Satakunnan kuuluisin kaljupää, Herra Ylppö yhdessä uuden Ihmiset-yhtyeensä kanssa metelöi päälavalla lauantai-iltapäivällä. Synkät pilvet varjostivat yhtyeen esiintymistä, mutta eipä Ihmisten musiikki juuri aurinkoa kaipaakaan. Sen verran tummanpuhuvaa, joskaan ei ryppyotsaista, bändin perusmeininki on.

Hyvillä keikoilla on selkeä alku ja loppu. Ihmiset ovat ottaneet ohjenuoran kirjaimellisesti: keikka alkoi Alku-introlla ja päättyi raadolliseen Loppuun. Välissä kuultiin käytännössä koko Sata vuotta -albumin kattaus. Eikä sekään vielä riittänyt, sillä varkaissa käytiin Tuomari Nurmion aarrearkulla Lasten Mehuhetken verran. Laina oli onnistunut ja kappale taipui Ihmisten käsissä toimivaan muotoon.

Sade, tuo Suomen suven ikuinen vihulainen koetti parhaansa mukaan tehdä yleisön olon tukalaksi. Sadetakit ja sateenvarjot sävyttivät maisemaa, ja sisukkaasti kansa jaksoi lavan edustaa kansoittaa. Vaikka ajankohta oli suhteellisen aikainen, ei kukaan nukkunut. Kun Herra Ylppö halusi meteliä, sitä hän myös sai.

Aikaisesta ajankohdasta ja sään oikullisuudesta huolimatta keikkaa voidaan pitää onnistuneena. Kun yhtyeellä on heittää Kleopatran ja Mellakan kaltaisia makoisia rokkipaloja, on lopputuloksen pakko olla maistuva. On silti herkullista tuumailla, miltä Herra Ylppö & Ihmiset kuulostaisi intiimimmässä tilassa ja hieman myöhäisempään ajankohtaan. Ehkä yhtyeellä olisi rahkeita vielä piirun verran parempaan. Yhtä kaikki, vakuuttava suoritus näissäkin olosuhteissa.

Teksti: Jukka Kastinen

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 17.41 ja sen aiheena on Musiikki.