Eläkeläisten Onni Varis ehti juttutuokioon nelisen tuntia ennen keikkaa. − Ai mitäkö illalla 15-vuotisjuhlakonsertissa on luvassa? En minä tiedä. Jos vaikka ehtisi juoda itsensä tajuttomaksi sitä ennen.

Nerokkaiden humppalyriikoiden velho raottaa hieman humpan maailmankuvaa.

− Humpan värit ovat ruskeaa, beigeä ja seepiaa. Semmoista vanhojen haalistuneiden valokuvien väristä. yksinkertaisia.

Humppakappaleista henkii 1960- ja 1970-lukujen nostalginen tunnelma. Sanoituksissa vilahtelevat esimerkiksi Tarvajärvi, Hieta-Heikki ja Jarno Saaris -vainaa. Mistä moinen kumpuaa?

− Nämä ovat niitä asioita, joista vanhempani olivat tohkeissaan. Muistan lapsuudesta, kun lauantai-iltaisin oli aivan ehdottomasti katsottava telkkarista Lauantaitansseja tai lottoarvontaa. Sieltä ne tulevat.

Entäpä sotaveteraanien muistelot? Moni humppa käsittelee talvi- tai jatkosotaa ja sotaveteraanien tunnelmia.

− Molemmat ukkini olivat sotaveteraaneja. Eivät he kyllä hirveästi sodasta kertoneet. Muistan kuulleeni lapsena Tohmajärvellä, kun äidinpuolen ukkini, jonka nimi ihan oikeasti oli Onni Varis, muisteli kaatokännissä sotaa. Eivät ne kyllä aina mitään mukavia juttuja olleet. Hänelle tuli myös lehti “Kansa taisteli - miehet kertovat”, sitä luin lapsena paljon ja sieltä lienee vaikutteita tullut.

Humpissa seikkailevat usein tietyt vakiohahmot, kuten Aimo ja Raimo. Mistä he ovat peräisin?

− Aimo oli helppo: se on väännös englannin “I’m a” fraasista. Se sopii ihan kaikkeen. Raimo taas on mukana ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Niin tosiaan, humppalyriikoissa ainakin alkuaikoina pyrittiin onomatopoeettisiin käännöksiin. Vieläkö sama pyrkimys on mukana?

− Ei oikeastaan, kyllä nämä syntyvät ihan sattumalta. Olen kai melko nopea tekstittäjä, kun esimerkiksi vuonna 2004 tein kahden viikon Saksan-kiertueelle 33:een humppakappaleeseen lyriikat. Kaksi ensimmäistä säkeistöä syntyvät aina helposti, kolmas on sitten vaikeampi, mutta senkin voi rakentaa yhdistelemällä siihen kahta ensimmäistä.

Onko sinua sitten ikinä pyydetty lauluntekstien teon opettajaksi kursseille tai muualle?

− Ei ole, enkä kyllä menisi vaikka pyydettäisiin… Piti minun taannoin tehdä Samettivallankumoukselle tekstit rakkauslauluun. Siitä ei tullut mitään. Hirmu vaikeaa!

Aika ajoin humppalyriikoissa otetaan kantaa päivänpolitiikkaan. Mitä mieltä olet tästä?

− Se on virhe, ja sitä virhettä pyritään välttämään nykyään. Politiikkaan liittyvät vitsit tahtovat vanheta nopeasti. Muut aihepiirit ovat ajattomampia.

Kuten esimerkiksi krapula, joka lienee yksi useimmin toistuvista aihepiireista humpissanne.

− Tässä iässä on useammin krapula kuin erektio, hähää! Tulee mieleen graafikkomme Pekka Jokinen, joka yhdellä Saksan-kiertueella tilitti itkuisesti, että hän on nukkunut useammin Ilmari Koivuluhdan kuin yhdenkään naisen vieressä…

15-vuotisjuhlakonsertti on tänä iltana. Osa bändin historiasta on jo taltioitu Ilkka Mattilan kirjoittamaan “Suureen suomalaiseen juopottelukirjaan”. Mitä käteen on jäänyt tästä ajasta?

− Kyllähän me tämän kesän Provinssirockin keikan yhteydessä pidettiin omalla porukalla pieni hiljainen hetki. 15 vuotta sitten soitettiin samalla sorakentällä, toisessa päässä kuin päälava, kamat Kleinbussin päälle. Kristian Voutilainen, joka ei tuolloin vielä soittanut Eläkeläisissä, oli maannut katsomossa ja nauranut. Sitten kun ollaan oikeita eläkeläisiä, perustetaan varmaan hevibändi! Kiinnostavaa on, että Eläkeläisten perässä ei ole syntynyt plagioivia bändejä. Mieti nyt, yleensähän tämä on aivan yleistä. Nightwishin jälkeen on tullut oopperahevibändejä pilvin pimein, tai jonkun Kotiteollisuuden jäljittelijöitä on vaikka kuinka. Eläkeläisten tyyliä ei ole plagioitu. Me ollaan niin loppuun hiottu ja viimeistelty tuote, että tästä ei voi panna paremmaksi!

Käykö humppamestari itse koskaan humpalla, oikeissa lavatansseissa?

− En osaa tanssia mitään. Rouvan kanssa kerran yritin, ja nyrjäytin nilkkani.

Teksti: Salla Brunou
Kuva: Tomi Palsa

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 21.15 ja sen aiheena on Ihmiset.