalle kannattaa suunnata Tulppamestareiden myyntipisteen kautta.
Teksti: Juho Typpö