Kashmir
Yleisö toivotti tanskalaisen Kashmirin ilolla tervetulleeksi. Iltapäivän auringonpaisteesta oli malttanut siirtyä telttaan jo paljon kuulijoita ennen keikan alkua. Maalailevalle, melodiselle rockille oli ilmeisesti tarvetta.
Kashmirin kitaravetoinen synkistely jatkaa the Curen ja Smithsin tyyliin, musiikki tosin on siistimpää kuin edellisten. Onnettomasta rakkaudesta tai muista haikeista aiheista laulava ja musiikillaan leijaileva bändi ei ehkä ole parhaimmassa ympäristössä kirkkaana kesäpäivänä. Soiton volyymi ja kirkkaat valot loivat jopa kiduttavat olosuhteet kontrastina raikkaalle ulkoilmalle. Bändiä tämä ei tietenkään haitannut ja ainakin lähimpänä lavaa yleisö eli tiiviisti mukana.
Kashmir kuulostaa erittäin laadukkaalta. En vain kosketu henkilökohtaisesti. Jos tyylilajista pitää, keikka varmasti ajaa asiansa. Loppua kohden täytyy myöntää, että jotakin kohottavaa bändin soitossa on. Tällä kertaa se ainakin sai paljon kuulijoita.
Ulkomusiikillisista seikoista on mainittava, että rumpali oli sijoitettu poikkeuksellisesti lavan sivulle, ei keskelle taakse. Mietin myös, ovatko bändin jäsenet viettäneet liikaa aikaa yhdessä, koska ovat kaikki lähes saman näköisiä ja pukeutuneet lähes samoin, mutta eivät varmasti tarkoituksella. Vika on mahdollisesti myös katsojan silmässä, kuten yleensä kuulijan korvassa.
teksti: Terhi Lilja
kuva: Jukka-Pekka Flander