Kotikentällä on kivaa. Kenelläkään ei voi olla mitään poikkinaista sanaa, kun Stellan päästää avaamaan sunnuntain päälavan osalta. Viimeisetkin pilvenrippeet saivat lähtöpassit, kun radioaalloillakin tutuksi tulleet joensuulaiset sävelet herättelevät rokkikansan uuteen päivään. Marja kehui yleisöä pirteäksi. Mitäpä sitä muutakaan voi olla kuin pirteä ja tanssia mukana? Tunnelman voi vaan aistia ja kokea.

Vaikka aurinko kuinka polttaisi olkapäitä, häävalssin mukanaan tuomat kylmät väreet pakotti ainakin allekirjoittaneen hakemaan paksumpaa paitaa harteille. Stella osaa purra luihin ja ytimiin. Samaan aikaan aurinko helli festarikansaa. Juuri näin sunnuntain pitääkin startata!

Suden silmien myötä joensuulaiset saivat oman erikoiskohtelunsa, mitä välispiikkien lystikkääseen tarinointiin on uskominen. Aina pitää vetää edes vähän kotiin päin!

Vaikka Stellan keikkasetti pitikin sisällään pitkälti uudempaa tuotantoa, jokainen löysi varmasti mukana laulettavia hetkiä. Tämän orkesterin hittikimara ei ihan heti lopu. Porukka pistää silmät kiinni, tanssii ja laulaa mukana - olipa kysymyksessä Piste, Suden silmät tai keikan huipentuma, Korkokengät. Stella oli oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Teksti: Kaisa Kauppinen
Kuva: Mikael Wänskä

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 13. heinäkuuta 2008 kello 17.33 ja sen aiheena on Musiikki.