Makkaraperunoita, patonkia, pizzaa, kasviswokia, kananuggetteja, hampurilaisia. Festivaalivieraiden suihin katoaa uskomattomat määrät ruokaa. Mutta aina ateria ei syystä tai toisesta maistu. Nurmikolla lojuu puoliksi syötyjä ranskalaisannoksia, roskiksen pohjalla murjottaa pintavaurioinen pizza. Kun ateria hylätään, alkaa luonnon kiertokulku. Paikalle saapuvat lokit, kärpäset ja muurahaiset. Sekä Lauri ja Juha.

Helsinkiläiset herrasmiehet esittäytyvät roskaruokailijoiksi. He ovat päättäneet viettää festivaalit maksamatta aterioistaan penniäkään. Väsymättömällä tarmolla he koluavat roskalaatikoita - ja näyttävät voivan paksusti. Kyse ei ole ainoastaan pihistelystä. Miehet ilmoittavat toimintansa taustan ekologis-eettiseksi. Miksi heittää pois käyttökelpoista ruokaa? Niin, miksipä tosiaan?

Lari ja Juha valaisevat auliisti taktiikkaansa. Tässä heidän teesinsä:

1) Paras tapa on vaania roskiksen vieressä ja hyökätä kiinni heti kun joku on heittänyt annoksensa menemään. Silloin ruoka on vielä lämmintä.

2) Pienellä penkomisella voi löytää todellisia aarteita. Lauri kehuu nauttineensa eilen maittavan annoksen kanapyöryköitä, joista vain osa oli jäähtynyt.

3) Ilta on pitojen aikaa. Silloin ruokaa ostetaan paljon, mutta annokset jäävät syystä tai toisesta syömättä. Varsinaiset päätösjuhlat koittavat sunnuntai-iltana, kun ihmiset ryhtyvät kiirehtimään juhla-alueelta pois. Kun kiire yllättää, unohtuu ruoka helposti polun poskeen.

4) Kaikkea ei tarvitse syödä. Jos ruoka maistuu liiaksi hiekalta, se kannattaa jättää aloilleen. Ehkäpä jo seuraava roskakori tarjoaa maukkaamman aterian.

5) Miksi rajoittaa roskaruokailu vain festivaaleille? Kauppojen roskakoreista löytyy paljon tuoreita ja käyttökelpoisia elintarvikkeita. Halpaa ja hyödyllistä, hauskaakin.

Tätä on todellinen itsepalvelu. Moton mukaisesti, green and clean.

Teksti ja kuvat: Hannu Linkola

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 13. heinäkuuta 2008 kello 16.25 ja sen aiheena on Ihmiset.