Shamaani ja lyömäsoitinnero letkeinä
Ilosaarirockin päälavalla ties kuinka monetta kertaa soittanut Ismo Alanko tietää takuuvarmasti, miten yleisö otetaan. Lauantai-iltana klo 21 aloittanut Ismo Alanko Teholla veti rennon, intensiivisen setin uusia ja vanhoja hittejä täyden Laulurinteen iloksi. Tosin eräs yleisön joukosta bongattu mies tuntui kiiruhtavan innoissaan “Osmo Alangon” keikalle, mutta toivottavasti pettymyksiä ei koitunut hänellekään.
Ismo Alanko Säätiötä seurannut kokoonpano, jo pari vuotta Suomea kiertänyt Ismo Alanko Teholla on mielenkiintoinen ja virkeä viritys. Kun Ismo Alanko nyt kerta kaikkiaan on Suomen karismaattisin rock-shamaani, ei ole helppo löytää soittajaa, josta olisi hänelle tasavahvaksi aisapariksi. Pörrötukkainen lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäki tällainen kaveri kuitenkin on. Teholla-keikat kuulostavat siltä, kuin lavalla olisi vähintään kymmenen soittajaa. Majamäellä tuntuu olevan viisi kättä ja neljä jalkaa ja näiden lisäksi hän tuntuu ehtivän soittavan jotain instrumenttia vielä päällään, niin monipuolisen äänimaailman mies loihtii.
Alkuvuonna julkaistu Blanco Spirituals -albumi oli kaksikon ensimmäinen yhteinen levytys, ja siitä tulikin tuoreen kuuloinen ja piristävä uusiutuminen Säätiö-kauden jälkeen. Keväällä albumin jälkeen kierrettiin konserttisaleja, joissa oli tilaa ja mahdollisuuksia soittaa intensiivisesti, herkästi ja taiteellisesti. Isot ulkoilmakonsertit festareilla ovat tietysti siinä mielessä toisenlaisia, että yleisömäärä on valtavan paljon suurempi ja linjaus enemmän tyyliä “jokaiselle jotain”.
Lauantain konsertti ei onneksi kuitenkaan ollut mikään yllätyksetön hittikimara. Kahden miehen eloisa, riemukas ja notkea soitanta pitää huolen siitä, että vanhatkin hitit gratinoidaan meheviksi ja uuden levyn letkeimmät palat tuntuvat jo myös pyörineen yleisön päänsisäisissä jukebokseissa riittävän pitkään yhteislaulun sujuvuudesta päätellen. Vanhempia namupaloja olivat esimerkiksi Levottomat jalat ja Kanoottilaulu, uusia herkkuja taas ihana elämän ylistyslaulu Räkäistä ja tarttuvaa ja hulvaton Puupää.
Teksti: Salla Brunou
Kuvat: Mikael Wänskä