”Hei venatkaa!” ”Vieläks ehtii Alkoon?” ”Missä se Rokki on?” Helsingistä saapuneen festivaalijunan sisältö, runsaat 300 rokkivierasta, purkautuu laiturille. Joensuun asema täyttyy äänistä. Monen matkaajan kulku on määrätietoista, muutama jää makaamaan kuumalle asfaltille. Junan konduktöörit, Lari Nylund ja Timo Nygård seisovat festivaalikansan keskellä ja altistavat olkapäänsä taputuksille. Asiakaspalaute kielii matkan sujuneen rattoisasti.

Äänien etääntyessä on aika tarkistaa vaunut. Pullot ovat pääsääntöisesti roskiksessa, kenkä jää kiinni lattiaan vain paikoin. Yksi urhea törkykasa kurottelee kohti ikkunalautoja, mutta valtaosin juna on hämmästyttävän siisti. Nylund näyttää tyytyväiseltä.

- Kuuden tunnin matka. Siihen nähden hyvää jälkeä, pelisääntöjä on noudatettu. Yhdellä paikalla on ollut vähän riemukkaampi porukka, mutta et sinä siitäkään isoa juttua saa. Juna on hengissä.

Vasta konduktöörivaunun ovella kuuluu parahdus.

- Eiii, yhdet oksennukset!

Hymy pysyy kuitenkin leveänä. Tilastotappio.

Kahdeksan vuoden kokemuksella

Nylundilla on vankka kokemus festivaalijunien kipparoinnista. Ensimmäisen matkansa hän teki Ruisrockiin kesällä 2000. Nyt hän pyrkii tarttumaan ohjaksiin aina kun mahdollista.

- Ilmoitan hyvissä ajoin olevani vapaaehtoinen. Tännekin varasin hotellihuoneen jo vuosi sitten.

- Rokkijunat ovat työvuoden kohokohtia. Varsinkin Ilosaaren junissa on aivan omanlaisensa tunnelma, koska tämä on pitkäkestoisin matka. Körötellään Riihimäen kautta ja väistellään muita junia. Tämä on todellinen koettelemus, jonka kokenut tietää tasan tarkkaan että nyt ollaan festareilla.

Nylund kehuu estottomasti junan tunnelmaa. Tällä vuorolla konduktöörin kravatti on normaaliakin löysemmällä, mutta suurpiirteisyys vaatii oikeaa henkeä myös matkustajilta. Asianmukaisesti käyttäytyvä yleisö palkitaan asianmukaisesti käyttäytyvällä henkilökunnalla.

- Tänään yhteen oveen oli kiinnitetty kyltti, jossa luki “näytä tissit”. No, nostin paitaa ja näytin tissit. Ihmiset olivat haltioissaan. Tällaista rock-henkeä täytyy olla mukana. Vanhaa mainoslausetta mukaillakseni: “junassa on hauska matkustaa niin kauan kun konduktöörillä on kivaa”.

- Jos kaikki Suomen junat olisivat tällaisia, niin herranjestas sentään.

Paluulippu ennakkoon

Kuusi tuntia on pitkä aika ja sen voi kuluttaa monella tavalla. Toiset juhlivat jo junassa, toiset vasta perillä. Innokkaimpien matkustajien iloksi vaunustoon on liitetty diskovaloilla ja tanssilattialla höystetty klubivaunu. Päätoimensa sivussa konduktööri vastaa klubin musiikkivalinnoista.

- Tällä kertaa mentiin lähinnä kotimaisin voimin ja tanssilattialla nähtiin pyörähdyksiä. 40-vuotias klubivaunu on näillä näkymin matkassa viimeistä kertaa, mutta pitää varmaan laatia adressi sen säilyttämisestä. Tunnelma vaunussa on ainutlaatuinen.

- Paluujunassa siitä otetaankin sitten kaikki irti.

Paluumatkaa varten Nylundilla on juhlakansalle yksinkertainen ohje.

- Aseman lipunmyynti on auki varttia vaille puoleen yöhön asti. Ostakaa liput etukäteen, koska juna tulee olemaan loppuunmyyty. Junasta ostetulla lipulla saattaa irrota vain seisomapaikka. Ja jos ostatte lipun netistä, niin muistakaa että lähtöpäivä on 14. heinäkuuta. Kello 0.20.

Suloa ja piirakoita

Kun tarkastuksen läpäissyttä junaa ohjataan varikkoraiteelle, Nylund suuntaa kohti hotellia. Edessä on vapaa viikonloppu, joka alkaa Klaus Thunderin tahdissa Sulo-klubilta. Festivaalien varsinainen kohokohta odottaa kuitenkin majapaikan kupeessa.

- Torilta on pakko hakea karjalanpiirakoita, jotka on valmistettu reseptillä “nyrkillinen voita pannuun ja Kossu pakkaseen”.

Hymy ei katoa konduktöörin kasvoilta. Jokin antaa ymmärtää, että Ilosaarirock jatkuu klubivaunussa pitkälle maanantaihin.

Teksti ja kuvat: Hannu Linkola

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 12.56 ja sen aiheena on Ihmiset.